maanantai 17. lokakuuta 2011

Agia pt. 2

Toisella kerralla päästiin jo pientä radanpätkää, ja oon ihan innoissani! Vähänkö haluan K9:n treeneihin ens vuonna!

Takasin asiaan. Aluksi treenattiin ei yhden, vaan kahden aidan sarjaa namialusta sijoitettuna luonnollisestikin toiseen päähän. Hämmennys oli käsinkosketeltavaa kun jätkä yritti jo ekan hypyn jälkeen etsiä namia, ei siis ihan tää alustahomma ole kolahtanut. Kyllä se sitten käskyttämällä meni toisenkin hypyn ja ilokseen namitkin löytyi.
Uusi tuttavuus saatiin kepeistä. Meni yllättävän vähällä vaivalla, ei oikeastaan houkuttelemisesta voi edes puhua. Riitti kun viittasi mistä välistä pitää mennä niin herra jo suoritti. Kauhulla ootan kuinka toi säheltää ku ne pitäis mennä vauhdillakin joskus.
Putkella harjoteltiin lähettämistä, ja toimi kuin unelma. Kouluttajan kommenttikin oli, että taidettiin löytää putkihullu koira.

Sitten se rata. Oli tosiaan niinkin pitkä ja haastava kuin putki ja kaksi aitaa. Taktiikka oli "ryminällä läpi ja aitojen yli ennenkuin itsekään huomaan sen tehneeni". Ja toimi. Pirun hyvin.
Toiseen lähtöön ohjeeksi tuli mennä koiran kanssa samaan aikaan ekalta esteeltä ja sitten ehtiä ennen sitä toiselle. Just joo, niin varmaan onnistuki :D Vaikuttaa jo nyt siltä että agiuran rajoittava tekijä on ohjaaja eikä koira. Mutta silti, suunnattoman ylpeä olen, että toi ei edes hämmentynyt kun putkea pistettiin mutkalle, samalla vauhdilla mentiin.

Tässähän vois vallan puhua jostain muustakin kuin akilitistä. Vaikka siitä, miten treenattiin paikallamakuuta. Kyllä tosi nöyrästi mennään maahan ja katotaan kun mä otan yhden sivuaskeleen mutta auta armias kun tuun takaisin sivulle niin pompataan istumaan. Joka jumalan kerta! Tietty palkkaa ei silloin tipu, mutta silti se jatkuu. Argh. Uskomattoman tiukassa se tapa on tuolla, joka kuitenkin yleensä oppii aika nopeeta mitä haetaan. No, kyllä se pari kertaa meni ihan niinkuin pitikin ja jätin sen sitten muhimaan onnistumisten jälkeen. Ehkä se vielä joskus oppii.
Vähän aihetta sivuten, ärsyttää kun se haluaa mennä maahan lonkalleen. Ei ajokoiratkaan oo ikinä tollasta tehny. 1½ sekuntia se skarppaa ja sitten lösähtää. Laiska kakka.

Vielä voi lopuksi todeta, että tosiaan on ilmottu 13.11. Best-In pentunäyttelyyn. Siellä sit kisataan systerin kanssa. Ja varmaan muutaman muunkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti