sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Hieno valionalku

© Jenna Kallinen
Jos sitä aloittaisi vaikka tuloksilla; junnuserti ja VSP! Fiilis on aivan mahtava! Demo on meidän ensimmäinen koira joka on saavuttanut jotain näinkin korkea-arvoista ja hyvältähän se tuntuu.

Jännitys ennen kehää oli jotain ihan karseaa. Vatsa solmussa ja näyttelyhihna pyöri näpeissä, olihan tuonne kuitenkin lähdetty jotain oikeasti hakemaan. Vähän helpotti kun näki että aika reilulla kädellä niitä vaaleanpunaisia nauhoja jaeltiin. Edelliset kokemukset Turusta sen sijaan eivät auttaneet jännitystä yhtään. Toisaalta, ilmeisesti Turku oli se huono kenraali jota seurasi loistava Tallinnan esitys.


Koira toimi kehässä kuin unelma. Siis oikeasti. Omaan tasoonsa nähden parannus oli eksponentiaalinen, vaikka kyllähän hiomista löytyy. Ei kiskottu eikä temmottu hihnassa ja seisominenkin sujui kiitettävän ryhdikkäästi, ainut kaihertamaan jäänyt oli pöydällä kyyristely kun tuomari kiirehtii luo kun koira on hädintuskin nostettu pöydälle. Tuomari oli muuten tosi mukava ja asiallinen, mutta hämmensi vähän mutisemalla itsekseen :D

Eli tässä tulee John Walshin näkemys. Kirjurilla harvinaisen hätäinen käsiala ja siitä sitten jäikin vähän aukkoja. Ei sillä ole väliä, saatiin se mitä haluttiin:
Nice young dog. Good length head, good length neck. Good front *jotain*, nice rise over loin, enough *jotain-jotain(rear?)*. Needs time to develop and muscle up. Speedy on rear movement. Has plenty ahead of him.

© Jenna Kallinen

Muutenkin reissu oli tosi onnistunut. Suunnittelun alkukankeuksien jälkeen kun matkat ym. saatiin järjestymään, niin kaikki meni hienosti. Kaikki asiakaspalvelu mitä saatiin oli ensiluokkaista ja kaikki olivat hirvittävän kivoja. Näyttelypaikka oli suht pieni, mutta todella väljästi mahtui olemaan, ei ollut tumpattu täyteen. Siisteydestä ehdottomasti plussaa. Kyllä tämän kokemuksen perusteella uskaltaa myöhemminkin lähteä.

Vielä pitää hehkuttaa kuinka ihanaa on kun noi koirat oli niin helppoja. Ei ihmetyttänyt matkustus ollenkaan ja ihan muitta mutkitta nukuttiin mitä erilaisimmissa paikoissa. Ja peeärrää saatiin tehdä oikein olan takaa, lähemmäs kymmenen kertaa sai selittää mikä rotu on kyseessä ja kuinka oli näytelmissä mennyt. Laivasta poistuessakin ohittavasta jonosta melkein kaikki lääppivät ohimennessään rakkeja, ja onhan noi tommosia helpostilähestyttävän näkösiä.

Lopuksi vielä onnea tuoreelle Eestin valiolle Herthalle (!), ja suuri kiitos Jennalle matkaseurasta, kaiken järjestämisestä ja ennenkaikkea hienosta ja helposta koirasta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti