Piti sitten omistajaraukan rientää naureskellen pelastamaan uhkarohkea typerys pinteestä. Nyt se makaa hiljaa sängyllä ja yrittää teeskennellä että mitään ei tapahtunut. Olin kyllä ehkä vähän liian julma kun vaan nauroin seuraavat minuutit...
Mutta muihin asioihin. Eilen oli supernoutotreenausta, tolla oli ihan ällistyttävän pitävä ote kapulasta ja en malttanut olla jatkamatta treeniä. No siinähän sitten kävi niinkuin yleensä, että koko homma lässähti sitten käsiin. Ei enää kiinnostanut mitkään kapulat kun tarpeeksi kauan oli hiottu eri aspekteja. Tyhmä minä.
Kaukot on vähän semmoinen ikuisuusprojekti, jossa ei edes oikein yritetä vielä edistyä, koitetaan vaan saada ne hommat ensin tossa lähellä kuntoon. Tilanne on se, että jos toi on tarpeeksi innoissaan, niin maasta istumaan nousu on aivan loistava pomppu, sen mä haluan pitää! Muut vaihdot onkin sitten vähän sinnepäin, mutta nyt menee niinkuin menee. Eniten risoo (en tiiä voiko sanoo ees ennakoinniksi) että se menee välillä maahan/istumaan käskyjen välissä, siis muuttaa asentoa. Sen kun saisi pois, eli pystyttäis pelkkään absoluuttiseen suorittamiseen, niin jes.
Perusasennon alusta aloittaminen kannatti ihan ehdottomasti. Nyt se menee paaaljon paremmin, toki ei aina ihan täydellisesti. Paikkamakuu on ihan loistava, jaksaa tapittaa vaikka kuljenkin edestakaisin, mutta edelleenkään takaa kiertoa se ei kestä. Sitä pitää koittaa hinkata. Pakko vielä mainita että se tottelee jopa muita! Ikuinen lempiharrastus, tiskien nuoleminen koneesta (oli sitten puhtaita tai likasia) on saatu loppumaan kun pistin äidin käskyttämään sitä maahan täytön/tyhjäyksen ajaksi. JEE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti