Tuparikoira

Eilen oli taas väsynyt sankari, kiito kaverin tuparien. Kyllä tekin uupuisitte jos olisi koko perjantai-ilta pitänyt riehua valkosen mikrofonikoiran kanssa, kytätä kakkua keittiöstä ja  kiikuttaa leluja vieraille. Aamulla tuntui että koirakin olisi ollut krapulassa kun se vain mönki syliin kun katottiin leffaa.
Kaikenkaikkiaan kokonaisuutena oli tosi mukava reissu. Alkuillasta keskityttiin enemmän kantelemaan leluja vuorotellen ihmiseltä toiselle, ja melkein aina saatiinkin uhrit huijattua leikkimään. Myöhemmin saatiin kaveri pari kuukautta vanhemmasta bichon frisé Felixistä ja siellä sitten painittiin vähän väliä kaikkien keskellä Bea-äidin komentaessa sylistä. Illan jännityselementti oli kakku, mutta ei se onneksi joutunut tulilinjalle kuin kerran ja silloinkin vaan vähän reuna kärsi, eli tilanne oli pelastettavissa.

Sain myös eräs päivä Neulontaprojektin päätökseen. Ohjeeseen törmätessä oli ihan pakko toteuttaa se, tässä siis tulos:

Kuten päätellä saattaa, sankari ei aivan jakanut innostustani vaatekappaleeseen. Ja tuohan oli ihan puhtaasti turhake, ei me sitä tulla tarvitsemaan, mutta kun mä halusin! Kuva napattu pokkarilla ja vielä sopivasti niin ettei se hienonhieno palmikko näy, mutta värioksennusefekti kyllä tulee :D

Vakavampien asioiden äärellä ollaan taas kahden viikon päästä kun koittaa näyttelykausi. Jännittää vähän liikaakin, kun Vaasassa tuomaroi Jan De Gids. Oikeastihan en asiasta mitään tiedä, mutta nimeen on tullut törmättyä ja jotenkin tullut sellanen kuva että se on tärkeä mies. Osasyyllinen on varmaan tuo kasvattajanryökäle joka vielä mainosti arvostavansa herran mielipidettä. Käydään siis hakemassa sieltä tyylikkäästi joku T.
No oikeasti tässä lähinnä jännittää se, miten paljon toi on unohtanut siitä upeasta esiintymistyylistä mikä oli Tallinnassa (ja tää ei ollut sarkasmia!). Se linja jos pystyttäis pitämään, niin ei muulla väliä.

Nyt on vihdoin saatu myös järjesteltyä Viron reissu niin että ei tarvitse raahata vastahakoisia apulaisia mukaan. Lähdetään siis roadtripille kera Annan, kahden akitan ja yhden shiban, ja jännitetään miten mahdutaan autoon. Luonnollisesti reissusta sitten palataan kahdeksan junnusertin ja yhden tittelin kera, ei sinne huvin vuoksi lähdetä ;)