Huhheijaa, ensimmäinen kisatokotreeni takana ja aika monta vielä syksyllä edessä. Meni kyllä 300 kertaa paremmin kuin pelkäsin! Demo jaksoi hienosti keskittyä vaikka ne kaikki koirakaverit olikin tuotu sinne vain Häntä moikkaamaan ;) Tavallaan hirveen hyvä että toi muiden näkeminen nosti vireen niin taivaisiin niin oli intoa tehdä, mutta toisaalta nyt saa pelätä koska menee homma liian rallatteluksi. Mutta eipä maalailla piruja seinille.
Seuraamisen tiivistämisen ohjeeksi saatiin tehokuuri tiivistä kontaktia ja muutaman askeleen seuraamisia. Maassa pysymistä yritetään vahvistaa kiertelemällä koiraa sen maatessa ja palkaten koiran eteen, mitkä onkin helpommin sanottu kuin tehty. Kyllä se on huimasti taas parantunut alkuviikosta, mutta ei se ole vielä ikinä kestänyt nätisti koko koiran kiertämistä. Pakko kai sitä on vaan tahkota.
Ite kyllä huomas että panosti aivan erilailla kuin yksin treenatessa. Hirvee halu näyttää muille että on tästä elukasta "jossa on enemmän karvaa kuin koiraa" (:D) johonkin muuhunkin kuin poseeraamiseen. Plus kun kerrankin sai henkilökohtaista ohjausta ja vahvistusta omille tuumailuilleen. Mä ihan selvästi tarvin oman orjapiiskurin edistyäkseni.
Yksi prkl siellä kyllä sattui. Terveisiä vaan sille jonnelle joka päätti just koirien kohdalla polkasta skeittilautansa maahan ja vauhtiin ja säikäyttää mun puuhun sidotun koiran perseettömäksi. Lopputulemana se väisteli polkupyöriä ja lastenvaunuja matkalla kotiin, vaikka koitettiin ihan jäädä hengaamaankin ja odottelemaan pyöräilijöitä tien sivuun. Toivottavasti se ei nyt tosta revi traumoja, ei oo ainakaan tähän asti ollut onneksi tapana. Möh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti