Pitkäjänteisyyttä, kiitos!

Viikonloppu meni talkoillessa ja treenaamatta. Oli hirvittävän mielenkiintoista olla järkkäämässä BH-koetta, oma kynnys madaltui kyllä ihan huomattavasti kun näki minkälaisilla suorituksilla siellä pärjää. Eikä siis millään pahalla ketään kohtaan, parempia kaikki joka tapauksessa oli kuin me tällä hetkellä.
Meillä suurin hiominen tällä hetkellä on pitkäkestoisessa seuruussa ja paikkamakuussa, ja siinäkin lähinnä oman pääkopan treenaaminen siihen, että se koira kyllä pysyy siellä. Jotenkin aivan eri asia seistä siinä näkysällä selin koiraan kuin olla "vaan" piilossa.

Eilen käytiin tokoamassa ja haettiin juurikin sitä kestoa seuraamiseen. Meni ihan kivasti, huomasin että (yllättäen) meni paljon paremmin kun sai olla mun varjossa verrattuna siihen että oli auringonpaahteen puolella.
Kauaa ei jaksettu hinkata, mutta käytiin vielä lopuksi agikentällä tekemässä vähän valssiharjoituksia. Jos ei jaksa tulkita noita numeroita (ite en jaksais), niin tarkoitus oli että kierretään ensin kahden ekan avulla kahdeksikko, sitten otetaan siihen väliin vaan yksi kerrallaan lisää esteitä jatkaen jonon loppuun. Kyllä sen ymmärtää sitten kun näkee.
Hajoili kyllä ihan huolella siinä ohjaukseeni kun jotenkin sain aina sen koiran hyppäämään esteen suoraan takaisinpäin, kun tarkoitus oli kiertää siiveke ja palata taaksepäin. Lopulta tajusin virheeni: a) en saattanut tarpeeksi kauas ja b) rintamasuunta ei ollut menosuuntaan. Ja täytyy sanoa, että kun molemmilta puolilta oli tämä saatu päätökseen, niin kyllä oli ohjaaja aivan kuollut...


Tänään tokoiltiin taas, ja oon ihan supertyytyväinen! Mun pitäis opetella loogisemmaksi, ja tänään mä sitä kyllä olin. Tehtiin pitkästä aikaa ruutua ja saatiin muutama onnistunut toisto, ja jos meni vikaan, niin ohjasin sen koiran oikeaan paikkaan. Mutta niiiiin kovasti tuo tarjosi tötsiä kosketusalustoiksi. Sitten kun toisti ruutu-käskyn, se likisti itseään lähemmäs tötsää ja hetken päästä se nosti tötsän varovasti suuhun ja kantoi metrin lähemmäs :D Selkeesti ei siis vielä oo ihan naksahtanut päässä, että mikä tää juttu oikein on. Toisaalta, tällä etenemistahdilla meidän ei ikinä tarvi edes osata koko hiton ruutua...
Seuraamista taas pitkällä matkalla, tajusin palkata epäsäännöllisesti ja lopettaa ajoissa, niin ei mennyt into. Paikkamakuuseen haettiin kans vähän kestoa, ei mitään pitkää vielä, semmosia 40 sekunnin pätkiä. Palkkasin vasta kun palasin takaisin sivulle ja naama pysyi maassa. Ehkä tässä vielä on toivoa!
Vielä ennen lähtöä yksi vauvapuomi ja parit oikeamittaset, meni ihan hyvin, vaikka paljon mieluummin olisi mennyt sen oikean puomin alla olevaan putkeen. Siinä sitten meinasin tuostanoinvaanäkkiä hypäyttää 50 cm esteen. No, ketuiksihan se meni. Mä en ymmärrä mikä siinä viidessä sentissä on niin dramaattista, kun 45 menee ihan ongelmitta, mutta 50 on ihan kauhee. Osa ongelmaa on se, että vaikka laittaa koiran kauas lähtöön niin se pysähtyy epäröimään aina just ennen hyppyä ja ei sitten uskalla kun ei ole vauhtia. Pitäis varmaan yrittää huijata sitä ja tehdä jotain nousevaa sarjaa tms, että se 50 tulis matalempien jälkeen yllättäen ja se vahingossa hyppäis sen. Lopulta laskin sen sitten 45:een ja vaivalla sain sen ylityksen palkattua.