Mitäs muuten, tänään piti käydä ihan vieraassa paikassa treenaamassa, mutta treenikaverin telottua jalkansa ei siitä tullutkaan mitään. No, sainpahan edes lähdettyä Ojankoon.
Niitä pirun yksittäisaskelia hinkattiin, ensin ilman hihnaa, ja sitten hihna kiertäen mun selän takaa, lopuksi vielä ilman. Päästiin jopa kolmeen askeleeseen ennen pitkää, mutta kylläpä se perse meinaakin heittää sivulle. Täytyy nyt toivoa että olin tarpeeksi natsi vaikka yksin teinkin. Hinkattiin myös kaukoja takapalkalla, olipas vaikeeta saada Demo luopumaan oikeasti siitä lihapullasta ja tekemään oikein. Toisaalta, senttiäkään ei kyllä liikkunut eteenpäin! Palkkasin aina joka vaihdon jälkeen, kun meinas olla niin tahmeeta. Yksi minuutin paikkamakuu otettiin Ginin höntsäillessä viereisellä kentällä, ihan hyvä oli. Noi paikkikset on kyllä siitä hyvässä mallissa, että enää en pelkää sen nousevan istumaan, nyt on enää korkeintaan päänpyörittelyä.
Vahingossa sitten myös vähän agiliidettiin ja tapahtui kyllä niin kummallisia... Aluksi oli vähän lehmäisä vauhti eikä oikein innostusta, tehtiin ihan pikkupätkiä joitain hyppyjä ja putkia. Seuraavaksi aloin vaatia sitä lähdössä pysymistä ja no, poltin vähän päreeni hyvin epäurheilijamaisesti kun jätkä vaan hiipparoi ylös joka kerta. Vielä enemmän alkoi ärsyttää kun sen mun pärähtämisen seurauksena Demo ei enää uskaltanut edes tulla lähtöasentoon kuin surkeana kuikuillen ja luimistellen, vaan jouduin vähän ronskisti sen siihen asettelemaan (juu, se oli Demo joka kiljui siellä kentällä kuin oltais elävältä nyljetty...).
Sitten alkoi ne kummallisuudet. Kun tarpeeksi kovasti olin pysymisestä sanonut, niin herranjumala millä räjähdysvauhdilla se sieltä lopulta pyytäessä lähti! Eikä häivähdystäkään että olisin sille ikinä ollut epäreilu! Siis aivan uskomatonta! Uudestana lähdössä oli kyllä aikalailla samaa ongelmaa ja jouduin asettelemaan sen rumasti paikalleen, mutta taas lähti liikkeelle kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Eikä se radan jälkeinen poistuminenkaan ollut semmoinen juoksen-surkeana-pakoon-kun-kohdellaan-epäreilusti, vaan iloista pomputtelua.
Tässä herää nyt jonkinlainen kysymys siitä, että onko mua kusetettu kaikki nämä ajat? Pystyykö tuo koira oikeasti sittenkin toimimaan tuommoisen palautteen jälkeen? Ja entistä paremmin? Missään nimessä en ole edelleenkään ylpeä siitä, miten helposti menetän hermoni tuommoiseen nössöilyyn, mutta kun tuntuu että se ei ole muuttunut mihinkään noilla pehmeillä keinoilla. Kuulostaa ihan kamalalta, mutta pitääkö mun alkaa kohtelemaan sitä kovemmin, jos sillä kerran tulee tuollaisia tuloksia eikä sittenkään entistä surkeampi koira? Oon nyt ihan täysin hämmentynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti