Nyt se on totta, kotona on kaksi koiraa. Demon kaveriksi haettiin lauantaina Riffi, viralliselta nimeltään Blind Date des charmantes crapules.
 |
| Mitä olisimmekaan tehneet ilman kuvausassistentti Syrjälää... |
Yllättäen sain melko vaivattomasti suostuteltua Jennan seuraneidiksi matkalle ja aamulla lähdettiin puoli kuudelta Järvenpäästä kohti kenttää ja Frankfurtia. Koneessa meinasi olla fanityttöhetkiä kun taakse tupsahti istumaan Alexi Laiho ja Janne Wirman. En missään vaiheessa ollut oikein vakuuttunut, että Riffi on täydellinen nimi, mutta kyllä tuo oli jo merkki universumilta kun maailman parhaaksi rankattu hevikitaristi tulee reissulle mukaan! Aasinsiltoja kyllä riittää, sillä ilmassa oli myös lievästi charmanttia krapulaa, ja olis ne sokkotreffitkin kelvanneet ;) Mutta se siitä.
Kentältä lähdettiin pienten eksymisten kautta Heiken kyyditsemänä ranskalaisten rotujen erkkariin. Meno oli kyllä melkoisen erilaista kuin Suomessa, ihan positiivisella tavalla. Meininki oli rentoa, ei hirveästi stressailtu jos koirat haistelivat toisiaan tai vaikka olisi tullut vähän sanomistakin koirien välille. Ehkä sen vuoksi myös suurin osa koirista osasi käyttäytyä muiden kanssa. Uskon että osaltaan tällä pumpulissa kasvattamisella ja liialla varovaisuudella saadaan niitä remmiräyhiä täällä Suomen päässä...
Riffi ja äitinsä Malawi olivat kyllä ihailtavan rentoja näyttelypaikan hulinassa, ja olivat käytännöllisesti katsoen irti remmit perässä laahaten. Malawi oli huomiota rakastava, mutta siivokäytöksinen rouva joka vaivihkaa kerjäili rapsutuksia. Ei liikaa stressaillut jälkikasvustaan ja oli kiltisti vieraidenkin kanssa, vaikka mamman poistuminen vähän huolettikin. Väkeä ja koiria tuli ja meni mutta penturaukka edellispäivästä jo uupuneena nukkui suurimman osan ajasta retkituolin alla. Silloin kun valveille sattui niin näytti kyllä itsepäisyyttään ja rohkeuttaan mm. hangoittelemalla remmissä kävelyä vastaan ja yrittämälä hyppiä sylistä. Hirveän onnellinen olen, että Riffi on kasvanut isojen koirien kanssa, ei sitä paljoa hetkauttanut vaikka entuudestaan tuntematon briardi tunki kärsäänsä lähelle ja vähän maisteli selästä innostuksissaan.
Kotomaisemissa Riffi on lähinnä nukkunut ja pissannut. On nähty pari lentokenttää, Demo, spanielit ja yksi mätsäri sekä työkaverit ilman sen suurempia järkytyksiä. Huonokäytöksiset spanielit kyllä meinasivat vähän jännittää portin takana huudellessa, toisella tapaamisella ne eivät enää olleet ongelma. Remmissä kävely menee nyt kuin vanhalta tekijältä kun käytännössä vaihtoehtoja ei ole, mutta on kyllä jokunen kerta neuvoteltu noiden muutamien ulkoportaiden ylösmenosta. Pelkään että jos nyt annan periksi missä vaan niin siitä tulee kauhukakara, ei Demolla tuommoisia ominaisuuksia ollut. Raivareita herra myös saa aika lahjakkaasti jos joku ei suju tahdon mukaan, esim. portin taakse tai aitaukseen laittaminen on Vääryyttä, samoin kerran on jo tultu autoveräjän läpi... Anteeksi naapurit, edellämainitusta syystä se nyt vaan saa huutaa siellä aitauksessa kunnes rauhoittuu. Yksi hämmentävimmistä asioista kyllä on suun käytön ja hammastelun puute! Kyllä sallittavat kelpaa, mutta käsiä ei ole edes yrittänyt syödä vaikka vähän villitsisikin.
Ehkä tässäkin tuli jo liikaa informaatiota ja puheripulia, jatketaan myöhemmin. Loppuun vielä kuva tuosta vanhemmasta komistuksesta ♥
