Oilin tokokoulutus

Tänään käytiin Oili Huotarin tokokoulutuksessa, ihan eka oikea koulutus pennun kanssa! Riffi-Piffi osasi oikein nätisti odotella häkissä ja olla hiljaa. Yhteistreenillä aloitus oli kyllä hiukan haastava, kun piti muka istua vieressä eikä saanut moikata ohikulkevia koiria.

Oili puhui aluksi pentujutuista yhteisesti. Tärkeimpiä asioita ovat luoksetulo ja se, että siitä saa aina palkan; mustavalkoisuus ja tietynlainen kuri sekä asioista luopuminen. Hyviä juttuja, ja luulen että moni schapeihminen varmasti  sortuukin esim. siihen että koiraa saa yhtäkkiä hypätä syliin tsekkaamaan onko taskussa nameja. Palkkaan tarvitaan aina ohjaajan lupa. Piste.

Yksilöopetuksesta:

• Riffi pitäis opettaa leikkimään kunnolla, oon samaa mieltä. Kaikki leikki tulisi aina multa, eli lelut pois lattialta lojumasta. Kahden lelun leikkiä, välillä toinen "kuolee" ja toinen tulee tilalle.
• Perusasennon treenaamisessa pidetään namia kädessä niin että koira joutuu itse kääntämään takapäätään ja siitä ihan superkehut.
• Kiertämisessä Riffi alkaa jo hiffata kiertämisosuuden, mutta aina pitää palkata juoksemisesta! Heittämällä namia tai lelua taaksepäin, tai juoksemalla ite karkuun palkan kanssa.
• Alustatyöskentelyn ongelmaksi Oili arvioi yksinkertaisesti sen, että Riffi ei näe. Nyt kun sillä on teinitukka, ei se pysy poissa silmiltä ja verho näköaistimien edessä on melko tiivis. Siispä kaikenmaailman pinniviritykset käyttöön, että  raukka näkis mitä on tekemässä.

Tulisko siitä vaikka tokokoira...?

Harrastuskoira

Tuo pentu on kyllä ihana. Torstaina käytiin ehkä kolmansissa agilitytreeneissä ikinä ja jätkä oli aivan liekeissä! Putki on parasta, juokseminen on parasta ja ohjeiden noudattaminen on parasta. Aivan jäätäviä hepuleita putkesta tullessa, mutta hepulointi oli yhdessä hepulointia eikä suuntaan ja toiseen sinkoilua. Ja mikä parasta, hepulissakin se kuunteli kun pyysin menemään uudestaan putkeen. Kaiken lisäksi se on vielä nopeakin!
Toisella rundilla tehtiin putken kautta pituus-okseri-muuri -suoraa, ilman rimoja tai muita tietty. Kolmas hyppy alkaa olla se kun keskittyminen herpaantuu ja tahtoisi mennä omia reittejään, mutta muuten eteni kyllä hienosti palkalle. Ihan superia, kun nyt vaan malttaisi tuota vauhtia ja intoa rakentaa ensin, kyllä sen tekniikan ehtii.

On siinä yksi piirre mikä ei ole kovin ihastuttava. Se, että koko ajan pitää olla jotain suussa. Lelu, puruluu, pahvinpala, kynä, käsi, Demo, tulostimen piuha, Japanin-tuliaisena tuotu viuhka... En tiedä aiheuttaako tuo oikominen jotenkin tuntemuksia suussa että pitää saada se purettua johonkin. Joka tapauksessa, jos tuo koira selviää nuoruusajastaan ilman suolitukosta niin tässä on korkeammat voimat pelissä.

Huomenna (tänään) pennulla on Oilin tokokoulutus, jännittävää!


Kyllä Demokin on vielä kuvioissa, laiskanpulskeasti. Rally-tokoa tehtäisiin mieluusti jos jostain löytyisi ratatreenejä.

Business as usual

Tänään käytiin hammaskontrollissa. Jatkeet näyttää hyviltä, vasen puoli on melko tiiviisti ikenessä, mutta oikea hyvä ja väljä. Saadaan elää normaalielämää, puruluut on sallittuja, possunkorvat ja ihan tosihurjat riehumisleikit ei. Kontrolleissa ei tarvitse enää ravata, parin kuukauden päästä seuraavaksi. Sillä kerralla todennäköisesti päästään jo jatkeista eroon ja homma voisi olla jo selvä.

Check-up time again. Everything's going as expected with the extensions. We'll go again after 2 months and the the extensions can hopefully come out. Until then it's pretty much normal life, only no extremely aggressive tug-of-war and no dried pigs' ears. Let's hope for the best!

Tekarit suuhun

En oo ollut tarpeeksi kiltti. Tiistaina käytiin Anidentissä jälleen, ja nyt on ikenessä tikkejä sekä alakulmureissa jatkeet. Ideana oli siis muotoilla yläientä niin että siihen muodostuu sopiva "ura" alakulmurille. Alakulmuriin sitten rakennetaan paikka-aineesta jatke, joka ohjaa vielä hitusen kasvavan kulmurin oikealle tielle. Jatkeet laitettiin molemmin puolin, että ongelma ei vain siirry toiselle puolelle leukaa.

Tällä suunnitelmalla mennään nyt keskimäärin pari kuukautta, jonka jälkeen taas humautus ja pidennyksien poisto. Kontrollikäynnit toki parin viikon välein. Hammashoidon (ihan pienenä poistetut maitokulmurit mukaanlukien) grand total tällä hetkellä on n. 1585 euroa, en voi suositella. Onneksi joulupukki toi sentään rahaa!



So now we have extensions in the lower canines, made from the same material as dental fillings. The upper gum has also been molded a bit, so the lower canines direct themselves in the groove and the bite straightens. The doctor is now feeling positive, and we'll see her again in two weeks for a check-up. In total these will be in for a couple of months and they will be removed in anesthesia.

Rakas joulupukki...

Ainoa mitä oikeasti toivon, on se että tuon koiran hampaat hoituisi itsekseen! Ei paljo lämmitä maailmanrauhat ja uudet puhelimet, ihan sama. Kun nyt saisi tämän projektin siististi päätökseen, mieluiten niin että pääsisi vielä joskus vaikka näyttelyynkin.

Tilanne ei ole edistynyt niin hyvin kuin olisi toivottu, ja alkaa tulla ikä vastaan jos ruvetaan laittamaan jatkopaloja. Nyt vielä jouluun asti katsotaan ja mennään samoilla, sen jälkeen otetaan valokuvakontrolli ja päätetään mennäänkö taas pöydälle 29.12. vai ei. Siinä vaiheessa toivotaan että pelkkä yläikenen muotoilu ja alakulmuriin laitettava jatke hoitaisivat homman, ja sen takia on kiire, koska tammikuussa 7 kk iässä kulmurien kasvu loppuu.

Voin sanoa että ihan todella raastavaa ja epätoivoista hommaa on tämä. Parasta tilanteessa on se, että itse olen välipäivät töissä ja saan etsiä jonkun innosta kiljuvan (=porukat) kuskaamaan koiraa Lapualta lääkäriin Kirkkonummelle, itse sijaitessani Porissa.

Not going as planned... Situation hasn't improved as we had hoped, and now we have time until Christmas to see how it goes. After that he may need to have his upper gum remodeled and an extension placed on the pressing canine. And naturally all this needs to happen while I'm working on the other side of the country and the dog is with my parents a few hundred kilometers in another direction. A happy new year, indeed!

Saikulla

Meillä harrastetaan tätä nykyä saikkuilua. Perjantaina käytiin kaivelemassa maitokulmurien pätkät pois nukutuksessa. Samalla pinnoitettiin näkyviltä osin vasemman alakulmurin kiillevaurio, ja nyt toivotaan että sitä ei kasvun myötä paljastu lisää. Siinä tapauksessa olisi ohjelmassa uusi humautus ja paikkaus. Operaatio meni hyvin, eikä jatkohoidossakaaan ole ollut ongelmia. Yläkulmureita on nyt väännelty taaksepäin, ja jopa tuntuu että ne ovat hieman siirtyneet ja antaneet tilaa alakulmureille. Viikon päästä kattellaan uudestaan mikä on tilanne.

Lauantaiaamu alkoi nihkeästi kun Riffi alkoi yskimään ja puklailemaan limaa. Ensin ehdin hetken ajatella että kyseessä olisi vain joku ärsytys intuboinnin jäljiltä, mutta kyllä nyt oireperusteisesti olen diagnosoinut kennelyskän. Tilanne on onneksi paranemaan päin, ja yskäyksiä on tänään kuulunut enää muutamia. Nyt vain odotellaan jännityksellä josko Demo saa saman taudin... Saikuttelu on tosiaan muuten mennyt hyvin, mutta kun raukka ei saa pureskella (hampaat) tai riehua (kennelyskä), niin hiukan on ollut liikaa virtaa viime aikoina.

Siispä, dopingvaroaikojen ja kennelyskän vuoksi, Messari jää nyt väliin. Hieman aiheuttaa ärsytystä, mutta sentään tulee nyt loman aikaan, eikä niin että menee monta treeniviikkoa hukkaan. En kyllä ymmärrä miksi pentunäyttelystä ei  saa rahoja takaisin tuomarinmuutoksen vuoksi...

The pieces of milk teeth were extracted on Friday, and the enamel damage repaired. Everything went great! At the moment Riffi also has a bit of kennel cough, so we're pretty much taking it easy. Sadly, becaude of anti doping regulations and the cough, we're going to miss our first shows next weekend...

Paskaa tuulettimessa

Tiistaina mentiin taas siis lääkäriin. Vasemman (eli huonomman) puolen ylämaitokulmuri oli alkanut yön aikana heilua varsin vallattomasti, oikea oli vielä suhteellisen tiukassa. Koko viikon kun olen maanisesti keskittynyt noihin maitohampaisiin, en ole kurkkinut niitä alahampaita ja TADAA! Siellähän näkyy kiillevaurioita molemmissa alakulmureissa. Kiillevauriot yleensä syntyvät maitohampaiden poiston yhteydessä, ja tästä meitäkin on kovasti koululla varoiteltu. Helenan mukaan näitä kuitenkin sattuu paremmissakin piireissä, että sinänsä mitään metelin nostamisen aihetta ei ole.

Tämän johdosta tehtiin siis suunnitelman muutos. Koska pahemman puolen maitohammas on jo lähes irti eikä aiheuta hankaluuksia, oli meillä varaa lykätä maitokulmurien poistoa viikolla. Tämä siksi, että alakulmahampaat kasvaisivat ja kiillevaurio paljastuisi kokonaan, jolloin ne voidaan paikata ensi viikon ajalla. Todennäköistä oli, että molemmat maitokulmurit ovat siihen mennessä irronneet.

No. Kotiin päästyäni illalla otin sitten asiakseni taas väännellä maitohampaita kuten käsketty ja kivana bonusyllätyksenä se tiukemmassa ollut hammas katkesi. Kyllä, katkesi, ienrajan alta. Onneksi kotoa löytyä kipulääkettä ensihätään. Aamulla sitten soitto Anidentiin että mitäs nyt, odotetaanko tiistaihin vai onko aiempia aikoja vai onko edes järkeä tehdä vielä mitään jos joutuu vielä uudestaan kuitenki humauttamaan sitä paikkausta varten... Lopputuloksena ajanvaraus perjantaiaamulle, ja sitten katsotaan mitä tehdään. Kyllä nyt vastustaa vähän liikaa!

Shortly, we found some enamel damage in the lower canines. The teeth need to grow so the damage is seen in full and we want to fix it in the same anesthesia while taking the milk teeth out. So all the teeth are still in, except for the one that just fractured yesterday beneath the gum... Not nice! On Friday we'll see and hope we can already do something.