Ortopedin kutsu

Osa on kuullutkin että Demo on ollut vähän surkeassa kunnossa.  Viime syksystä lähtien olen huomannut sen olevan välillä aikalailla juntturassa ja on käyty fyssarilla. Pari viikkoa sitten (tietenkin kaasoiluviikonloppuna kun itse en voinut olla paikalla) tilanne eskaloitui kun Demo alkoi kotona saada kipukohtauksia ja pahimmilla hetkillä kiljui kun yritti nousta ylös ja jäi sitten makaamaan tutisten. Sitkeällä kipulääkekuurilla ja Riffiltä varjelulla oireilu alkoi onneksi helpottaa ja viikon päästä Demo olikin aikalailla oma itsensä.

Siinä sitten hermoheikkouksissani päätin varata ajan ortopedille  (Aija Mehtälä/Pet-Vet) jos saataisiin jotain mullistavaa tietoa. Tutkimuksessa ei löytynyt mitään järkyttävää, lihakset olivat tässä vaiheessa jo rentoutuneet. Fasettinivelet poksuivat auki taivutellessa että ei kaveri nyt täysin letkeä ollut. Vasemman jalan etureiden lihakset ovat aavistuksen heikommat ja polvilumpion saa melkein paikoiltaan. Ei merkkejä jalan laahaamisesta (kuluneet kynnet), enkä itsekään ole havainnut oirehtimista jaloissa. Todennäköisesti siis kyseessä on ollut ihan lihasperäinen kipu, joka on peräisin lantion/lannenikaman virheasennosta.

Uusia kuvia ei lähdetty ottamaan, vaan katseltiin vanhoja, uusimmat ovat kesäkuun alusta kun hereillä töissä kuvailin. Edelleenkään ei näytä että oltaisiin missattu mitään mutta on se nikama kuulemma kovin kieron näköinen. Mikäli siitä nyt lisäinformaatiota halutaan niin CT-kuvaus olisi seuraava johon rahojaan voi polttaa. Tilannetta se ei miksikään muuta.

Hoidon puolesta mennään kipulääkekuureilla mikäli niitä tarvitaan (toivottavasti ei), ja koitetaan vähän rakentaa lihaskuntoa. Mahdollisimman kolmiulotteinen liikunta tuo parhaan tuen tuollekin rangalle. Jos yhtään halvaustyyppistä oiretta tulee, niin magneetti ja katsotaan onko jotain hermopinnettä, toivottavasti siihen ei koskaan jouduta.

Mutta, loppu hyvin, kaikki hyvin. Eiköhän se taas tästä.

Hengissä ollaan!

Hiukan luovaa taukoa tullut pidettyä. Kuulumisten osalta pääpointit: asutaan nyt Porissa, Riffi on opetellut agilitya ja syksyksi päästiin uuden seuran ryhmään, Demo on harrastanut rallytokoa ja paimentamassakin on käyty yhden leirin verran Kuttukuussa.

Paimenessa

Tässä välillä on ollut suuriakin suunnitelmia ja koiralauman laajentumistakin, mutta kaikella on tarkoituksensa ja toistaiseksi lauma nyt pysyy tässä. Päivin kanssa käytiin Saksanmaalla ESS:ssa hakemassa lauantaina ensin EH ja sunnuntain pentuearvostelussa ylistäviä sanoja, tietty juuri väärinpäin. Reissu itsessään oli valtavan hieno kyllä!

Saksassa

Mitä syksyyn tulee niin muuttuvien suunnitelmien valossa tässä nyt sittenkin lähdetään metsästämään junnutitteleitä Riffille. Elokuun lopusta seuraavat kaksi kuukautta onkin omistettu tälle projektille, toivotaan että tuottaa tulostakin. Kyllä viikonloppunakin Porissa korpesi kun ei ole näyttelyihin itse päässyt, niin näinhän se ratkeaa. Paimeneen on tarkoitus lähteä taipparin verran käymään ainakin, miksei ehkä esikoettakin voisi Demolle harkita.

Yyterissä männä viikonloppuna

Jäykkyyttä ja letkeyttä

Demo kävi taas tänään fyssarin käsittelyssä kun pari päivää sitten huomastin taas että on hiukan pinna (ja selkä) kireällä. Ihanasti pääsee näin nopeasti vastaanotolle!

Aloitettiin ihan rentouttamalla selkää TENSillä, kun oli selkeästi ihan kosketusarka ja jatkettiin sitten manuaalisesti. Puoliero oli selkeä, oikealla oli pahemmat vaijerit kuin vasemmalla. Positiivista tässä on, että lihakset sentään vastaavat käsittelyyn ja viime kerrankin jälkeen Demo oli paljon paremmassa kunnossa. Kuitenkin JOKU (krhm...) sitä nyt rassaa niin että pääsee vetämään juntturaan. Uskoisin että osansa tässä on myös Demon selkämuutoksilla, tai ei ne nyt ainakaan tilannetta paranna.

Jenni suosittelikin että ihan kotiin voisin hommata TENS-laitteen ja sillä huristella esim. kerta viikkoon niin saisi fyssarikäyntejä vähemmäksi. No eipä muuta kuin tuumasta toimeen, ja vähän kun oikeassa seurassa vinkuu hinnasta niin johan löytyy lähipiiristä ratkaisuja ja alennuksia. Kiitoksia vielä Emmalle jos tätä lukee!

Noin kokonaisuudessaan on kyllä hiukan masentava ajatus että tuota selklää joutuisi jatkuvasti aukomaan fyssarilla. Pitää nyt vähän tarkemmin seurata mitä tapahtuu ja mistä oireilee...

Ei niin pahaa ettei hyvääkin, tänään Riffi oli ihan hhuikaiseva treeneissä! Alkuun oli vähän haastavaa kun tämä suunnan osoitus ei oikein ole ielä iskostunut aivoon ja pentuparka etsii aina suorinta reittiä. Mutta ihan muutamalla palkkauksella sain sen kyllä pysymään kädessä ja seuraamaan sitäkin, fiksu kaveri.

Molempia pätkiä rakennettiinaina lopusta alkuunpäin että motivaatio piisasi. 2-4 kokonaispätkänä oli aika haastava yhteislähtönä kun muuri haluttiin ohittaa, mutta kun sain mennä reilusti kolmsen taakse kutsumaan suoraan, ongelma ratkesi. 10-13 oli aivan huikaiseva, olin ihan varma että en saa putken jälkeen kaveri haltuun, mutta mitä vielä! Tosi tehokkaasti (ottaen huomioon vauhdin ja amatööriyden) käänty kun otin vastakkaisella kädellä vedon. Nyt on koira joka tulee vähän liikaakin kohti, versus Demo joka haluaa pitää kunnon turvavälin. Siitä sitten vain kurvaus loppupalkalle ja se oli siinä!

Ylipäätään keskittyminen oli tänään rautaista. Ihan aluksi harjoiteltiin vähän kontaktin ottamista kun muut treenasi ja ihan hyvin nakkilahjonta toimi ja pakka pysy omallaki vuorolla kasassa. Ja perinteisten hepulien jälkeenkin tuli luokse iloitsemaan eikä jäänyt juoksemaan ympäriinsä niinkuin edelliskerralla. Agilitykoira in the making.

Lihashuollon paikka

Demo on viime aikoina ollut henkisesti aika kireällä tuulella ja olen ajatellut sen johtuvan lähinnä Riffin hulluudenpuuskista. Kuitenkin siinä vaiheessa kun koira rähähtää ihan väljän matkan päästä levosta sohvanalustaa raapivan kaverin niskaan niin hälytyskellot alkoi soida. Samoin kun itse selkää hieroessa Demo ihan nosti etujalkaansa epämukavuuden merkkinä, niin totesin että eiköhän tästä mennä fyssarilla käymään. Onneksi ajan sai parin päivän päähän vakkarille, Jennille Askeleeseen.

Liikkeessä ei näkynyt mitään häikkää, mutta makuulla tunnustellessa molemmin puolin rintarankaa tuntui kiristävät "vaijerit". Tähän laitettiin aluksi TENSiä, eli vähän sähköstimulaatiota rentouttamaan, ja loppu availtiin käsin. Selkeästi aluksi oli ihan kipeitä kohtia kun Demo nosteli päätään sen näköisenä, mutta loppua kohti lieventyi ja saatiin lihakset pehmenemään. Hoidon päätteeksi Demokin oli kuin eri koira heiluessaan ympäriinsä, verrattuna tutisevaan haavanlehteen joka odotti aluksi aulassa. Toki se on aina jännittänyt lääkärissä, että  ei nyt voi pelkästään fyssarin piikkiin laittaa.

Tyypillisesti kireydet kuulemma ovat heti lapojen takana tai selkeästi lannerangassa. Demolla oli selkeästi rintarangan ongelma, suurinpiirtein latissimus dorsin kiinnittymiskohdassa kuitenkin. Kuulemma voisi kuvitella että olisi jotenkin tehokkaammin vienyt etujalkoja taaksepäin, tiedä häntä... Todennäköisesti se on tehnyt jotain Riffin kanssa jumiuttaakseen itsensä, kun eihän se nyt ole juuri mitään treenannutkaan. Mutta toivotaan että selvittiin kertahoidolla.

Mitä mustempi sitä lujempaa

Minun pikkuriikkinen puppels-muppels-jokapaikanjärsijä-pentukoirani on ihan hiton ihana agilitykoira! Nämä täytyy vuodattaa tänne kun itsekin paheksuu Facebookin hehkutuksia...

Eilen oltiin siis treeneissä ja oheinen rata, ei nyt ihan kokonaan sentään ja rimojen paikalla speed bumpit. Rata oli kokonaisuudessaan vähän neliömäisempi eli 1-2-3 vähän jyrkempi käännös. Juuri tuosta alkupätkästä aloitettiinkin, ensin mentiin pelkkä putki ja sitten lisättiin este kerrallaan eteen, yhteensä siis KOLME estettä. Putki no problem, samoin hyppy-putki, mutta kun ekaa kertaa tehtiin jotain muuta kuin pelkkää suoraa, tuli pienet haasteetkin. Tosi näpsäkästi kuitenki tajusi kun ihan rautalangasta osoitti että tästä ei ole ohittamista vaan tuosta menet läpi.

Toinen setti oli 4-5-6 -suora. Ensin kaksi viimeistä ja sitten lisättiin alkuun se kolmaskin. Hirmu hyvä, lähtee kuin raketti eikä jää haikailemaan mua. Hyvin osasi myös kiinnittää huomion alustaan eikä avustajaan, joka siinä tähän asti on kykkinyt ja nyt nousi ylös vähän sivuun.

Jumantsufeli tuo vauhti! Ja paikallapysyminen! Kun laitto istumaan ja sanoi että odota niin siinähän se vaan tapitti kunnes toisin käskettiin, ihana putkiaivo ♥

Oilin tokokoulutus

Tänään käytiin Oili Huotarin tokokoulutuksessa, ihan eka oikea koulutus pennun kanssa! Riffi-Piffi osasi oikein nätisti odotella häkissä ja olla hiljaa. Yhteistreenillä aloitus oli kyllä hiukan haastava, kun piti muka istua vieressä eikä saanut moikata ohikulkevia koiria.

Oili puhui aluksi pentujutuista yhteisesti. Tärkeimpiä asioita ovat luoksetulo ja se, että siitä saa aina palkan; mustavalkoisuus ja tietynlainen kuri sekä asioista luopuminen. Hyviä juttuja, ja luulen että moni schapeihminen varmasti  sortuukin esim. siihen että koiraa saa yhtäkkiä hypätä syliin tsekkaamaan onko taskussa nameja. Palkkaan tarvitaan aina ohjaajan lupa. Piste.

Yksilöopetuksesta:

• Riffi pitäis opettaa leikkimään kunnolla, oon samaa mieltä. Kaikki leikki tulisi aina multa, eli lelut pois lattialta lojumasta. Kahden lelun leikkiä, välillä toinen "kuolee" ja toinen tulee tilalle.
• Perusasennon treenaamisessa pidetään namia kädessä niin että koira joutuu itse kääntämään takapäätään ja siitä ihan superkehut.
• Kiertämisessä Riffi alkaa jo hiffata kiertämisosuuden, mutta aina pitää palkata juoksemisesta! Heittämällä namia tai lelua taaksepäin, tai juoksemalla ite karkuun palkan kanssa.
• Alustatyöskentelyn ongelmaksi Oili arvioi yksinkertaisesti sen, että Riffi ei näe. Nyt kun sillä on teinitukka, ei se pysy poissa silmiltä ja verho näköaistimien edessä on melko tiivis. Siispä kaikenmaailman pinniviritykset käyttöön, että  raukka näkis mitä on tekemässä.

Tulisko siitä vaikka tokokoira...?

Harrastuskoira

Tuo pentu on kyllä ihana. Torstaina käytiin ehkä kolmansissa agilitytreeneissä ikinä ja jätkä oli aivan liekeissä! Putki on parasta, juokseminen on parasta ja ohjeiden noudattaminen on parasta. Aivan jäätäviä hepuleita putkesta tullessa, mutta hepulointi oli yhdessä hepulointia eikä suuntaan ja toiseen sinkoilua. Ja mikä parasta, hepulissakin se kuunteli kun pyysin menemään uudestaan putkeen. Kaiken lisäksi se on vielä nopeakin!
Toisella rundilla tehtiin putken kautta pituus-okseri-muuri -suoraa, ilman rimoja tai muita tietty. Kolmas hyppy alkaa olla se kun keskittyminen herpaantuu ja tahtoisi mennä omia reittejään, mutta muuten eteni kyllä hienosti palkalle. Ihan superia, kun nyt vaan malttaisi tuota vauhtia ja intoa rakentaa ensin, kyllä sen tekniikan ehtii.

On siinä yksi piirre mikä ei ole kovin ihastuttava. Se, että koko ajan pitää olla jotain suussa. Lelu, puruluu, pahvinpala, kynä, käsi, Demo, tulostimen piuha, Japanin-tuliaisena tuotu viuhka... En tiedä aiheuttaako tuo oikominen jotenkin tuntemuksia suussa että pitää saada se purettua johonkin. Joka tapauksessa, jos tuo koira selviää nuoruusajastaan ilman suolitukosta niin tässä on korkeammat voimat pelissä.

Huomenna (tänään) pennulla on Oilin tokokoulutus, jännittävää!


Kyllä Demokin on vielä kuvioissa, laiskanpulskeasti. Rally-tokoa tehtäisiin mieluusti jos jostain löytyisi ratatreenejä.