torstai 26. tammikuuta 2012

Takapakkia

Viikon alussa huomasin kamaluuksia. Toi on alkanut haukkumaan yksikseen. Ei nyt ilmeisesti sentään tuntikausia (kuten joululomalla loukkaantuneena eristyksestään), mutta kuitenkin.

Alunperin videoinnin tarkoitus oli ottaa selvää, miksi mua odottaa JOKA KERTA pissa oven edessä kun se on ollut yksin. Halusin siis selvittää, pissaileeko se ahdistuksissaan vai mikä siihen johtaa. No, ei tullut vastausta siihen perjantaina. Maanantaina uusi yritys ja pöyristyin kun tajusin sen haukkuvan. Optimistinen näkemys oli että se vain hämmentyi kun jouduin vielä lähdön jälkeen pistäytymään. Eikä mitä, sama jatkui keskiviikkona ja myös sitten tänään. On se ehkä vähän vähentynyt, mutta silti.

Joka kerta sille piilotetaan ruoka ympäri huonetta, jätetään leluja ja puruluita ja vielä radiokin hiljaselle möykkäämään. En mä tiedä mitä muuta tässä tekis, kun se aikakin vaihtelee, kauanko se malttaa olla hiljaa. Joskus 20 minuuttia, tänään yli kaks tuntia, niin ei tiiä mistä sitä alkais sitten venyttämään. Eikä se nyt ole kahtena päivänä ollutkaan kuin kolmisen tuntia yksin.

Ikinä en ole haukkuvaa koiraa päästänyt pois kämpästä, eikä ole kukaan muukaan (propsit Jussille joka sitä kuunteli pari tuntia lomalla). Aamulla lähtiessä ei mitään suuria numeroita, ja oon ollu huomioimatta vähintään vartin ennen lähtöä. Ja hirveen mielellään se kämppään menee kun tietää siellä olevan tekemistä. En mä ymmärrä.

Mitä tohon pissaamiseen tulee, niin se jatkuu enkä mä pidä sitä niin pahana kuin tota haukkumista. Eikä voi olla mikään tulehdus, kun se tekee sen vaan yksinollessaan ja tiettävästi pystyy sen ajan pidättämään jos on mun kans. Eikä se myöskään juo ylenmäärin yksinollessaan. Pitää varmaan tyytyä protestipissaselitykseen.

Tulipahan todistettua ettei se elämä aina niin vaaleanpunaista ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti