Mä oon oikeesti ihan liikuttunut siitä, miten hieno asenne tolla koiralla on nykyään tokoon. Joku on nyt kyllä kevään aikana naksahtanut kohdalleen sen päänupissa. Se tekee (tai ainakin yrittää) ihan mitä tahansa mä pyydän ♥
Seuraaminen alkaa vaan kärsiä tuosta asenteesta, kun alkaa niin helposti keulia tai muuten hosua. Etenemissuunnassa on saatu paikka aika hyvin haltuun, tosin ehkä ihan hiukan vielä liian edessä mun makuun. Tänään aloitettiinkin sitten toinen osa meidän seuruun täydellistämisestä, eli alettiin hioa oikeeta paikkaa sivusuunnassa. Meni ihan tosi nätisti tänään, ehkä myös siksi että mä tajusin pitää itteni suorassa enkä nojailla sen päälle.
Paikallamakuuseenkin aloitin ehkä vähän turhan kunnianhimoisen projektin, eli pää maassa makaamisen. Pointtina se, että sillä olisi suurempi kynnys kuikuilla muualle jos se tietää että sen pään pitäis pysyä maassa. Nykyäänkin jos tähdet on oikeassa asennossa, tuulennopeus on oikea ja linnut lentävät oikeaan suuntaan niin saattaa laittaa sen pään maahan ihan itsekin ilman mitään kannustinta. Ajattelin ihan rehdisti naksutella tätä, ja ihan kivaan alkuun päästiinkin. Nyt pitäisi vaan miettiä että miten sen käytännössä toteuttaa. Varmaan fiksuinta olisi yhdistää se jättökäskyyn, kun se kuitenkin on Demolle helpompaa että se saa katsoa mua kun oon vielä vieressä. Sitten vaan tuleekin se ongelma, että saako se nostaa pään kun tulen takaisin. Periaatteessa joo, mutta miten se nyt sopii tähän mun mustavalkoisuusprojektiin jos se saa joskus nostaa pään kun vierellä tapahtuu ja joskus ei (=muut häiriöt).
Tehtiin vähän noutoakin kun se on niin sairaan kivaa!
Nyt tuntuu jotenkin siltä, että ei kiinnosta yhtään kisata, vaan oikeesti tehdä kaikkea kivaa. Me treenataan siis kaikki luokat valmiiksi ja sitten pätkäistään yhteen putkeen TVA:ksi ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti