perjantai 10. toukokuuta 2013

Korjaussarja

Tänään n. kolmen tunnin yöunien ja aamun unettomuuden inspiroimana päätin tarttua härkää sarvista: me treenattais agilitya. Vieläkin suunnitelmallisuus vähän kusi, kun ajattelin että mennään vaan Ojankoon ja katellaan mitä siellä on ja sovelletaan niistä. Mutta ainaki kävin rataa läpi aluksi enkä hengauttanu Demoa liikaa siinä työttömänä.

Tuosta aloitettiin 4-5-6 -pätkällä ja meni ihan törkeen hyvin ja sen takia uskalsinkin jatkaakin :D Kolmannella toistolla otin jo mukaan keinun ja nuo lopun hypyt ja hirveen hyvin meni sekin,vaikka keinu oli vähän huono kun ei se sillee mätkähtänyt maahan. Kumma juttu.
Siitä sitten otin parit kerrat tuota punasella merkittyä pätkää ja yllätyin ihan kuinka hyvin se haki kepit. Aika hitaat ne oli, mutta hyvin osu oikeeseen väliin vaikka tuli vauhdilla.
Viimesenä otettiin 1-6 ja voi hitsi ku oon taas itestäni ylpee! Mä tajusin, että olin liian ajoissa ja ymmärsin hidastaa toisella kerralla ja ottaa vähemmän etumatkaa, ettei mun tarvi ite juosta tonne putkeen asti. Eikä nyt kyllä voida muutenkaan puhua mistään eleganssin riemuvoitosta, mutta kyllä mä aina ehdin vitosen taa koiraa vastaan :)

Muutenkin, mä alan oikeesti ymmärtää jo jotain ohjaamisesta. Tajusin jo ennen ku alotettiinkaan, että putkesta pitää ottaa koira oikeella kädellä tai se paahtaa ohi. Samoin, että mun pitää olla ajoissa kääntynyt kutosta kohti, vedättää koiraa kunnolla ja ehtiä pois alta, ettei se livahda tosta esteiden välistä ja hyppää väärään suuntaan. Se on tosi tyypillistä tolle, kun ei se vaan oo niin röyhkee että tulis mun jaloille.

Mun pitäis vaan muistaa se, mitä Tuija koko kevään mulle hoki, eli että liikkeen pitää jatkua! Demoon vaikuttaa niin vahvasti se että mä pysähdyn ja vaikka se hakee tosi hyvin esteitä, niin se hämmentyy jos mä vaan jään seisoskelemaan ja odottelemaan että se menee.

Tehtiin lopuksi vähän tokoa. Perusseuraamista, ja koko ajan alkaa näyttää paremmalta. Mun keskittyminen ja ruumiinkieli tekee ihan tosi paljon. Kaikkia jääviä tehtiin sikinsokin ja koitettiin vähän terävöittää niitä. Ja se meidän pää maassa makaaminenkin edistyy! Vaikeeta on vielä, mutta nyt se kestää, että mä liikun sen näkökentässä sivuttaissuunnassa ja poispäin, suoraan kohti on haastava.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti