Ei näin

Voihan *kirosanan kirosana*. Oon niin vihanen itelleni tällä hetkellä. Ja oikeestaan vähä koirallekin, vaikka se ei oo sen vika, ja sen takia vielä vihasempi itelleni...

Tänään treenattiin siis aivan päin helvettiä. Piti alottaa kivasti aksalla ja ottaa lopuksi tokoa. No, kyllä se alko ihan hyvin. Tehtiin vähän puomia muutaman hypyn kanssa ja saatiin jo kivasti vauhtia siihen, mutta jotenkin ohjaus takkus kun koira halus mennä esteet aina sieltä toiselta puolelta kuin yritin näyttää. Tässä vaiheessa en jaksanu välittää, kunhan nyt saatiin vähä meinikiä.
Ongelmat alko kun yritin saada koiraa kepeiltä hyppäämään esteen, joka oli samassa suunnassa keppien vieressä, ulostulosta kattoen toisella puolella, mutta aika kaukana kuitenkin. En ymmärrä mikä oli, mutta se vaan lähti joka *kirosanan* kerta pujottelemaan niitä keppejä takasinpäin vaikka mä olin kuinka. Ei toiminu, vaikka yritin sen ohjata melkein kädestä pitäen sieltä keppien päästä eteenpäin. Sain sen sitten kyllä pysähtymään kun (ilmeisesti aika kovaäänisesti) huomautin, mutta koko koira lamaantui aivan siihen paikkaan. En mä saanut sitä enää tulemaan siitä mun luo esteelle vaikka mitä sanoin. Tämä toistettiin muutamaan kertaan, mutta sitten vein koira oottelemaan aitaan, jos se vaikka kokoais ittensä.

Uusi yritys ja koira irti, ja voi *kirosanalitania*, eiköhän se lähtenyt taas pyrkimään kentältä ulos ja kaarteli mua väistellen kentällä. Just sitä samaa mitä se teki viime kesän lopussa. Tässä vaiheessa olin ite jo niin epätoivoinen että alko keittämään ja laitoin koiran takasin aitaan ennenkuin mokaan lisää.

Oman jäähyni jälkeen otin koiran sitte pannasta kepeille, ja muutaman kerran se siinä sitten törttöili jotain välejä skippailemalla, vaikka ei kyllä ollut muuten kovin epävarman oloinen. Sitten kun se nyt sattui osumaan oikein niin semmonen superpalkka ettei mitään rajaa. Sitten tehtiin vielä toiseen suuntaan ja A päälle, niin eiköhän se nyt joksikin onnistumiseksi lasketa.

Tää on niin hyvä esimerkki siitä että pitäis vaan lopettaa jos menee mönkään. Mutta sitten takaraivossa on se, että treeni pitää lopettaa onnistumiseen, ja tuntuu naurettavalta että ottaa sitten sen onnistumisen jostain ihan muusta kuin siitä asiasta mikä meni mönkään. Eli sit vaan väännetään. Hirveen kiva.

----

En tiiä onko tätä enää mitään järkee jatkaa koko harrastusta. Kyllä se ohjatuissa treeneissä menee, mutta jotenkin kun tehään yksin niin kaikki hajoaa käsiin. Ehkä me sit vaan tehdään just kerta viikkoon omaksi iloksi ja katotaan kuinka käy.

Jos otetaan vaikka vään välianalyysia tähän, että missä mennään.
Hypyt on sen mielestä ihan tylsiä, pitäis varmaan palkata joskus niistäkin. Eikä mulla oo mitään hajua miten mä ikinä saisin ne maksikorkeuteen.
Rengasta se ei tajua. Pitäs ottaa joku tehokuuri.
Kepit se osaa. Oikeesti osaa, ja myös ihan tykkää tehä niitä. Nopeus oli jossain vaiheessa ihan jees, nyt taas hidastunut kun on ottanut kokopitkinä. Sisäänmenokulmat on vielä hakusessa, ja ei näköjään se vinoon lähteminen onnistu sieltä lopustakaan.
A on ihan paras este, tästä se tykkää. Tosin, mitä nyt taannoin tarinoin, niin näyttäis siltä että ei se kontakti ihan niin varma ookaan. Hienoo.
Puomi on ihan hyvä parin hypyn jälkeen, yksinään toooosi hidas. Millähän siihen sais vähä imua?
Keinu ei oo niin paha enää ollenkaan.
Putket tuntuu jotenkin hitailta, mutta en mä tiiä onko ne ikinä ollu ton nopeempia... Mutta tykkää kyllä suorittaa.

En tiä, jos sitä lähtis terapiametsälenkille...