Nyt on lammashommat taas tältä erää päätöksessä. Päästiin parilla viime kerralla kokeilemaan häkittämistä, mikä olikin ihan todella vaikeaa. Ensinnäkään lampaat eivät tasan halunneet häkkiin, ja toisekseen Demo on liian hidas tai musta riippuvainen että pystyisi nopeasti reagoimaan lauman karkuyrityksiin. Ihanasti se kuitenkin alkaa ottaa ohjeita ihan pienillekin liikahduksille! Ainoa kompastuskivi esikokeessa olisi siis se varikkotyöskentely ja myös ehkä Sinikan lampaat, kun on näin liukkailla yksilöillä treenailtu viime ajat.
Eilen kaivoin naksuttimen esille ja voi että miten pieni schapemööpeli sekosi! Selkeästi on treenattu liian vähän a) koko vuoden ja b) tämän kesän aikana. Talven aikana otetaan itseämme taas niskasta kiinni!
Muuten eletään jännittäviä aikoja, ja Demo tuskin aavistaakaan mitä eräs lentokonereissu tuokaan tullessaan parin viikon päästä...
torstai 30. heinäkuuta 2015
sunnuntai 12. heinäkuuta 2015
Näytelmiä
Nyt kesällä on taas aktivoiduttu näyttelykentällä ja takana on Tuusulan viimeviikonloppuinen kr ja tämän viikonlopun ryhmä- ja erikoisnäyttelyt.
 |
| VSP Demo ja ROP Nadine Bibi v.h. Molengat Kuva Kati Kontula |
Tuusulassa yllättäen saatiin sijoitukseksi ihan VSP, ja voitettiin monta koiraa! Arvosteluntynkä alla
Male of excellent type. Good size. Good topline & back. Excellent angles & movement.Eilen Nastolan ryhmiksessä ihan suomalaisella tuomarilla oltiin PU2, eikä huonolle hävitty lainkaan, Kaapo kun oli lopulta näyttelyn kaunein!
Koko ja mittasuhteet erinomaiset. Hyvät kallon ja kuonon mittasuhteet. Hyvä purenta, silmät & korvat. Erinomainen kaula ja ylälinja. Oikein kulmautunut, hyvä runko. Oikea luuston vahvuus. Hyvä karvapeita. Liikkuu epävakaasti takaa, muuten erittäin hyvin. Hyvä häntä.
 |
| Kaunista, tasapainoista liikettä... Kuva Tuija Laurila(n kamerasta). |
4 years. Prefer him to be abit more masculine. Correct head. Sufficient broad skull. Could be stronger on muzzle. Good ears Nice expression. Good topline. Stronger angulation at the back & very narrow and slightly cow-hocked. Sufficient in body. Light bone. Nice temperament. Coat soft and open today. Movement very narrow behind. Should get more drive.Laitetaan vertailun vuoksi vielä viimekesäinen arvostelu. Näköjään maskuliinisuus on vuodessa kadonnut ja nokka on heikentynyt, mutta turkki on edelleen partiksen. Mutta eipä siinä, ihan oikeudenmukainen arvio oli, en tunne kokeneeni vääryyttä.
3 years old, well developed masculine type, good size & proportions. Masculine head, sufficiently broad in skull. Nice expression. Correct muzzle. Sufficient neck, strong topline. Croup a bit strongly angulated. Slightly french in front. Typical light bone. Coat a bit open today. Nice temperament. Movement OK.
tiistai 30. kesäkuuta 2015
Paimennellaan
Taisi jäädä ihan yksi kerta raportoimattakin, mutta ei voi mitään. Tänään Jonna oli ystävällisesti raahannut meille porttivermeitäkin pellolle!
Ensimmäinen kierros meni taas todella levottomissa merkeissä. Laumastakin tulee ihan hektinen kun koira ei liiku smoothisti vaan hypähtää aina paikasta toiseen. Ihan todella ärsyttävää, enkä tiennyt että joudun vielä liian korkean vireen kanssa taistelemaan tässä asiassa, vähän jopa semmoista omaehtoista lauman pölläyttelyäkin alkaa olla ilmassa. Ja voi sitä syödyn ruohon määrää! Yhtään ei tarvi ihmetellä miksi väliajalla pukluttaa...
No, anyway. Yritettiin aluksi saada hommaa haltuun ihan peruskuljetuksella, ja kun se lopulta alkoi jotenkin sujumaan niin ex tempore heitettiin koira jarruhommmiin eli lauman eteen mun viereen. Todella vaikea paikka, mutta ohjattuna kyllä toimii, vaikka ei mitenkään aktiivisesti yritä lampaita estellä. Muutama portin läpi meno otettiin myös, ensin oikeasta paikasta läpi meni 6/7, sitten 5/7 ja lopulta kaikki seitsemän! Siihen oli hyvä lopettaa.
Seuraavalla kierroksella mulla oli taas oma koira mukanani. Jatkettiin näitä jarruhommia, ja kun oltiin laitumeltapoistumisportin kohdalla, niin heitettiin koira lauman taakse irrottamaan lampaat portista että saatiin ne menemään siitä portista kuin oli tarkoitus. Hienosti saatiin molemmin puolin onnistumisia, niinkin että minä jäin portin suulle ja patistin vain Demoa ajamaan lampaat loppuun asti. Jarruttelukin alkoi jo vähän sujua kun Demo uskalsi tulla lähemmäs ja tiesi pienelläkin vinkillä lähteä kiertämään siinä lampaiden edessä jos toinen reuna aikoi levitä.
Nyt lienee kuitenkin aika valmistautua viikonlopun näyttelyyn. Onhan siitä jo 10 kk kun on viimeksi oltu näytillä, herranjumala!
 |
| Viime viikon satoa |
No, anyway. Yritettiin aluksi saada hommaa haltuun ihan peruskuljetuksella, ja kun se lopulta alkoi jotenkin sujumaan niin ex tempore heitettiin koira jarruhommmiin eli lauman eteen mun viereen. Todella vaikea paikka, mutta ohjattuna kyllä toimii, vaikka ei mitenkään aktiivisesti yritä lampaita estellä. Muutama portin läpi meno otettiin myös, ensin oikeasta paikasta läpi meni 6/7, sitten 5/7 ja lopulta kaikki seitsemän! Siihen oli hyvä lopettaa.
Seuraavalla kierroksella mulla oli taas oma koira mukanani. Jatkettiin näitä jarruhommia, ja kun oltiin laitumeltapoistumisportin kohdalla, niin heitettiin koira lauman taakse irrottamaan lampaat portista että saatiin ne menemään siitä portista kuin oli tarkoitus. Hienosti saatiin molemmin puolin onnistumisia, niinkin että minä jäin portin suulle ja patistin vain Demoa ajamaan lampaat loppuun asti. Jarruttelukin alkoi jo vähän sujua kun Demo uskalsi tulla lähemmäs ja tiesi pienelläkin vinkillä lähteä kiertämään siinä lampaiden edessä jos toinen reuna aikoi levitä.
Nyt lienee kuitenkin aika valmistautua viikonlopun näyttelyyn. Onhan siitä jo 10 kk kun on viimeksi oltu näytillä, herranjumala!
sunnuntai 14. kesäkuuta 2015
Schapepaimennusta
Piia oli taas ahkerasti järkännyt schapeille paimennuspäivän, tällä kertaa Eurajoelle. Eilen mukana oli ollut viitisen schapea, tänään oli yksi koirakko meidän lisäksi. Sattui vähän märkä keli ja allekirjoittaneelle aikainen lähtö Lapualta eilisten synttärien jälkeen, mutta mitäpä sitä ei koiraharrastusten eteen tekisi...
Tehtiin taas kaksi pätkää. Ensin oli kovin taas kierrokset korkealla. Todettiin että kun lauma ajelehtii vähän kauas ja laitan koiran kiertämään, niin se nostaa ihan älyttömästi ja koirakin lähtee heti laukalla hommiin. Tässä tapauksessa se ei ole hyvä asia. Niinpä lauman puskiessa läpi tehtiin niin, että laitoin koiran odottamaan, hakeuduin lauman eteen ja lähdettiin taas normaalisti eteenpäin. Ei annettu siis periksi ja annettu lähteä kiertämään vauhdilla.
Toisella kierroksella oli kyllä niin nättiä työskentelyä että olin ihan todella tyytyväinen. Tällä tasolla ollaan oltu ennenkuin hommat meni vähän alamäkeen. Rauhallista kuljetusta ilman mitään stressiä. Aluksi Putte oli vähän jarrukoirana, mutta eihän sitä loppupuolella enää tarvittu. Tämän onnistumisen kunniaksi tehtiin myös muutama lyhyt haku, mitkä saatiin myös menemään suht rauhallisesti ja hallitusti. Kyllä se vaan on paimenkoira!
Puhuttiin Jonnan kanssa tuosta hännänkäytöstä, kuulemma vaikuttaa lampaisiin todella paljon. Nyt Demokin on alkanut kantaa häntäänsä kuin Äijä, ihan kaarella selän päällä ja sen huomaa. Pakoetäisyys on tosi suuri ja kuulemma heti jos laskee häntää niin pääsee paljon lähemmäs. Ihan loogista, mutta en tiedä mikä sen hännän on nyt nostanut. Ehkä se on saanut jotain itseluottamusta! Hauskasti Jonna myös kysyi että onko Demo jotain sukua Pyrylle kun työskentelevät niin samalla lailla, itse kun Kuttukuun perusteella en oo ollenkaan vakuuttunut tuosta asiasta. Mutta jotenkin Demo ihan selkeesti on erilainen Jonnan lampailla.
Tehtiin taas kaksi pätkää. Ensin oli kovin taas kierrokset korkealla. Todettiin että kun lauma ajelehtii vähän kauas ja laitan koiran kiertämään, niin se nostaa ihan älyttömästi ja koirakin lähtee heti laukalla hommiin. Tässä tapauksessa se ei ole hyvä asia. Niinpä lauman puskiessa läpi tehtiin niin, että laitoin koiran odottamaan, hakeuduin lauman eteen ja lähdettiin taas normaalisti eteenpäin. Ei annettu siis periksi ja annettu lähteä kiertämään vauhdilla.
Toisella kierroksella oli kyllä niin nättiä työskentelyä että olin ihan todella tyytyväinen. Tällä tasolla ollaan oltu ennenkuin hommat meni vähän alamäkeen. Rauhallista kuljetusta ilman mitään stressiä. Aluksi Putte oli vähän jarrukoirana, mutta eihän sitä loppupuolella enää tarvittu. Tämän onnistumisen kunniaksi tehtiin myös muutama lyhyt haku, mitkä saatiin myös menemään suht rauhallisesti ja hallitusti. Kyllä se vaan on paimenkoira!
Puhuttiin Jonnan kanssa tuosta hännänkäytöstä, kuulemma vaikuttaa lampaisiin todella paljon. Nyt Demokin on alkanut kantaa häntäänsä kuin Äijä, ihan kaarella selän päällä ja sen huomaa. Pakoetäisyys on tosi suuri ja kuulemma heti jos laskee häntää niin pääsee paljon lähemmäs. Ihan loogista, mutta en tiedä mikä sen hännän on nyt nostanut. Ehkä se on saanut jotain itseluottamusta! Hauskasti Jonna myös kysyi että onko Demo jotain sukua Pyrylle kun työskentelevät niin samalla lailla, itse kun Kuttukuun perusteella en oo ollenkaan vakuuttunut tuosta asiasta. Mutta jotenkin Demo ihan selkeesti on erilainen Jonnan lampailla.
Lampaita!
Meillä on taas Harrastus! Tiistaina aloitettiin paimennuskurssi Eurajoella Puolikuussa, Kuttukuun "haarakonttorissa". Mukavaa oli, ja ihan kiva nähdä miten taas uusi kouluttaja tulkitsee tuota koiraa kun se lukkiutumistemppujaan tekee.
Ensimmäisen kierroksen aloitus oli kyllä pelkkää harhaa vaan. Demo ei ollut ollenkaan oma itsensä vaan semmoinen holtiton rallattelija mitä oli siinä minipyörössä Somerollakin. Luulen että osansa teki se, kun Jonnan lampaat ovat tavattoman paljon liukkaampia kuin Sinikan, niin Demo koki jonkin ahaa-elämyksen kun sai eläimet niin nopeasti liikkeelle. Anyway, suurin osa ekasta rundista meni koiran rauhoitteluun ja kuljetuksen muistutteluun. Ja ruohon syömiseen, voi herranjumala! Ihan järkyttävää sijaistoimintaa ja maanisuutta niin pellolla kuin odotellessakin. Tässä vaiheessa kuitenkin Jonnan mielipide oli: "Tuolla ei varmaan ole mitään ongelmia häkityksen kanssa, menisi varmasti esikokeesta läpi Sinikan lampailla ainakin".
Sitten Demo näytti ongelmapuolensa. En muista miten tarkalleen tilanne meni, mutta jossain kohtaa taas jouduin vaatimaan jätkää töihin vähän tiukemmilla sanoilla ja se meni ihan lukkoon. Yritin ratkaista sitä tilannetta vaatimalla, mutta vähän nihkeästi se lähti liikkeelle. Saatiin kuitenkin joku ihan onnistunut pätkä ennen lopetusta.
Toisella kierroksella oli rauhallinen tasainen meno kunnes tuli taas lukkopaikka. Tein tiukan käännöksen nurkassa kohti koiraa, joka ei suostunut menemään lampaiden taakse ja yritin nätisti vaatia hommiin. Ei tulosta. Heilautin sauvalla maahan rumalla saatesanalla ja se oli kuulemma se taikahetki kun koira jymähti aivan täysin.
Otettiin sitten eri lähestymistapa ja kaivoin silkkihansikkaat naftaliinista, ja se tuotti tulosta! Ei nyt ihan siinä määrin että olisi joku ihmeparantuminen tapahtunut, mutta saatii homma vähän enemmän toimimaan. Jännä, että joskus oikeasti täytyi komentaa pahalla ja nyt se toimiikin sitten vain hyvällä.
Hienosti Jonna teki huomion että "se ottaa hirveästi painetta susta". Niinpä. Kuulemma heti kun se tulee mun etupuolelle niin häntä laskee ja koira surkeutuu, mutta lampaiden takana heti helpottaa. Herääkin kysymys, että miksi se sitten tunkee siihen etupuolelle kun minäkin yritän sen saada pysymään takana? Huoh.
Ensimmäisen kierroksen aloitus oli kyllä pelkkää harhaa vaan. Demo ei ollut ollenkaan oma itsensä vaan semmoinen holtiton rallattelija mitä oli siinä minipyörössä Somerollakin. Luulen että osansa teki se, kun Jonnan lampaat ovat tavattoman paljon liukkaampia kuin Sinikan, niin Demo koki jonkin ahaa-elämyksen kun sai eläimet niin nopeasti liikkeelle. Anyway, suurin osa ekasta rundista meni koiran rauhoitteluun ja kuljetuksen muistutteluun. Ja ruohon syömiseen, voi herranjumala! Ihan järkyttävää sijaistoimintaa ja maanisuutta niin pellolla kuin odotellessakin. Tässä vaiheessa kuitenkin Jonnan mielipide oli: "Tuolla ei varmaan ole mitään ongelmia häkityksen kanssa, menisi varmasti esikokeesta läpi Sinikan lampailla ainakin".
Sitten Demo näytti ongelmapuolensa. En muista miten tarkalleen tilanne meni, mutta jossain kohtaa taas jouduin vaatimaan jätkää töihin vähän tiukemmilla sanoilla ja se meni ihan lukkoon. Yritin ratkaista sitä tilannetta vaatimalla, mutta vähän nihkeästi se lähti liikkeelle. Saatiin kuitenkin joku ihan onnistunut pätkä ennen lopetusta.
Toisella kierroksella oli rauhallinen tasainen meno kunnes tuli taas lukkopaikka. Tein tiukan käännöksen nurkassa kohti koiraa, joka ei suostunut menemään lampaiden taakse ja yritin nätisti vaatia hommiin. Ei tulosta. Heilautin sauvalla maahan rumalla saatesanalla ja se oli kuulemma se taikahetki kun koira jymähti aivan täysin.
Otettiin sitten eri lähestymistapa ja kaivoin silkkihansikkaat naftaliinista, ja se tuotti tulosta! Ei nyt ihan siinä määrin että olisi joku ihmeparantuminen tapahtunut, mutta saatii homma vähän enemmän toimimaan. Jännä, että joskus oikeasti täytyi komentaa pahalla ja nyt se toimiikin sitten vain hyvällä.
Hienosti Jonna teki huomion että "se ottaa hirveästi painetta susta". Niinpä. Kuulemma heti kun se tulee mun etupuolelle niin häntä laskee ja koira surkeutuu, mutta lampaiden takana heti helpottaa. Herääkin kysymys, että miksi se sitten tunkee siihen etupuolelle kun minäkin yritän sen saada pysymään takana? Huoh.
maanantai 25. toukokuuta 2015
Mikä lammaskoira?
Käytiin sitten korkkaamassa paimennuskausi Kuttukuussa taannoin, toivottavasti tänä kesänä pääsee enemmänkin kurkistelemaan lampaita tuonne Eurajoen suunnille!
Voin pohjustaa tarinaa sen verran että itse jouduin ex tempore lähtemään hammaslääkäriin perjantaiaamuna kun hammas alkoi kipuilemaan ja poski turpoamaan. Lauantaipäivän leirillä sinnittelin mutta sunnuntaina täytyi kovapäänkin myöntää että särkypäivystykseen piti taas hakeutua. Oma mielentila oli siis jotain ihan kamalaa koko leirin ajan ja näin ikävää fiilistä kyllä harvoin on jäänyt.
Lauantaina me mentiin "kokeneina" ensikertalaisten kanssa metsään. Ei hyvää päivää. Kyllä ne lampaat olisivat jääneet sille tielleen jos se Demosta olisi ollut kiinni. Onneksi oli talon koiria mukana, vaikka ne tekivätkin vähän itselleen töitä ja katsoivat että parasta lähteä viemään kotia kohti. Lauma oli siis todella voimakastahtoinen ja kyllä huokaisin helpotuksesta kun meidät tehtävästä lopulta vapautettiin.
Iltapäivällä päästiin onneksi vielä vähän palauttelemaan aitaukseen ja tehtiinkin mm. ihan nättiä porttityöskentelyä. Jotenkin silti kovin nihkeä fiilis.
Seuraava aamu oli aivan täysi katastrofi.
Virhe 1: olin kipeä.
Virhe 2: oli kiire lääkäriin ja piti äkkiä siinä ennen tehdä ensimmäinen rundi.
Virhe 3: en vaatinut apua kun tarvitsin.
Aloitettiin jakamalla ryhmä, no saatiinhan se jaettua mutta ei se nyt varsinaisesti koiran ansiota ollut. Apukoiralla saatiin ryhmä irti aidasta että päästiin kuljettamaan, mutta rouvat eivät oikein tahtoneet kulkea alun jälkeen. Kirjaimellisesti pyörittiin siellä samassa nurkassa ihan v*tun ikuisuus kun ei vaan saatu tavalla tai toisella lampaita liikkeelle ja ohjeistus oli "koita vaikka laittaa kerran rännin läpi!". Joo. Ei menny. Turhauduin ihan todella paljon ku mikään ei sujunut ja kouluttajakin oli ilmeisesti tärkeämpien koirien kanssa touhuamassa toisella pellolla, tiuskin ja raivosin koiralle ihan itkuraivarina ja odotin vain että koska saa luovuttaa. Sitten päätin että nyt on suhrattu tarpeeksi ja lähdin lääkäriin.
Iltapäivällä menin ihan suoraan Sinikalle sanomaan että tuu ny auttamaan meitä. Onneksi auttoi! Piti hakea vähän työmotivaatiota miehelle muistuttamalla jämäkästi harhautumisista ja vaatimalla hakemaan aina ne viimeisetkin lampaat. Ei se kaunista ollut, mutta ehdottomasti paras suoritus viikonloppuna. Ja vähän täytyy myöntää että Demolle tulee todella nätit hakukaaret vielä aikanaan, ihan kuulemma schapeksi tosi hyvän näköistä!
Että sillälailla, en voi sanoa että oltais leirillä mihinkään edistytty. Mutta sen voin sanoa että taisin kolmesti itkeä viikonlopun aikana ja siinä tilanteessa ei paskan vertaa lohduttanut "noin käy kaikille, se vaan testailee" -kommentit. Ens kerralla tiedän että en mene noin haavoittuvaisessa tilassa mihinkään paimennushommiin.
Voin pohjustaa tarinaa sen verran että itse jouduin ex tempore lähtemään hammaslääkäriin perjantaiaamuna kun hammas alkoi kipuilemaan ja poski turpoamaan. Lauantaipäivän leirillä sinnittelin mutta sunnuntaina täytyi kovapäänkin myöntää että särkypäivystykseen piti taas hakeutua. Oma mielentila oli siis jotain ihan kamalaa koko leirin ajan ja näin ikävää fiilistä kyllä harvoin on jäänyt.
Lauantaina me mentiin "kokeneina" ensikertalaisten kanssa metsään. Ei hyvää päivää. Kyllä ne lampaat olisivat jääneet sille tielleen jos se Demosta olisi ollut kiinni. Onneksi oli talon koiria mukana, vaikka ne tekivätkin vähän itselleen töitä ja katsoivat että parasta lähteä viemään kotia kohti. Lauma oli siis todella voimakastahtoinen ja kyllä huokaisin helpotuksesta kun meidät tehtävästä lopulta vapautettiin.
Iltapäivällä päästiin onneksi vielä vähän palauttelemaan aitaukseen ja tehtiinkin mm. ihan nättiä porttityöskentelyä. Jotenkin silti kovin nihkeä fiilis.
 |
| Kuva Katariina Bäcklund |
Seuraava aamu oli aivan täysi katastrofi.
Virhe 1: olin kipeä.
Virhe 2: oli kiire lääkäriin ja piti äkkiä siinä ennen tehdä ensimmäinen rundi.
Virhe 3: en vaatinut apua kun tarvitsin.
Aloitettiin jakamalla ryhmä, no saatiinhan se jaettua mutta ei se nyt varsinaisesti koiran ansiota ollut. Apukoiralla saatiin ryhmä irti aidasta että päästiin kuljettamaan, mutta rouvat eivät oikein tahtoneet kulkea alun jälkeen. Kirjaimellisesti pyörittiin siellä samassa nurkassa ihan v*tun ikuisuus kun ei vaan saatu tavalla tai toisella lampaita liikkeelle ja ohjeistus oli "koita vaikka laittaa kerran rännin läpi!". Joo. Ei menny. Turhauduin ihan todella paljon ku mikään ei sujunut ja kouluttajakin oli ilmeisesti tärkeämpien koirien kanssa touhuamassa toisella pellolla, tiuskin ja raivosin koiralle ihan itkuraivarina ja odotin vain että koska saa luovuttaa. Sitten päätin että nyt on suhrattu tarpeeksi ja lähdin lääkäriin.
Iltapäivällä menin ihan suoraan Sinikalle sanomaan että tuu ny auttamaan meitä. Onneksi auttoi! Piti hakea vähän työmotivaatiota miehelle muistuttamalla jämäkästi harhautumisista ja vaatimalla hakemaan aina ne viimeisetkin lampaat. Ei se kaunista ollut, mutta ehdottomasti paras suoritus viikonloppuna. Ja vähän täytyy myöntää että Demolle tulee todella nätit hakukaaret vielä aikanaan, ihan kuulemma schapeksi tosi hyvän näköistä!
Että sillälailla, en voi sanoa että oltais leirillä mihinkään edistytty. Mutta sen voin sanoa että taisin kolmesti itkeä viikonlopun aikana ja siinä tilanteessa ei paskan vertaa lohduttanut "noin käy kaikille, se vaan testailee" -kommentit. Ens kerralla tiedän että en mene noin haavoittuvaisessa tilassa mihinkään paimennushommiin.
sunnuntai 29. maaliskuuta 2015
Treenaillaan
Viikon sisällä ollaan käyty jo kahdesti ulkokentillä! Sitä ne vapaat viikonloput teettää.
Viime sunnuntaina oli hirveen nihkeä fiilis, vaikka Demo toki oli innoissaan. Seuraamiset meni todella hyvin, mutta esim. hypyn takana odottaminen oli ylivoimaista. Kiertämistä pitäisi opetella muutenkin kuin agilitymielessä, mutta se on myös niin kankeaa että huh.
Tänään taas tajusin aloittaa kiertotreenillä, vielä kun intoa piisaa. Demolla on tapana jäädä toljottamaan sinne kierrettävän asian taakse niinkuin merkille jäisi, mutta nyt otin ihan raa'asti käskyn sivulle samantien, niin palasi samalla vauhdilla! Jos muistaisin edetä tässä nyt loogisesti niin hyvä tulee, pystyin tänäänkin jo viivyttämään käskyä vauhdin kärsimättä.
Seuraamisessa edisti ihan törkeästi, mutta vaikka asenne oli ihan super niin silti oli aika väljä. En haluisi taas hinkata tätä... Vasemmalle käännökset todella nättejä, mutta oikealle todella rumia. Jäävät on ja pysyy :)
Käytiin myös muutaman kerran vauvapuomilla, kun tuntuu että se on taas Ongelma. Toiseen suuntaan (eli poispäin) meni ihan reippaasti, toiseen suuntaan hitaammin, mutta ei voi hirveästi valittaa. Agi nyt tuntuu muutenkin olevan kovin Ongelma tällä hetkellä.
Viime sunnuntaina oli hirveen nihkeä fiilis, vaikka Demo toki oli innoissaan. Seuraamiset meni todella hyvin, mutta esim. hypyn takana odottaminen oli ylivoimaista. Kiertämistä pitäisi opetella muutenkin kuin agilitymielessä, mutta se on myös niin kankeaa että huh.
Tänään taas tajusin aloittaa kiertotreenillä, vielä kun intoa piisaa. Demolla on tapana jäädä toljottamaan sinne kierrettävän asian taakse niinkuin merkille jäisi, mutta nyt otin ihan raa'asti käskyn sivulle samantien, niin palasi samalla vauhdilla! Jos muistaisin edetä tässä nyt loogisesti niin hyvä tulee, pystyin tänäänkin jo viivyttämään käskyä vauhdin kärsimättä.
Seuraamisessa edisti ihan törkeästi, mutta vaikka asenne oli ihan super niin silti oli aika väljä. En haluisi taas hinkata tätä... Vasemmalle käännökset todella nättejä, mutta oikealle todella rumia. Jäävät on ja pysyy :)
Käytiin myös muutaman kerran vauvapuomilla, kun tuntuu että se on taas Ongelma. Toiseen suuntaan (eli poispäin) meni ihan reippaasti, toiseen suuntaan hitaammin, mutta ei voi hirveästi valittaa. Agi nyt tuntuu muutenkin olevan kovin Ongelma tällä hetkellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)