1) Koira ei mene rikki tai hypi seinille vaikka se meneekin viikon ihan miniliikunnalla ja muulla aktivoinnilla. Vähän rasittavaksi voi yltyä, mutta omapahan on valinta.
2) Em. tilanteeseen tavallaan ehkä liittyen, tuo kotikodon piha on sille ihan liian tuttu reviiri eikä sitä meinaa saada sieltä pois. Ei sillä mitään erityistä tekemistä näy olevan, ei nuuski, ei kattele, kunhan tuijottaa lasittuneella katseella eteensä keskellä pihaa. Lähestyessä lähtee leikkipomppien karkuun. Äärimmäisen ärsyttävää
3) Mun musta paholainen harmaantuu väistämättä :( Silmien ympärystä, kintereet ja etujalkojen dorsaalipuoli (anteeksi, en keksinyt parempaakaan termiä) levittävät harmauttaan uhkaavasti.
4) Sillä ei ole minkäänlaista käsitystä kokoluokastaan. Ei noin iso enää kovin vaivatta mahdu sängyn alle samaan koloon jossa vietti pentuaikansa yöt. Yritys on silti kova ja parketin vauhdinraapimisjäljet syvät.
Kotiutumisen jälkeen on saatu uusi into opetella kaikkia jännittäviä temppuja. Eilen uutena tuli kieriminen ja yllättävän nopeasti se opittiin, sormet vaan vähän kärsivät kun ahnepossu pyörii namin perässä. Tänään aloiteltiin kaapin oven sulkemista tommosella kosketusteippisysteemillä, se siis seuraavaksi. Muita listalla olis ryömiminen ja takajaloilla (ja etujaloilla!) seisominen. Ja ehdottomasti pitää saada kierimään toiseenkin suuntaan :D
Yksi supertärkeä asia olisi saada näyttelyravi kuntoon sunnuntaita varten. Tosi hyvin se jo (omasta mielestäni ainakin) menee, mutta aina voi vähän hioa. Ja nätti se on vaikka kauhoiskin etujaloilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti