perjantai 14. maaliskuuta 2014

Tuplatokot

Olin niin malttamaton päivällä että piti käydä yksin reenimäs ennen illan ryhmähäiriöitä.

Seuraaminen oli tosi kivaa, kyllä ne käännökset on parantuneet ja juoksussakin pysyy mukana. Tuntuu vaan että eka pätkä on aina sellanen harjotteluveto ja sitten joku kolmas kerta on niin super että ei mitään rajaa.

Pää maassa makaamista, alkoi vähän ärsyttää. Nyt kestää mun vierellä ja vähän takaosassakin heilumisen, mutta jos kumarrun laittamaan vaikka palkkaa alustalle n. 3 metrin päässä niin pää nousee heti. Mä luulin että sen etäisyyden piti olla se helpompi osa! Haluaisin vaan niin positiivisesti vahvistaa ja olla iloinen, mutta kun niillä "oijoi/hupsista/kuinkassenytnoin" -huomautuksilla ei oo juuri mitään vaikutusta siihen seuraavaan suoritukseen, vaan sama toistuu. Pitäisi osata helpottaa aina sen jälkeen sopivasti, mutta kun ei sillä paikallaan junnaamisellakaan asiassa etene. *Hnnngh*

Jääviä ja niissä mun häiriötä, eli yritin kulkea mahdollisimman läheltä Demoa ja tehdä zeta-tyylisesti yksittäisia asentoja. Meni ihan jees, ja oikeassa mielentilassa menee maahan sikahienosti ja pysähtyykin ihan ok. Hyppyäkin piti vielä katsastaa ja juma kun siinä oli laiska pysähtyminen! Mutta eipä se vaatinut kuin muutaman vauhtitoiston erikseen, ja sitten homma taas pelitti.

Tehtiin vielä kaikkea epämääräistä tyylin hyppy-seis-kierränkoiran-seuraa-maahan-koiranviereen-seuraa-hyppy-seis-istu. Olispa tokokokeessa joku tommonen freestyle-osa!

-----

Illalla oli sitten niitä häiriöitä.

Ekana kontaktihäiriöitä. Ihmisen kanssa meni ihan superisti, ei paljon kiinnostanut, mitä nyt piti vähän väistellä ettei Hänen Korkeutensa henkilökohtaista tilaa loukata tehtävää suoritettaessa. Lelu oli aavistuksen kivempi, mutta ei sekään vaikeuksia tuottanut. Täytyy sanoa, että tuo on kyllä Demon vahvuus. Tehtiin myös jonkin verranasentohäiriötä, eli Demo maassa mua vastapäätä ja siinä sitten oli lelua ja houkuttelua. Ihan super.

Tokana tehtiin kaukoja liioitelluilla viiveillä ja seinään päin seuraamista. Kaukoissa ei ollut mitään ihmettelemisen sijaa, olisi varmaan pitänyt olla kauempana niin olisi voinut tulla virheitäkin. Mutta, siinä se seisoi tasan niin kauan että käskin jotain muuta, ei meinannutkaan herpaantua. Seinää päin seuraaminen oli vaikea, ei mikään yllätys. Paljon helpompaa oli esim. käännökset ihan seinässä kiinni, mutta tuo päin kävely on hankala. Saatiin siitä kyllä ihan ookoo, mutta paljo parempikin vois olla.

Kolmas piste oli ruutu, häiriönä muita pisteitä suorittavat koirakot, ja namien seassa paikkamakuuta. Eka ruutu oli törkeen hyvä, mutta sitten vähän paikka taas katosi. Ja selkeästi leikkivät koirat ruudun vieressä hämmentivät, kun Demo ei edes osannut fokusoida kun kysyin että "missä ruutu". Tehtiin sitä sitten muutama yliavustettu toisto. Namien seassa makaaminen oli pala kakkua, luulen että se ei oikeasti edes huomannut että ne oli ruokaa. Piti oikein asettaa vielä nenän eteen yksi, ja vähän kirsu tavoitteli hajuja, mutta ei meinannut ottaa. Oli vähän liiankin kiltti.

Neljäntenä liikkurihäiriöt. Oli paperien pudottelua, tippuvia kapuloita, pussin rapistelua, vääriä liikkeenaloituskohtia, laitettiin merkkejä koiran eteen jne. Lopuksi pa, niin että liikkuri oli herkkupussin kanssa istumassa ensin koiran vieressä ja lopulta edessä. Olin ihan sikaylpee, vähän meinasi nenä käydä, mutta uskoi hienosti ja otti kontaktia muhun. Tuntuu että ei se hirveästi ottanut tuosta liikkurista pulttia, kun en mäkään ottanut.

Viidentenä oli hirveä lelupelto, jossa piti suorittaa seuraamista, luoksaria ja jääviä. Jälleen, ei meinannutkaan harhautua! Yritin vielä istuttaa namipussien eteen ja makuuttaa lelun päällä, mutta ei. Tehtiin sitten vähän asentohäiriötä lisää siinä ja heittelin leluja makaavan koiran yli :D

Ihan viimeisenä oltiin yhdessä ringissä, liikkurit käskytti ylös-alas ja palkattiin kontaktista/pysymisestä tai vastaavasti omasta käskystä suorittamisesta. Tehtiin samalla systeemillä myös kaukoja. En tiiä iskikö väsymys vai mikä, mutta kaukoissa oli aika epävarma vaikka yritin auttaa kovasti. Toisaalta tuntui, että oli niin kamalasti ääntä että oma pää meinas levitä, niin onko se kummakaan että koirakin huomas sen.

Kaikesta tästä vois päätellä, että mun koira ei ole kovin häiriöherkkä. Mutta noh, kokeet todistaa toisin. Mä luulenkin että se pahin on just joku yksittäinen häiriö, kuten vaikka joku nakinpala kentällä tai kirjurit teltassa. Kun tuntuu että noissa superhäiriöissä se vaan kattoo että "jaaha, tää on taas tätä, älä tee mitään niin lihapullat virtaa."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti