Hmmm, kokeen lähestyessä pitää varmaan taas suunnitella treenejä...
Taas vaihteeksi seuraaminen on hankalinta. Pitää saada sitä kestävyyttä aina vaan lisää, mitä pidempi ja tylsempi, sitä enemmän leviää. Ja ite pitää olla johdonmukanen ja suunnitelmallinen eikä vaan roiskia miten sattuu. Ennenku lähtee liikkeelle niin pitää tietää missä kohtaa kääntyy ja pysähtyy, ei tästä muuten tuu mitään :D
Paikallamakuussa saattaa nuuskia, mutta ei se mihinkään lähe. Pitäis tehä pidempiä, vaikka se olis kuinka tylsää mulle seistä ikuisuus siellä seinustalla. Häiriöt ei niinkään oo meidän ongelma, ainakaan ohjaajahäiriö, mutta tuo tylsä makuu on niiiiin tylsä että se alkaa keksiä niitä nuuskutteluja sun muita.
Hyppy vähän samoin, ei välttämättä nätein (voi jäädä poikittain esteen taa), mutta periaatteessa tekee oikein.
Jäävät on ihan nättejä. Tosin ihan pari viime kertaa on meinannu jäädä seisomaan maahanmenossa, mutta en ole vielä huolissani.
Luoksepäästävyys. No, en mä varmaan kirveelläkään saa sitä istumaan patsaana jos tulee vieras ihminen kattomaan, mutta en mä iloisuudesta jaksa huolestua.
maanantai 18. maaliskuuta 2013
torstai 14. maaliskuuta 2013
Tokotorstai
Tänäänkin käytiin kahdesti tokoilemassa, ensin itekseen hallilla ja illalla vielä kisatokossa. En jaksa eritellä sen kummemmin, mutta jotain yleisluontoista vois raapustaa.
Seuraaminen on tosi kivalla mallilla asenteellisesti. Jopa illalla liikkuroituna aika suuressa häiriössä meni ihan hyvin. Tiivistäminen ja edistämisen karsiminen (en ois ikinä uskonut!) on nyt seuraava urakka. Mutta kyllä mä nyt tälläkin pärjäisin.
Paikallamakuu meni kans illalla tosi kivasti, samoin paikallaistuminen. Molemmat 1 min ja palkkasin vähän puolenvälin jälkeen kun napotti niin kivasti siinä. Huikeeta että sain jopa palkattua oikeeseen aikaan ja oikeesta asiasta tällä kertaa :D
Jäävät nyt oli jäävät, tuntuu vähän hölmöltä treenata niitä kun ne on hyvät. Mutta täytynee sitä muistutella välillä.
Ihanasti toi koira on kyllä löytänyt jonkun hauskuusnapin tässä viime aikoina kaiken sen epätoivon jälkeen. Varsinkin viime päivät se on ollut ihan innoissaan sykkyrämutkalla koko ajan ja suurinpiirtein pyörinyt paikallaan kun meinaa alkaa jotain tekemään. Nyt vaan toivotaan että se jatkuu Ojangossa 30.3. enkä mä mokaa mitään tyhmää :D
Seuraaminen on tosi kivalla mallilla asenteellisesti. Jopa illalla liikkuroituna aika suuressa häiriössä meni ihan hyvin. Tiivistäminen ja edistämisen karsiminen (en ois ikinä uskonut!) on nyt seuraava urakka. Mutta kyllä mä nyt tälläkin pärjäisin.
Paikallamakuu meni kans illalla tosi kivasti, samoin paikallaistuminen. Molemmat 1 min ja palkkasin vähän puolenvälin jälkeen kun napotti niin kivasti siinä. Huikeeta että sain jopa palkattua oikeeseen aikaan ja oikeesta asiasta tällä kertaa :D
Jäävät nyt oli jäävät, tuntuu vähän hölmöltä treenata niitä kun ne on hyvät. Mutta täytynee sitä muistutella välillä.
Ihanasti toi koira on kyllä löytänyt jonkun hauskuusnapin tässä viime aikoina kaiken sen epätoivon jälkeen. Varsinkin viime päivät se on ollut ihan innoissaan sykkyrämutkalla koko ajan ja suurinpiirtein pyörinyt paikallaan kun meinaa alkaa jotain tekemään. Nyt vaan toivotaan että se jatkuu Ojangossa 30.3. enkä mä mokaa mitään tyhmää :D
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
Viikkoaksa
Taas oli kidutetaan ohjaajaa -päivä. Tuntui että sitä mukaa kun multa loppu kunto niin samalla loppu ohjauskin. Koiralle se ei kyllä onneksi tuottanut vaikeuksia, päinvastoin. Se oli taas ihan hiilenä lähdössä vaikka oltiin ekoina suorittamassa ja katoin jo valmiiksi että nyt tulee varmaan kiire. Ihanaa silti että sillä tulee tommonen täpinäfiilis!
Tarkoitus oli edetä putken puoliväliin ja napata vasta sitten koira mukaan. Meillä oli vähän hankaluuksia liikkeiden synkronoinnissa ja aina oli liian aikasin tai myöhään tuolla kolmosesteellä. Tuo 5-6 -väli piti ohjata kunnolla, eli jatkaa suoraviivaisesti kutoselle ja kiinnittää huomiota omaan rintamasuuntaan (eteenpäin!). Meni kuulemma hyvin, vähän yllätyin. Sitten 6 ja 7 väliin piti räpeltää valssi, voi hohhoijaa... Ekalla kerralla katoin vaan että "voi helvetti, koira tulee jo" ja ei ollut pokkaa juosta sen eteen. Tokalla kerralla (kehotuksen jälkeen) juoksin eteen vaikka vähän hirvitti, mutta kyllä siitä jotenkin selvittiin. Mä alotan sen valssin liian myöhään ja siitä tulee ihan hirveetä säätämistä tossa välissä. Sitten aika suoraviivaisesti putkeen ja puolikkaat kepit ja maaliin.
Mä en vaan pääse yli siitä miten paljon paremmin toi menee kepit heti kun siinä on joku este edessä ja takana. Ei kertaakaan menny väärin sisään, toisinkuin sitten kun koitettiin mennä pelkkiä keppejä ja putkea. Kerran vähän huijas ja skippas yhden välin mutta en jaksanu nillittää.
Semmosta.
maanantai 11. maaliskuuta 2013
Keulii!
Kuten otsikosta näkyy, nyt meidän tokouralla on tullut aivan uusi ongelma vastaan eli Demo on alkanut edistää ja poikittaa. Ihan tavallaan kivempi näin ku semmonen laamaongelma. Nyt treenaillaan sitten hirveesti vasempaan käännöksiä, jos sillä saisi vähän hommaa kuriin.
Paikallamakuu on vähän vaikee ja nyt on alkanu nuuskuttelu. En tiiä johtuuko se vaan tosta hallista vai mikä on... Toisaalta jännästi sitten kun ansoittaa sen ympäristön nakeilla niin jätkä ei hievahdakaan ja tapittaa suoraan eteenpäin. Että varmaan siinä matossa on joku muuten vastustamaton haju eikä mikään ruoan haju.
Ja siis don't get me wrong, kyllä koira pysyy paikallaan, mutta ei se kovin nätin näköistä ole kun pää pyörii milloin mistäkin syystä.
Totesin tuossa myös peilin edessä treenatessa, että täytyy laittaa jotku superlökäpöksyt kokeisiin jalkaan että seuraaminen näyttää tiiviimmältä. Koira seuraa kyllä niin lähellä kun pystyy, mutta kun ohjaajalla on niin leveä perse niin pitää olla kovin kaukana että saa katsekontaktin :D Kaikkee sitä kans...
Paikallamakuu on vähän vaikee ja nyt on alkanu nuuskuttelu. En tiiä johtuuko se vaan tosta hallista vai mikä on... Toisaalta jännästi sitten kun ansoittaa sen ympäristön nakeilla niin jätkä ei hievahdakaan ja tapittaa suoraan eteenpäin. Että varmaan siinä matossa on joku muuten vastustamaton haju eikä mikään ruoan haju.
Ja siis don't get me wrong, kyllä koira pysyy paikallaan, mutta ei se kovin nätin näköistä ole kun pää pyörii milloin mistäkin syystä.
Totesin tuossa myös peilin edessä treenatessa, että täytyy laittaa jotku superlökäpöksyt kokeisiin jalkaan että seuraaminen näyttää tiiviimmältä. Koira seuraa kyllä niin lähellä kun pystyy, mutta kun ohjaajalla on niin leveä perse niin pitää olla kovin kaukana että saa katsekontaktin :D Kaikkee sitä kans...
perjantai 8. maaliskuuta 2013
Tokoiltasko?
Joo, tänään taas käytiin.
Tuijan innoittamana otettiin ruutuun uus lähestymistapa ja tehtiin näyttöruutuna. Olipahan koira hukassa :D
"Mitä sä siellä kykit? Joko mennään? Mä tuun sinne! Eiku... Noni, ny mä meeeeen! Mitä, mähän oon jo täällä, nakkia naamaan! No käykö tää? No okei joo voin mennä tohon, mutta en ymmärrä... Ai uudestaan, joo!!"
Huoh. Ehkä on vielä toivoa, saatiin me sieltä pari ihan onnistunuttakin toistoa. Ja aina voi lohduttautua sillä, että ei meillä oo vielä mikään kiire. Jos nyt ikinä päästää ees tosta ALOsta eteenpäin...
Seuraamista tehtiin, ja vielä erikseen hinkattiin suoria ja ei-leviäviä pysähdyksiä. Ihan jees.
Lopuksi otettiin jäävää istumista. Vähän on vielä hämmentynyt koko hommasta, mutta hienosti tekee silti pienellä käsiavulla ja malttaa odottaa.
Tuijan innoittamana otettiin ruutuun uus lähestymistapa ja tehtiin näyttöruutuna. Olipahan koira hukassa :D
"Mitä sä siellä kykit? Joko mennään? Mä tuun sinne! Eiku... Noni, ny mä meeeeen! Mitä, mähän oon jo täällä, nakkia naamaan! No käykö tää? No okei joo voin mennä tohon, mutta en ymmärrä... Ai uudestaan, joo!!"
Huoh. Ehkä on vielä toivoa, saatiin me sieltä pari ihan onnistunuttakin toistoa. Ja aina voi lohduttautua sillä, että ei meillä oo vielä mikään kiire. Jos nyt ikinä päästää ees tosta ALOsta eteenpäin...
Seuraamista tehtiin, ja vielä erikseen hinkattiin suoria ja ei-leviäviä pysähdyksiä. Ihan jees.
Lopuksi otettiin jäävää istumista. Vähän on vielä hämmentynyt koko hommasta, mutta hienosti tekee silti pienellä käsiavulla ja malttaa odottaa.
torstai 7. maaliskuuta 2013
Tokoillaan
Tänäänkin tokoiltiin, oikein kahteen otteeseen.
Ensin hallilla tehtiin vähän iloista seuraamista nakkien voimalla. Huomasin että oli jotenkin lahnaavampaa mitä lähemmäs seinää mentiin, en tiiä hidastinko sitten ite alitajuisesti vai pelkäskö se että mä johdatan sen päin seinää :D Siinä sitten pyörittiin vähän enemmän ja saatiin homma toimimaan. Käännöksetkin saatiin lähes upeiksi kun oli palkka kädessä valmiina.
Ruutu on sikahauska! Hirveellä vauhdilla alustalle eikä millään meinaa tulla takasinpäin perille asti kun tietää että pian saa taas juosta sinne. Koitin laittaa sitä alustaa kauemmas, ja ehkä vähän auttoikin. Alkaa kyllä vähän tuntua että ilman alustaa se löytää silkalla tuurilla oikeeseen paikkaan, kun on ensin tietty käynyt koittamassa jonkun kulmatörpöistä. Kun nyt saisin sen ampumaan suoraan siihen keskelle sillä samalla vauhdilla, niin hyvä olis. Kyllä sen aina jotenkin sit pysähtymään saa.
Vähän kyllä jännittää tää koko homma. Ei saisi jäädä liikaa siihen alustaan kiinni ettei sitten menisi ilman alustaa vaan suoraan törpöille koskemaan, mutta toisaalta pitäis saada se vauhti ja varmuus vielä ennenkuin sen alustan ottaa pois. Blaaah.
Mitäs muuta... Pari paikallamakuuta ihan muuten vaan ja suurempia suunnittelematta. Lopuksi piti vielä tehä muutamat jäävät ennen poislähtöä. Se osaa jopa istua!
Illalla kisatokossa tehtiin taas vähän kaikkea. Se hieno paikallamakuu ei ihan niin hienosti siirtynyt ulkoilmaan kuin toivoin, mutta tehtiin sitten pienempää pätkää "epävirallisesti". Seuraaminen oli asenteellisesti huikeeta, mitä nyt teknisesti oli vähän kaukana ja poikitti, mutta ei haittaa tällä hetkellä. Jääviäkin otettiin ihan parit seuraamisen seassa ja ei tällä kertaa vaikuttanut mitenkään!
Koska illan teemana oli kaukot, niin tehtiin sitten niitäkin. Tuo s-m on vaikee, kun se haluaisi siirtää ne varpaat kunnolla allensa. Tätä oli lisäksi törkeen vaikee ohjata namilla muiden koirien häiriössä, kun se vaan roiskaisi miten sattui heti kun näki mun käden liikkuvan. I-m ja m-i menee hyvin, se riittäköön tässä vaiheessa.
Tuumailtiin siinä että pitäis varmaan oikeasti koittaa selvittää mikä tekee tosta koirasta joskus niin kummallisen ja haluttoman. Mä en osaa yhdistää sitä mun mielentilaan tai mihinkään muuhunkaan tällä hetkellä. Ahkera ihminen pitäisi ihan päiväkirjaa ja laittaisi ylös että missä mielen- ja vireystilassa lähdettiin tekemään, joutuiko koira oottelemaan tyhjän panttina, liikejärjestykset, olikö syönyt, miten paljon oli ulkoiltu, edellisen päivän aktiviteetit yms. Hirveetä hifistelyä, mutta silti vähän tekis mieli :D
Ensin hallilla tehtiin vähän iloista seuraamista nakkien voimalla. Huomasin että oli jotenkin lahnaavampaa mitä lähemmäs seinää mentiin, en tiiä hidastinko sitten ite alitajuisesti vai pelkäskö se että mä johdatan sen päin seinää :D Siinä sitten pyörittiin vähän enemmän ja saatiin homma toimimaan. Käännöksetkin saatiin lähes upeiksi kun oli palkka kädessä valmiina.
Ruutu on sikahauska! Hirveellä vauhdilla alustalle eikä millään meinaa tulla takasinpäin perille asti kun tietää että pian saa taas juosta sinne. Koitin laittaa sitä alustaa kauemmas, ja ehkä vähän auttoikin. Alkaa kyllä vähän tuntua että ilman alustaa se löytää silkalla tuurilla oikeeseen paikkaan, kun on ensin tietty käynyt koittamassa jonkun kulmatörpöistä. Kun nyt saisin sen ampumaan suoraan siihen keskelle sillä samalla vauhdilla, niin hyvä olis. Kyllä sen aina jotenkin sit pysähtymään saa.
Vähän kyllä jännittää tää koko homma. Ei saisi jäädä liikaa siihen alustaan kiinni ettei sitten menisi ilman alustaa vaan suoraan törpöille koskemaan, mutta toisaalta pitäis saada se vauhti ja varmuus vielä ennenkuin sen alustan ottaa pois. Blaaah.
Mitäs muuta... Pari paikallamakuuta ihan muuten vaan ja suurempia suunnittelematta. Lopuksi piti vielä tehä muutamat jäävät ennen poislähtöä. Se osaa jopa istua!
Illalla kisatokossa tehtiin taas vähän kaikkea. Se hieno paikallamakuu ei ihan niin hienosti siirtynyt ulkoilmaan kuin toivoin, mutta tehtiin sitten pienempää pätkää "epävirallisesti". Seuraaminen oli asenteellisesti huikeeta, mitä nyt teknisesti oli vähän kaukana ja poikitti, mutta ei haittaa tällä hetkellä. Jääviäkin otettiin ihan parit seuraamisen seassa ja ei tällä kertaa vaikuttanut mitenkään!
Koska illan teemana oli kaukot, niin tehtiin sitten niitäkin. Tuo s-m on vaikee, kun se haluaisi siirtää ne varpaat kunnolla allensa. Tätä oli lisäksi törkeen vaikee ohjata namilla muiden koirien häiriössä, kun se vaan roiskaisi miten sattui heti kun näki mun käden liikkuvan. I-m ja m-i menee hyvin, se riittäköön tässä vaiheessa.
Tuumailtiin siinä että pitäis varmaan oikeasti koittaa selvittää mikä tekee tosta koirasta joskus niin kummallisen ja haluttoman. Mä en osaa yhdistää sitä mun mielentilaan tai mihinkään muuhunkaan tällä hetkellä. Ahkera ihminen pitäisi ihan päiväkirjaa ja laittaisi ylös että missä mielen- ja vireystilassa lähdettiin tekemään, joutuiko koira oottelemaan tyhjän panttina, liikejärjestykset, olikö syönyt, miten paljon oli ulkoiltu, edellisen päivän aktiviteetit yms. Hirveetä hifistelyä, mutta silti vähän tekis mieli :D
keskiviikko 6. maaliskuuta 2013
Sssuperpäivä!
Tänään on treenattu paljon. Päivällä käytiin oikein hallilla tokoilemassa, ja jätkä oli aivan poikkeuksellisen innokas. Aluksi otin pari ihan lyhyttä seuraamispätkää melkein imuuttaen että näkisin mikä on tänään homman nimi. Näkyvän nakin kanssa tosi hyvä, ja muutenkin ihan jees.
Sitten ihan piruuttaan koitin kokonaista noutoa. Ekalla kerralla annoin varastaa kapulalle ja ai että kun se oli kivaa! Mun silmissä ihan täydellinen mielentilaltaan, mutta teknisesti on vielä hiomista luovutuksen perusasennossa sun muissa. Näistä toistoista yritin ottaa todistevideota, mutta mokasin :(
Ei kerrota kellekään, mutta me on opeteltu jo ruutuakin... Kosketusalustalla. En tiiä onko se huono ajatus, mutta ainakin koira menee sillä oikeaan paikkaan. Jotenkaan mä en tykkää opettaa just mitään namikipolla, lelulla ei oo tarpeeksi vetovoimaa muualla kuin mun kädessä, eikä mun kärsivällisyys riitä naksuttelemaan sitä koiraa oikeaan paikkaan. Näillä mennään. Osaa se jo hakea vähän ilmankin alustaa, mutta silloin jää vähän liian eteen pööpöilemään.Täytys varmaan siirtää alustaa taaemmas.
Lopuksi taas seurailtiin. Nyt mä ihan oikeasti huomasin että ei kannata ottaa niitä jääviä sinne sekaan, koska silloin se kyllä jää liian kauas seuraamaan. Joku vois sanoo tätä oivallusta vähän ilmiselväksi... No, ehkä mä nyt opin. Tosiaan yhden seisomisen otin siinä välissä ja heti näkyi vaikutus. Siinä sitten yritin tehdä hirveen reippaita ja hauskoja seuraamisia, innostaa koiraa ja imuuttamalla saada sitä oikeaa meininkiä taas. Vähän onnistui, vähän ei. Ens kerralla muistetaan olla viksumpia.
Paikallamakuusta mä tällä hetkellä tykkään oikeasti. Me ollaan kiinnitetty siihen liian vähän huomiota. Mutta nyt pitää siirtää se eteenpäin tuijottava koira ulos ja muiden seuraan.
Aksassa meni taas hyvin! Tarjolla olis ollu pakkovalssin opettelua vauhtiradalla ja toisaalta keppejä radan osana. Me vähän sattumankaupalla tehtiin keppijuttuja, ihan hyvä ettei ehdittykään sinne pitkälle radalle. Homma oli siis suora hyppy-muuri-puolikkaat kepit-hyppy.
Nyt seuraa pohdintaa. Koira meni taas aivan hukkaan kun se joutui odottamaan vapaana mun kanssa kun toinen teki. Piti aluksi ottaa hyppy ja muuri ja palkata, paskat. Ei se suoranaisesti pois yrittänyt mutta kuulemma näytti aivan siltä että "ei me nyt mitään tehä kun äskenkin piti odottaa". Nyt, onko tässä se villakoiran ydin? Kun omatoimitreenatessa mä oon hirveen epäsuunnitelmallinen ja koira joutuu pakostakin odottamaan kun mä värkkään esteiden kanssa. Jos tästä odottelusta pääsis eroon, niin voisko asenne parantua? Nyt julkisesti lupaan, että ens kerralla kun teen yksin jotain, pidän koiran autossa ja tuon vasta valmiiseen asetelmaan.
Aaanyway. Mentiin sitten aluksi ihan este kerrallaan että "joo, kyllä nyt tehään tätä vaikka jouduitki äsken oottamaan". Sitten yhdistettiin este kerrallaan radanpätkäksi. Ainoat kohdat kun tuli kepeillä vaikeuksia, oli ne kun mä menin liian lujaa. Silloin tuli oikomisia, mutta muistaakseni ei edes vääriä sisäänmenoja! Huomasi, että kun se sai ite tilaa ajatella, eli meni vähän mun edellä, niin ei tullut niin kiire roiskia niitä läpi. Siispä, kepeille pitää muistaa hidastaa! Muuten saatiinkin hirveen hyvä fiilis ja vauhti taas hommaan *happyface*.
---------
Muuta tarinoitavaakin on! Vuoden eka Schapendoes-lehti toi tullessaan ihan mukavia uutisia. Ei me mitään voitettu (yllätyyys :D), mutta oltiin me sentään #5 Vuoden Nuori -kisassa. Vuoden uros -kisassa oltiin jaetulla 24. sijalla, a.k.a. viimeisiä... Mutta sijoitus sekin!
Se mikä yllätti, oli Arjen sankari -valokuvauskisan 3. sija! Jeeee! Ja on tämä kyllä yksi munkin lempitoimintakuvia ♥
Sitten ihan piruuttaan koitin kokonaista noutoa. Ekalla kerralla annoin varastaa kapulalle ja ai että kun se oli kivaa! Mun silmissä ihan täydellinen mielentilaltaan, mutta teknisesti on vielä hiomista luovutuksen perusasennossa sun muissa. Näistä toistoista yritin ottaa todistevideota, mutta mokasin :(
Ei kerrota kellekään, mutta me on opeteltu jo ruutuakin... Kosketusalustalla. En tiiä onko se huono ajatus, mutta ainakin koira menee sillä oikeaan paikkaan. Jotenkaan mä en tykkää opettaa just mitään namikipolla, lelulla ei oo tarpeeksi vetovoimaa muualla kuin mun kädessä, eikä mun kärsivällisyys riitä naksuttelemaan sitä koiraa oikeaan paikkaan. Näillä mennään. Osaa se jo hakea vähän ilmankin alustaa, mutta silloin jää vähän liian eteen pööpöilemään.Täytys varmaan siirtää alustaa taaemmas.
Lopuksi taas seurailtiin. Nyt mä ihan oikeasti huomasin että ei kannata ottaa niitä jääviä sinne sekaan, koska silloin se kyllä jää liian kauas seuraamaan. Joku vois sanoo tätä oivallusta vähän ilmiselväksi... No, ehkä mä nyt opin. Tosiaan yhden seisomisen otin siinä välissä ja heti näkyi vaikutus. Siinä sitten yritin tehdä hirveen reippaita ja hauskoja seuraamisia, innostaa koiraa ja imuuttamalla saada sitä oikeaa meininkiä taas. Vähän onnistui, vähän ei. Ens kerralla muistetaan olla viksumpia.
Paikallamakuusta mä tällä hetkellä tykkään oikeasti. Me ollaan kiinnitetty siihen liian vähän huomiota. Mutta nyt pitää siirtää se eteenpäin tuijottava koira ulos ja muiden seuraan.
Aksassa meni taas hyvin! Tarjolla olis ollu pakkovalssin opettelua vauhtiradalla ja toisaalta keppejä radan osana. Me vähän sattumankaupalla tehtiin keppijuttuja, ihan hyvä ettei ehdittykään sinne pitkälle radalle. Homma oli siis suora hyppy-muuri-puolikkaat kepit-hyppy.
Nyt seuraa pohdintaa. Koira meni taas aivan hukkaan kun se joutui odottamaan vapaana mun kanssa kun toinen teki. Piti aluksi ottaa hyppy ja muuri ja palkata, paskat. Ei se suoranaisesti pois yrittänyt mutta kuulemma näytti aivan siltä että "ei me nyt mitään tehä kun äskenkin piti odottaa". Nyt, onko tässä se villakoiran ydin? Kun omatoimitreenatessa mä oon hirveen epäsuunnitelmallinen ja koira joutuu pakostakin odottamaan kun mä värkkään esteiden kanssa. Jos tästä odottelusta pääsis eroon, niin voisko asenne parantua? Nyt julkisesti lupaan, että ens kerralla kun teen yksin jotain, pidän koiran autossa ja tuon vasta valmiiseen asetelmaan.
Aaanyway. Mentiin sitten aluksi ihan este kerrallaan että "joo, kyllä nyt tehään tätä vaikka jouduitki äsken oottamaan". Sitten yhdistettiin este kerrallaan radanpätkäksi. Ainoat kohdat kun tuli kepeillä vaikeuksia, oli ne kun mä menin liian lujaa. Silloin tuli oikomisia, mutta muistaakseni ei edes vääriä sisäänmenoja! Huomasi, että kun se sai ite tilaa ajatella, eli meni vähän mun edellä, niin ei tullut niin kiire roiskia niitä läpi. Siispä, kepeille pitää muistaa hidastaa! Muuten saatiinkin hirveen hyvä fiilis ja vauhti taas hommaan *happyface*.
---------
Muuta tarinoitavaakin on! Vuoden eka Schapendoes-lehti toi tullessaan ihan mukavia uutisia. Ei me mitään voitettu (yllätyyys :D), mutta oltiin me sentään #5 Vuoden Nuori -kisassa. Vuoden uros -kisassa oltiin jaetulla 24. sijalla, a.k.a. viimeisiä... Mutta sijoitus sekin!
Se mikä yllätti, oli Arjen sankari -valokuvauskisan 3. sija! Jeeee! Ja on tämä kyllä yksi munkin lempitoimintakuvia ♥
"Tässä kuvassa arjen sankari on ihan rehellisesti työn touhussa. Kuvakulma ei ole aivan paras mahdollinen, mutta kuvakerronnan osalta kuva on niin onnistunut, että ansaitsi kilpailun kolmannen sijan. Taustalla näkyvä traktori ja koiran takaa pilkistävä harava sitovat kuvan hienosti ympäristöön, joka yhdistettynä maata suurella vimmalla kuopsuttavaan koiraan herättää paljon kysymyksiä; mitä kuvassa oikeastaan tapahtuu? Mitä kuvan ulkopuolella tapahtuu? Mihin tämä arjen sankari on tällä kertaa osallistunut?"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)