Taas oli kidutetaan ohjaajaa -päivä. Tuntui että sitä mukaa kun multa loppu kunto niin samalla loppu ohjauskin. Koiralle se ei kyllä onneksi tuottanut vaikeuksia, päinvastoin. Se oli taas ihan hiilenä lähdössä vaikka oltiin ekoina suorittamassa ja katoin jo valmiiksi että nyt tulee varmaan kiire. Ihanaa silti että sillä tulee tommonen täpinäfiilis!
Tarkoitus oli edetä putken puoliväliin ja napata vasta sitten koira mukaan. Meillä oli vähän hankaluuksia liikkeiden synkronoinnissa ja aina oli liian aikasin tai myöhään tuolla kolmosesteellä. Tuo 5-6 -väli piti ohjata kunnolla, eli jatkaa suoraviivaisesti kutoselle ja kiinnittää huomiota omaan rintamasuuntaan (eteenpäin!). Meni kuulemma hyvin, vähän yllätyin. Sitten 6 ja 7 väliin piti räpeltää valssi, voi hohhoijaa... Ekalla kerralla katoin vaan että "voi helvetti, koira tulee jo" ja ei ollut pokkaa juosta sen eteen. Tokalla kerralla (kehotuksen jälkeen) juoksin eteen vaikka vähän hirvitti, mutta kyllä siitä jotenkin selvittiin. Mä alotan sen valssin liian myöhään ja siitä tulee ihan hirveetä säätämistä tossa välissä. Sitten aika suoraviivaisesti putkeen ja puolikkaat kepit ja maaliin.
Mä en vaan pääse yli siitä miten paljon paremmin toi menee kepit heti kun siinä on joku este edessä ja takana. Ei kertaakaan menny väärin sisään, toisinkuin sitten kun koitettiin mennä pelkkiä keppejä ja putkea. Kerran vähän huijas ja skippas yhden välin mutta en jaksanu nillittää.
Semmosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti