torstai 7. maaliskuuta 2013

Tokoillaan

Tänäänkin tokoiltiin, oikein kahteen otteeseen.

Ensin hallilla tehtiin vähän iloista seuraamista nakkien voimalla. Huomasin että oli jotenkin lahnaavampaa mitä lähemmäs seinää mentiin, en tiiä hidastinko sitten ite alitajuisesti vai pelkäskö se että mä johdatan sen päin seinää :D Siinä sitten pyörittiin vähän enemmän ja saatiin homma toimimaan. Käännöksetkin saatiin lähes upeiksi kun oli palkka kädessä valmiina.

Ruutu on sikahauska! Hirveellä vauhdilla alustalle eikä millään meinaa tulla takasinpäin perille asti kun tietää että pian saa taas juosta sinne. Koitin laittaa sitä alustaa kauemmas, ja ehkä vähän auttoikin. Alkaa kyllä vähän tuntua että ilman alustaa se löytää silkalla tuurilla oikeeseen paikkaan, kun on ensin tietty käynyt koittamassa jonkun kulmatörpöistä. Kun nyt saisin sen ampumaan suoraan siihen keskelle sillä samalla vauhdilla, niin hyvä olis. Kyllä sen aina jotenkin sit pysähtymään saa.
Vähän kyllä jännittää tää koko homma. Ei saisi jäädä liikaa siihen alustaan kiinni ettei sitten menisi ilman alustaa vaan suoraan törpöille koskemaan, mutta toisaalta pitäis saada se vauhti ja varmuus vielä ennenkuin sen alustan ottaa pois. Blaaah.

Mitäs muuta... Pari paikallamakuuta ihan muuten vaan ja suurempia suunnittelematta. Lopuksi piti vielä tehä muutamat jäävät ennen poislähtöä. Se osaa jopa istua!

Illalla kisatokossa tehtiin taas vähän kaikkea. Se hieno paikallamakuu ei ihan niin hienosti siirtynyt ulkoilmaan kuin toivoin, mutta tehtiin sitten pienempää pätkää "epävirallisesti". Seuraaminen oli asenteellisesti huikeeta, mitä nyt teknisesti oli vähän kaukana ja poikitti, mutta ei haittaa tällä hetkellä. Jääviäkin otettiin ihan parit seuraamisen seassa ja ei tällä kertaa vaikuttanut mitenkään!

Koska illan teemana oli kaukot, niin tehtiin sitten niitäkin. Tuo s-m on vaikee, kun se haluaisi siirtää ne varpaat kunnolla allensa. Tätä oli lisäksi törkeen vaikee ohjata namilla muiden koirien häiriössä, kun se vaan roiskaisi miten sattui heti kun näki mun käden liikkuvan. I-m ja m-i menee hyvin, se riittäköön tässä vaiheessa.

Tuumailtiin siinä että pitäis varmaan oikeasti koittaa selvittää mikä tekee tosta koirasta joskus niin kummallisen ja haluttoman. Mä en osaa yhdistää sitä mun mielentilaan tai mihinkään muuhunkaan tällä hetkellä. Ahkera ihminen pitäisi ihan päiväkirjaa ja laittaisi ylös että missä mielen- ja vireystilassa lähdettiin tekemään, joutuiko koira oottelemaan tyhjän panttina, liikejärjestykset, olikö syönyt, miten paljon oli ulkoiltu, edellisen päivän aktiviteetit yms. Hirveetä hifistelyä, mutta silti vähän tekis mieli :D

3 kommenttia:

  1. Moikka, toi seinäänpäin meno täytyy tosiaan treenata erikseen kanssa, se vähän myös meillä ahdistaa. Sama homma muuten kepeillä agilityssä, se on vähän hankalaa koiralle kun mennään vauhdilla ja seinä vaan tulee lähemmäs ja lähemmäs.

    Ruutuhommaan kommentti, niin katopa mun blogista 17.2. koulutuksen video ruudusta. Mitäs jos kokeilisit samaa? Jäi ainakin Cassu tuohon alustaan aika nopsaan kiinni, sullahan on kyllä se ero että se on kosketusalusta eikä namialusta. Mutta kokeilemisen arvoinen varmasti tuo taputteluhomma. Jos katot vielä seuraavan postauksen videon miten äkkiä se meni meillä eteenpäin sillä tavalla.

    Nauratti toi päiväkirja, mä sain vihdoin semmosen ostettua, saa nähdä kauan sitä saan täyteltyä. Yritän ainakin olla johdonmukainen ja järkevä tästä lähtien ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, sehän näyttää ihan toimivan, ja nopeesti!

      Mä oon pari kertaa koittanu tollasta näyttöruutua, mutta tuntuu että se vaan menee niin pyörimään väkkäränä sinne että ei oo mitään mahiksia saada palkattua sitä oikeeta kohtaa. Vois kyllä olla ihan kokeilemisen arvoinen, jos sitä vaikka iteki oppis samalla kärsivällisyyttä :D

      Poista
  2. No niinhän se on Cassukin, tosta kysyinkin että miten kun se ehtii liikkumaan sieltä ennenku kerkiää palkkaamaan. Niin siirrä se namilla siihen oikeeseen kohtaan kun annat palkan. Ja joo, kyllähän sekin sähläs ja sählää vähän vieläkin mutta eiköhän se siitä kun se itsevarmuus lisääntyy siitä mikä se ruutu oikein on. Siinä kun se menee ruutuun niin heti huudetaan jes! kun se on oikeassa kohdassa eikä odoteta että pysähtyy, mä tein siinä alkuun virheen kun vartuin että lopettais sen namin ettimisen ja nuuhkimisen.

    VastaaPoista