Sitten ihan piruuttaan koitin kokonaista noutoa. Ekalla kerralla annoin varastaa kapulalle ja ai että kun se oli kivaa! Mun silmissä ihan täydellinen mielentilaltaan, mutta teknisesti on vielä hiomista luovutuksen perusasennossa sun muissa. Näistä toistoista yritin ottaa todistevideota, mutta mokasin :(
Ei kerrota kellekään, mutta me on opeteltu jo ruutuakin... Kosketusalustalla. En tiiä onko se huono ajatus, mutta ainakin koira menee sillä oikeaan paikkaan. Jotenkaan mä en tykkää opettaa just mitään namikipolla, lelulla ei oo tarpeeksi vetovoimaa muualla kuin mun kädessä, eikä mun kärsivällisyys riitä naksuttelemaan sitä koiraa oikeaan paikkaan. Näillä mennään. Osaa se jo hakea vähän ilmankin alustaa, mutta silloin jää vähän liian eteen pööpöilemään.Täytys varmaan siirtää alustaa taaemmas.
Lopuksi taas seurailtiin. Nyt mä ihan oikeasti huomasin että ei kannata ottaa niitä jääviä sinne sekaan, koska silloin se kyllä jää liian kauas seuraamaan. Joku vois sanoo tätä oivallusta vähän ilmiselväksi... No, ehkä mä nyt opin. Tosiaan yhden seisomisen otin siinä välissä ja heti näkyi vaikutus. Siinä sitten yritin tehdä hirveen reippaita ja hauskoja seuraamisia, innostaa koiraa ja imuuttamalla saada sitä oikeaa meininkiä taas. Vähän onnistui, vähän ei. Ens kerralla muistetaan olla viksumpia.
Paikallamakuusta mä tällä hetkellä tykkään oikeasti. Me ollaan kiinnitetty siihen liian vähän huomiota. Mutta nyt pitää siirtää se eteenpäin tuijottava koira ulos ja muiden seuraan.
Aksassa meni taas hyvin! Tarjolla olis ollu pakkovalssin opettelua vauhtiradalla ja toisaalta keppejä radan osana. Me vähän sattumankaupalla tehtiin keppijuttuja, ihan hyvä ettei ehdittykään sinne pitkälle radalle. Homma oli siis suora hyppy-muuri-puolikkaat kepit-hyppy.
Nyt seuraa pohdintaa. Koira meni taas aivan hukkaan kun se joutui odottamaan vapaana mun kanssa kun toinen teki. Piti aluksi ottaa hyppy ja muuri ja palkata, paskat. Ei se suoranaisesti pois yrittänyt mutta kuulemma näytti aivan siltä että "ei me nyt mitään tehä kun äskenkin piti odottaa". Nyt, onko tässä se villakoiran ydin? Kun omatoimitreenatessa mä oon hirveen epäsuunnitelmallinen ja koira joutuu pakostakin odottamaan kun mä värkkään esteiden kanssa. Jos tästä odottelusta pääsis eroon, niin voisko asenne parantua? Nyt julkisesti lupaan, että ens kerralla kun teen yksin jotain, pidän koiran autossa ja tuon vasta valmiiseen asetelmaan.
Aaanyway. Mentiin sitten aluksi ihan este kerrallaan että "joo, kyllä nyt tehään tätä vaikka jouduitki äsken oottamaan". Sitten yhdistettiin este kerrallaan radanpätkäksi. Ainoat kohdat kun tuli kepeillä vaikeuksia, oli ne kun mä menin liian lujaa. Silloin tuli oikomisia, mutta muistaakseni ei edes vääriä sisäänmenoja! Huomasi, että kun se sai ite tilaa ajatella, eli meni vähän mun edellä, niin ei tullut niin kiire roiskia niitä läpi. Siispä, kepeille pitää muistaa hidastaa! Muuten saatiinkin hirveen hyvä fiilis ja vauhti taas hommaan *happyface*.
---------
Muuta tarinoitavaakin on! Vuoden eka Schapendoes-lehti toi tullessaan ihan mukavia uutisia. Ei me mitään voitettu (yllätyyys :D), mutta oltiin me sentään #5 Vuoden Nuori -kisassa. Vuoden uros -kisassa oltiin jaetulla 24. sijalla, a.k.a. viimeisiä... Mutta sijoitus sekin!
Se mikä yllätti, oli Arjen sankari -valokuvauskisan 3. sija! Jeeee! Ja on tämä kyllä yksi munkin lempitoimintakuvia ♥
"Tässä kuvassa arjen sankari on ihan rehellisesti työn touhussa. Kuvakulma ei ole aivan paras mahdollinen, mutta kuvakerronnan osalta kuva on niin onnistunut, että ansaitsi kilpailun kolmannen sijan. Taustalla näkyvä traktori ja koiran takaa pilkistävä harava sitovat kuvan hienosti ympäristöön, joka yhdistettynä maata suurella vimmalla kuopsuttavaan koiraan herättää paljon kysymyksiä; mitä kuvassa oikeastaan tapahtuu? Mitä kuvan ulkopuolella tapahtuu? Mihin tämä arjen sankari on tällä kertaa osallistunut?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti