Lappeen Ranta

Noinvaan tuli taas ajeltua ei-juuri-minkään-takia viitisen tuntia. Tai no, onneksi sai tällä kertaa istua vaan kyydissä, mutta silti.

Tuomarina oli Ekaterina Senashenko, joka jakeli erinomaisia kaikille. Siis kaikille. SA:kin jäi puuttumaan vain kahdelta, ja kerrankin me ei oltu siinä joukossa! Koko rimpsu on siis NUO ERI1 SA PU2 VASERT, Fantin viedessä voiton ja koko potin kotiin.

Correct bite, minus P2 in lower jaw on the left side. Correct size and format. Head in balance with body. Wellplaced neck, little bit arched in loin. Too close in hocks. Good coat. Free movement.

Hieno merkki, että alkaa jo väsyttää tää näyttelyissä ramppaaminen kevään ekan koitoksen jälkeen. Noh, pakko kai se on mennä minne on ilmottukin, jos sitä heinäkuussa ehtisi sitten vaikka pitää vähän lomaa (töitä).

Successss!

Nojoo, kakkoseksihan se jäi, mutta tavoitteet täytettiin. Yksi kymppi, ei nollia :D

Luoksepäästävyys 10
Jeeee, se ei hievahtanutkaan! Uskomatonta! Tuomarikin vaan totesi siinä kun koira kuikuili minne sattuu perusasennossa että "hei, kato tänne", eikä siltikään hypännyt sen syliin!

Paikallamakuu 7
Yh, mä en halunnu tulla sellaseksi koirakoksi jolle paikallamakuu on ongelma.
Kaksoiskäsky. No, jäi nätisti, mutta nuuski törkeesti ja nousi taas istumaan. Tässä vaiheessa yritin telepaattisesti kovasti nuhdella sitä että ei ainakaan lähtisi liikkeelle, ja sehän toimi! Meni takaisin makaamaan loppuajaksi, mutta sitten taas nousi just ennenku palasin viereen. Splörgh...

Kytkettynä seuraaminen 6
Aika rumaa, mutta ei sentään jätättänyt. Yksi perusasento jäi tekemättä ja muuta semmosta. Ihan ansaittu. Ainiin, ja ite mokasin ekassa pysähdyksessä kun en tajunnut hidastaa vaan pysähdyin kuin seinään, tyhmä minä.

Vapaana seuraaminen 8½
Skarppas hyvin. Tosin taas yksi peruasento oli päin h*lvettiä ja sillee.

Liikkeestä maahanmeno 7½
Kaksoiskäsky. Vino.

Luoksetulo 8
KAKSOISKÄSKY.

Liikkeestä seisominen 5
Tais olla mun moka. Pitäis aina kattoo etukäteen että mistä lähtee vähiten pisteitä, korjaamisesta vai huonosta suorituksesta. Ensin pysähty, mitä en nähny ja kun vilkasin niin hiipparoi perässä ja annoin tosi myöhäsen toisen käskyn ja sitten pysähty kunnolla. Mokasin, anteeksi.

Hyppy 7
Vuokkosten tyhmät raitaesteet on just niitä, tyhmiä. Mä en tiiä mikä niissä epäilyttää, mutta taas jäi nuuskimaan ja tokalla käskyllä vasta yli. Plus että väisti vähän mua kun tulin viereen.

Kokonaisvaikutus 8
Kuulemma koira tarvis vielä keskittymiskykyä :D
--------------------------
Tästä voimme päätellä että ensi kertaa varten opettelemme tottelemaan käskyjä ekalla kerralla. Ärsyttävää.

Muuten kaikenkaikkiaan jäi ihan hyvä fiilis, ei ollenkaan niin paska maku kuin viimeksi. Eikä edes toi oma moka jääny kaihertamaan niin pahasti kun ei sillä oli ykköstä muutenkaan saanu. Kyllä me täältä vielä noustaan!

 Jaaaaa tuosta vielä video KLIK.

Huisia!

Oli hirveen kiva pikkutreeni tänään. Nyt oon oikeasti ottanu opikseni ja sopinu että ei tehä mitään uutta tai vaikeeta ennen koetta.

Tänään tehtiin niin kokeenomainen kuin yksin voi tehdä. Siirryttiin paikasta toiseen maltillisesti ja harjoteltiin rauhassa odottamista. Kokonaisuutena oon hirveen tyytyväinen, loppua kohti ei ollut merkkiäkään latistumisesta vaan samalla innolla koko ajan.

Kai tässä täytyy vähän katsastaa missä mennään. Kehääntulossa mun varmaan täytyy pidellä sitä kunnolla ettei se saa mitään onnellisuushepulia... Samoin luoksepäästävyys varmaan menee vähän turhan iloiseksi.
Paikkamakuussa todennäköisesti alkaa haistelemaan ennen pitkää, mutta ei nouse istumaan niinku viimeksi. Seuraaminen onkin vähän villi kortti. Kuvittelis menevän hyvin treenien perusteella, mutta saattaa alkaa edistää tai jätättää tai muuten vaan haahuilla. Jäävät jäädään nätisti. Luoksetulossa sillä on usein käskyn jälkeen semmonen pieni puolen sekunnin yhdistämisviive ennenkuin lähtee tulemaan, mutta sitten tuleekin ihan hirmu nätisti sivulle. Hypyn nyt pitäis mennä ongelmitta.

Tavoitteeksi voin asettaa ainaki yhen kympin ja ei yhtään nollaa, katotaan kuinka käy :D

Otsikot on nössöille

Tokotokotokotokotokoa. Kahdesti.

Hallilla käytiin pariin otteeseen kokeenomaisesti kaikki ALO-liikkeet läpi ja lopuksi tehtiin vielä pari paikallamakuuta. Hyvältä näytti, seuraaminen oli vähän hurjan edistävää paikoin, mutta pistetään se ylienergisyyen piikkiin. Paikallamakuuta tein ylipitkänä ja aluksi olin aina jonkun ½ minuuttia piilossa.

Illalla aikalailla samaa settiä. Paikallamakuussa nousi ylös kahteen otteeseen, mutta toisaalta 2 minuuttia jääalustalla saattaa vaikuttaa asiaan. Pääosin tehtiin seuraamista ja koitettiin saada asentoa hiottua kohdalleen, siinä jopa onnistuen! Sitten taas tehtiin kokeenomaisesti liikkeet putkeen. Hyvältä näytti, vaikka itse sanonkin.

Mä oon nyt varma (ja ulkopuolinenkin vahvistaa :D) että meillä on realistiset mahikset ykköseen. Loppu on vähän tuurista, eli lähinnä musta, kiinni. Mä en saa herpaantua ennen meidän vuoroa, vaan pitää pysyä koiralle selkeänä. Odottelu on pahinta. Liikkeissä uskallan käskyttää kunnolla, keskityn meidän tekemiseen ja yritän näyttää näytän itsevarmalta. Loppupeleissä, ei ketään kiinnosta jos me mokataan.

Miks?

Miks ALO on aina kokeessa viimesenä (huom. mun hurja kokemus)? Ärsyttää jänskättää varsinkin nyt koko päivä kun on iltakoe. Onneksi ollaan edes alkupäässä niitä 20 koiraa, että ei mee koko iltakin siinä ootellessa. Oli myös yksi jännityselementti, mikä kyllä onneksi oli vain paha pelko. Mutta, mä toivon niin kovasti että saatais vähän parempi fiilis tästä kokeesta.

Ja miks pitää keksiä sellasia sääntöjä, että mun kesätreenaaminen on vaarassa? Nyt ei oo ollenkaan varmaa päästäänkö aksaamaan just ollenkaan kesällä kun ei kentälle enää saa tuosta vaan avaimia. Masentaa. En halua enää lähtee Pohjanmaalle töihin, vaan jäädä tänne missä saa treenata.

Sylikäännös

Niin, sitä tänään tehtiin. Kuivaharjottelussa olin ihan varma että ei tuu mitään. Mutta onneksi tuli :)

Eli ensin mentiin ihan yksittäisenä tuota alinta estettä. Pointti oli siis samalla kädellä ohjata koira ns. sylin kautta hyppäämään este. Rautalangasta väännettynä, minä seison esteen suuntaisesti naama vasemmalle päin, oikealla kädellä ohjasin koiraa kääntyen myötäpäivään suurinpiirtein 90 astetta ja siitä edettiin suoraan ylöspäin. Ihan hyvä vääntää nää kirjallisesti tänne niin joskus ehkä vielä muistaakin miten näitä tehään.

Sitten napattiin mukaan toi toinen este niin että hypättiin se täältä alakauttaja sitten mun piti pinkoa tekemään tuo edellämainittu sinne seuraavalle esteelle. Viimesenä otettiin sitten vielä putkesta vauhtia ja piti pinko vielä kovempaa kun koira tuli putken oikeasta päästä ja piti taas ehtiä tuonne loppuun tekemään omat juttunsa.

Ihan yllätyin kuinka helppoa tää loppujen lopuksi olikin vaikka näytti just siltä että mun koordinaatio ei kyllä riitä. Sainkin taas kuulla kuinka Demo lukee ohjausta tosi hyvin ja hakee esteitä, että siihen on helppo (pyhpah, sanon minä :D) hioa ohjausta kun ei tarvi sinänsä huolehtia sen koiran tekemisestä.

Kaikki väliajat kun ite kuivaharjotteli suoritusten välissä, niin pidin koiran tolpassa kiinni ja tuntu että se helpotti kaikkia. Oikeesti se oli koutsin idea, mutta niin. Mun ei tarvinnu pelätä että se nostaa koipea johonki (joo, siitäki alkaa tulla huolenaihe!) tai menettää intonsa ja sen ei tarvinnu hämmentyä kun se ei tajua mitä me siinä pyöritään.

Rikoin tavallaan myös keinulupausta, mutta ehkä sitä ei lasketa. Oli siis semmonen laudanpätkä naulattuna johonkin viemäriputkeen, eli ihan tosi alkeellinen keinu, jonka toisen pään korkeus oli ehkä 30-40 cm. Ihan hirvee tutina päällä ja mitä enemmän koira tutisi, sitä enemmän keinu tutisi. Saatiinkiin siihen sitten assistentti pitämään yläpäätä paikallaan ja kyllä se ihan reippaasti kaikki neljä jalkaa jo siihen esteelle sai. Ihan hirveen jännää kyllä oli ja adrenaliini purkautu sitä mukaa sen projektin jälkeen ihan hirveeseen riehumiskohtaukseen. Olispa jo kevät ja ulkokausi! Pääsisi kattelemaan sitä Ojangon vauvakeinua...

Ainii, oon unohtanu mainostaa :D Tein yleisön pyynnöstä tonne tommosen koiranäyttelyiden abc -tyyppisen tekstin, kun niitä lyhenteitä sun muita nyt täällä vilisee. Toivottavasti siitä on jotain apua jollekin.

Korttelipoliisi

Pakko kai se on myöntää, on tuosta tullu vähän äijä. Se pitää välillä semmosta "nuuskinpa tässä ja teen olemassaoloni tiedetyksi" -murinaa vastaantulevien koirien kohdalla. Ei kyräile eikä muutenkaan vihaa sitä vastaantulijaa, mutta jotain ääntelyä silti pitää suorittaa. Mitä lähempänä kotoa ollaan niin sitä enemmän se sitä tekee, että mahtaa se olla jotain reviiripullistelua. Toisaalta se tekee sitä enemmän pimeällä ja ilman vastaantulijoitakin, ehkä se on vaan vainoharhanen.

Samoin kaiken epämääräisen liikkeen tässä ihan pihapiirissä se ilmoittaa mulle kuuluvasti. Yksikseen se ei sisällä hauku, mutta mun ollessa kotona ilmoittaa kyllä, samaten kun ollaan pihalla. Äskenkin ulos mennessä jotain 10-12 v. poikia juoksenteli tuossa tiellä aika riehakkaasti ja käskin Demon sivulle. Nätisti se siinä istui, mutta haukku mulle koko ajan että "kato ny, noi on ihan holtittomia, tee jotain!" Lopettaa onneksi kyllä kun nappaa vähän parrasta kiinni ja huomauttaa.

Mutta täytyy vielä antaa tunnustusta että osaa se olla ihmisiksikin. Pariin otteeseen on tullu irtokoira päin (yleensä on Demokin ollut alunperin vapaana ja mä oon ehtiny sen kytkeä), onneksi ihan ystävällisin mielin, ja Demo on seissyt ihan nätisti hiljaa mun takana. Tollasessa tilanteessa mä kyllä ärjyilyn ymmärtäisin. Eikä kyllä korvaansa lotkauta (siis kirjaimellisesti) räksyttäville pikkufifeillekään.

Ei tässä mitään pointtia ollut, kunhan tuli mieleen. Pikkupojasta on tullut Äijä.