Pakko kai se on myöntää, on tuosta tullu vähän äijä. Se pitää välillä semmosta "nuuskinpa tässä ja teen olemassaoloni tiedetyksi" -murinaa vastaantulevien koirien kohdalla. Ei kyräile eikä muutenkaan vihaa sitä vastaantulijaa, mutta jotain ääntelyä silti pitää suorittaa. Mitä lähempänä kotoa ollaan niin sitä enemmän se sitä tekee, että mahtaa se olla jotain reviiripullistelua. Toisaalta se tekee sitä enemmän pimeällä ja ilman vastaantulijoitakin, ehkä se on vaan vainoharhanen.
Samoin kaiken epämääräisen liikkeen tässä ihan pihapiirissä se ilmoittaa mulle kuuluvasti. Yksikseen se ei sisällä hauku, mutta mun ollessa kotona ilmoittaa kyllä, samaten kun ollaan pihalla. Äskenkin ulos mennessä jotain 10-12 v. poikia juoksenteli tuossa tiellä aika riehakkaasti ja käskin Demon sivulle. Nätisti se siinä istui, mutta haukku mulle koko ajan että "kato ny, noi on ihan holtittomia, tee jotain!" Lopettaa onneksi kyllä kun nappaa vähän parrasta kiinni ja huomauttaa.
Mutta täytyy vielä antaa tunnustusta että osaa se olla ihmisiksikin. Pariin otteeseen on tullu irtokoira päin (yleensä on Demokin ollut alunperin vapaana ja mä oon ehtiny sen kytkeä), onneksi ihan ystävällisin mielin, ja Demo on seissyt ihan nätisti hiljaa mun takana. Tollasessa tilanteessa mä kyllä ärjyilyn ymmärtäisin. Eikä kyllä korvaansa lotkauta (siis kirjaimellisesti) räksyttäville pikkufifeillekään.
Ei tässä mitään pointtia ollut, kunhan tuli mieleen. Pikkupojasta on tullut Äijä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti