Mikä lammaskoira?

Käytiin sitten korkkaamassa paimennuskausi Kuttukuussa taannoin, toivottavasti tänä kesänä pääsee enemmänkin kurkistelemaan lampaita tuonne Eurajoen suunnille!

Voin pohjustaa tarinaa sen verran että itse jouduin ex tempore lähtemään hammaslääkäriin perjantaiaamuna kun hammas alkoi kipuilemaan ja poski turpoamaan. Lauantaipäivän leirillä sinnittelin mutta sunnuntaina täytyi kovapäänkin myöntää että särkypäivystykseen piti taas hakeutua. Oma mielentila oli siis jotain ihan kamalaa koko leirin ajan ja näin ikävää fiilistä kyllä harvoin on jäänyt.

Lauantaina me mentiin "kokeneina" ensikertalaisten kanssa metsään. Ei hyvää päivää. Kyllä ne lampaat olisivat jääneet sille tielleen jos se Demosta olisi ollut kiinni. Onneksi oli talon koiria mukana, vaikka ne tekivätkin vähän itselleen töitä ja katsoivat että parasta lähteä viemään kotia kohti. Lauma oli siis todella voimakastahtoinen ja kyllä huokaisin helpotuksesta kun meidät tehtävästä lopulta vapautettiin.

Iltapäivällä päästiin onneksi vielä vähän palauttelemaan aitaukseen ja tehtiinkin mm. ihan nättiä porttityöskentelyä. Jotenkin silti kovin nihkeä fiilis.

Kuva Katariina Bäcklund

Seuraava aamu oli aivan täysi katastrofi.
Virhe 1: olin kipeä.
Virhe 2: oli kiire lääkäriin ja piti äkkiä siinä ennen tehdä ensimmäinen rundi.
Virhe 3: en vaatinut apua kun tarvitsin.
Aloitettiin jakamalla ryhmä, no saatiinhan se jaettua mutta ei se nyt varsinaisesti koiran ansiota ollut. Apukoiralla saatiin ryhmä irti aidasta että päästiin kuljettamaan, mutta rouvat eivät oikein tahtoneet kulkea alun jälkeen. Kirjaimellisesti pyörittiin siellä samassa nurkassa ihan v*tun ikuisuus kun ei vaan saatu tavalla tai toisella lampaita liikkeelle ja ohjeistus oli "koita vaikka laittaa kerran rännin läpi!". Joo. Ei menny. Turhauduin ihan todella paljon ku mikään ei sujunut ja kouluttajakin oli ilmeisesti tärkeämpien koirien kanssa touhuamassa toisella pellolla, tiuskin ja raivosin koiralle ihan itkuraivarina ja odotin vain että koska saa luovuttaa. Sitten päätin että nyt on suhrattu tarpeeksi ja lähdin lääkäriin.

Iltapäivällä menin ihan suoraan Sinikalle sanomaan että tuu ny auttamaan meitä. Onneksi auttoi! Piti hakea vähän työmotivaatiota miehelle muistuttamalla jämäkästi harhautumisista ja vaatimalla hakemaan aina ne viimeisetkin lampaat. Ei se kaunista ollut, mutta ehdottomasti paras suoritus viikonloppuna. Ja vähän täytyy myöntää että Demolle tulee todella nätit hakukaaret vielä aikanaan, ihan kuulemma schapeksi tosi hyvän näköistä!

Että sillälailla, en voi sanoa että oltais leirillä mihinkään edistytty. Mutta sen voin sanoa että taisin kolmesti itkeä viikonlopun aikana ja siinä tilanteessa ei paskan vertaa lohduttanut "noin käy kaikille, se vaan testailee" -kommentit. Ens kerralla tiedän että en mene noin haavoittuvaisessa tilassa mihinkään paimennushommiin.

Treenaillaan

Viikon sisällä ollaan käyty jo kahdesti ulkokentillä! Sitä ne vapaat viikonloput teettää.
Viime sunnuntaina oli hirveen nihkeä fiilis, vaikka Demo toki oli innoissaan. Seuraamiset meni todella hyvin, mutta esim. hypyn takana odottaminen oli ylivoimaista. Kiertämistä pitäisi opetella muutenkin kuin agilitymielessä, mutta se on myös niin kankeaa että huh.

Tänään taas tajusin aloittaa kiertotreenillä, vielä kun intoa piisaa. Demolla on tapana jäädä toljottamaan sinne kierrettävän asian taakse niinkuin merkille jäisi, mutta nyt otin ihan raa'asti käskyn sivulle samantien, niin palasi samalla vauhdilla! Jos muistaisin edetä tässä nyt loogisesti niin hyvä tulee, pystyin tänäänkin jo viivyttämään käskyä vauhdin kärsimättä.
Seuraamisessa edisti ihan törkeästi, mutta vaikka asenne oli ihan super niin silti oli aika väljä. En haluisi taas hinkata tätä... Vasemmalle käännökset todella nättejä, mutta oikealle todella rumia. Jäävät on ja pysyy :)

Käytiin myös muutaman kerran vauvapuomilla, kun tuntuu että se on taas Ongelma. Toiseen suuntaan (eli poispäin) meni ihan reippaasti, toiseen suuntaan hitaammin, mutta ei voi hirveästi valittaa. Agi nyt tuntuu muutenkin olevan kovin Ongelma tällä hetkellä.

"Siis et oo tosissas!"

Nuo sanat tulivat suustani torstaina n. klo 16 kun käytiin Elina Pietilän pakeilla silmätarkissa. Siinä kandidaattikollegojen opetusta kuuntelin:
"Noniin, siinä näkyy silmänpohjan heijasteet, oliko niissä jotain eroa?"
- "Tuossa oikeassa näkyy tuommonen varjostuma"
Tässä vaiheessa noheva omistaja ei reagoinut mitenkään.

"Juu, silmänpohja on ihan ok."
Noniin, hyvähyvä, annetaan lääkärin tehdä homma rauhassa loppuun.

"Kyllä tuossa oikeassa silmässä on nyt kaihi."
SIIS WTF?! Miten idiootti voi olla että tuo tuli vielä yllätyksenä vaikka itekin näin sen varjostuman jo aluksi. Siinä sitten itse kukin tiirailtiin löydöstä ja kyllä tämä diagnoosi täytyy hyväksyä.

Demohan on peilattu terveeksi aika tasan vuoden iässä (juuri Ennan toimesta), ja vuosi sitten silmäkurssin harkassa silmät olivat myös täysin puhtaat (myös Ennan mukaan). Mutta nyt saatiin lausunnoksi lievä kortikaalinen katarakta. Eipä siinä, voinette kuvitella että otti hieman koville varsinkin harvinaisen kiireisen koulupäivän jälkeen. Illalla oli onneksi mahdollisuus tehdä jotain muutakin kuin maalailla kauhukuvia, ja tähän päivään mennessä lienen jo sopeutunut ajatukseen kaihikoirasta.

Siinä mielessä ollaan paremmilla vesillä, että löydös on vain toisessa silmässä ja vielä kovin pieni, kiilamainen muutos, jota ei edes ilman pupillin laajentamista näe. Hyvässä lykyssä se ei edes etene, tai pysyy vaan toisessa silmässä. Huonolla tuurilla mulla on jossain vaiheessa totaalisokea koira (kukahan edellisellä viikolla silmäpolilla sanoi ettei voisi varmaan elää sokean koiran kanssa...). Eikä se itse sokeuskaan mitään, mutta sydäntä särkee jos kaveri ei pääse enää esim. rellestämään metsään tai jos siitä tulee entistä varovaisempi ja nössömpi kun yksi aistikin katoaa. Eläkekotihan Demolle aina löytyy Lapualta mikäli mun elämäntyyli alkaa olla liikaa, mutta tottakai toivon, ettei siihen tarvitse turvautua.

Talvihorros

Sopisiko tästä jo taas herätä vähän henkiin tämän kaiken talvimasennuksen keskeltä? Voidaan ainakin aloittaa siitä, että viime viikolla oli ihan huikeat agilitytreenit!

Musta tuntuu ettäoon vähän laiminlyönyt tuota koiraa tämän vuoden aikana, kun koulu on niin hässäkkää ja ite on aina ihan puhki päivän päätteeksi. Alkaa jo tuntua siltä, että Demolta on peruskuntokin ihan kadonnut kun se ei enää jaksa tehdä samalla intensiteetillä toista kierrosta treeneissä. Siksi olikin ihana huomata, että pystyy se sentään juoksemaan lujaakin.

Ylläolevaa rataa tehtiin ja ensimmäinen yllätysmomentti oli jo 2-3 -välissä kun nätisti valssilla taipui oikeaan paikkaan vaikka ennakoin että se on vaikea kohta saada sulavasti. 4-8 saatiin vaan paahtaa, ja kun mäkin otin jalat alleni niin Demonkin ilme oli ollu ihan "wtf?" tuolla suoran alussa ja tuli vipinää kinttuun. Takaakierron meni tosi nätisti, mutta en tiiä olisko pitänyt mennä jo edemmäs kun oli todella vaikea saada 10 menemään oikeinpäin. Ainakin tosi lujaa piti pitää koiraa kontrollissa, eikä tuo 10-11 mennyt ikinä oikein nätisti. 12 oli aivan ihana kun aivan näki kuinka tiiviisti tuo koira osaa kääntyä jos tahtoo! Sitten 15-16 -väliin taas valssi ja eipä siinä sen suurempaa. Mutta pitkästä aikaa oli oikeesti Kivaa vaikka meinas ohjaajan kunto pettää ihan jos flunssankin vuoksi.

Keskiviikkona täällä alkoi joku kumma ripsatauti kun yhtäkkiä oli kakkaa ympäri lattiaa kun tulin kotiin. No siinä sitten Canikuria ja pikkuhiljaa parani, kunnes perjantaiaamuna heräsin liman oksentamiseen klo 3:40, sitten käytiin ulkona juoksupaskalla 4:15 ja toinen oksu klo 4:50. Päivän taas ihan fine ja lauantaiaamuna sama homma. Siinä vaiheessa kävin hakemassa apteekista vähän arsenaalia:

Nyt katsotaan menikö oikeasti ohi, vai oliko huijausta taas. Ainakin kaikenmaailman Gastrointestinalit ja i/d:t on yhtä tyhjän kanssa kun tuo ei syö niitä! Toipilasruoka a/d meni pitkin hampain, mutta varmaan tolla kasvistädillä on lusikkansa sopassa kun vaan Eukanuban High Calorie kelpaa tälläsissä tilanteissa...

Oli meillä myös vieraita tuossa pari viikkoa takaperin, nimittäin vanha Kuttukuun tuttu, Peppi. Peppi muutti syksyllä kollegan luo kaupunkikoiraksi ja tuli nyt muutamaksi päiväksi meille hoitoon. Oli ilahduttavaa että joku pystyi ilmaisemaan mielipiteensä niin selkeästi että Demon ei enää tarvinnut yrittää roikkua kaverin perseessä!

Vuosikatsaus

Hengissä ollaan! Ei ole koirasta tullut kintaita.

Hiljaisuus johtuu osin siitä, että Demo oli neljä viikkoa ennen joulua hoidossa Pohjanmaalla,mutta suurimmaksi osaksi koulusta. Nyt kun ei edes ole halliin avainta (ei olisi kannattanutkaan, kun tekee 8-16 päivää), niin aika vähiin jäävät treenailut. Ei ehkä haittaa, vaikka toisaalta hirveästi haluaisin vaikka tokoilla ennenkuin säännöt muuttuu.

Tehdään silti perinteinen vuosikatsaus.

Näyttelyt
- C.I.B, eli toukokuun jälkeen viimeinen CACIB muualta kuin Virosta tai Suomesta.
- Toivottavasti ehkä mahdollisesti BALT MVA.
 Check!

Toko
- Nyt ehdottomasti se ALO1, oon tosi pettynyt jos ei sitä vuoden aikana muka saada.
- Edellisen mukaan sitten TK1, jos ei mee vääntämiseksi.
- Opetellaan niitä ylempien luokkien hauskoja liikkeitä.
- Paikkamakuun varmuutta.
- Kaikki väistämiset ja mun jännittämiseen reagoimiset (tai se ite jännitys) pois.
 Krhm. Kertoo aika paljon, että en ole jaksanut olla edes pettynyt :D Mutta paikkamakuu on varma! Eikä väistä! Ja on tehty hauskoja juttuja ylemmistä!

Agility
- Kontaktit, kontaktit, kontaktit. Tai lähinnä tällä hetkellä keinu on suurin ongelma.
- Jos kaikki menee hyvin, niin mielelläni koitettais jotkut kisat. Ainakin epiksiä.
- Ohjaajakin yrittää saada vauhtia itseensä. 
No, kontaktit... Puomille sentään oon viime aikoina mennyt mielellään, mutta vauhtia tarvii! Keinu nyt on vähän sitä ja tätä mutta menee se sen jos täytyy. Epiksissä käytiin vissiin kokonaista yhden kerran, mutta palkintopallille silloinkin!

Muuta
- Jälkeä ihan huvikseen, kun on vielä hauskaa. En tiiä onko tää sit tavoite :P
- Jotain uutta ja jännittävää, esim. rallytokoa.
Taidettiin kerran tehdä jälkeä. Rallytokoon tutustuttiin leirillä ja oli kyllä kivaa! Innostuin, mutta en niin paljon että olisin löytänyt aikaa oikein treenatakin sitä.

****************
Mitäs ensi vuonna?


Näyttelyt
- Jos vaikka käytäis niissä? Ihan harrastuksen vuoksi, mahakarvojen tilanne ei ainakaan auta.
- Ehkä johonkin Norjaan/Ruotsiin...


Toko
- Saako taas laittaa ALO1:n tavoitteeksi? :D


Agility
- Lähdössä pysyminen ilman mun karjumista.
- Olis hirmukiva oikeesti aloittaa kisaamaan, vaikka ihan jollain hyppärillä.


Muuta
- Paimennuksessa olisi esikoe kaukaisissa haaveissa, riippuen kuinka pääsee harjoittelemaan.
- Rallytokoa vois realistisesti ajatellen ihan treenatakin.
- Etsitään Demolle kaveri, jonka kanssa sitten teen ihan kaiken oikein ja siitä tulee sitten se superkoira :)

Motivaatio!

Tämä päivä meni Korrien koulutuksessa, me oltiin Riitan opissa. Aivan loistava fiilis jäi! Saatiin uusia neuvoja ja näkökulmia asioihin, mikä jopa hieman yllätti, odotin ihan samoja "vahvista sitä paikkaa niin se oppii seuraamaan" -ratkaisuja.

Kaiken lisäksi oli ihana kuulla, että meidän treenaaminen näyttää järkevältä, palkkaan oikeista asioista ja suhde on kunnossa. Riitta sanoikin, että ei nähnyt meidän suorituksessa mitään syytä miksi se ykkönen ei kokeesta tulisi, mutta ehkä se onkin peiliin katsomisen paikka.

Seuraaminen
Takapään käyttö. Koira perusasentoon ja itse pyörin vasemmalle päin niin että koiran pitää korjata asentoaan. Aluksi niin että työnnän rinnasta, että ei vain istahda paikasta toiseen vaan oikeasti liikkuu kuin seuratessa, ja lopulta luovutaan apukädestä. Tätä voi tehdä ihan lähtötilanteessa tai vaikka ihan matkan varrella, muistuttamaan takapäästä.

Käsitargetti. Nostattava temppu, joka voisi auttaa tiivistämiseen. Kämmen alaspäin ja koiran pitää itse aktiivisesti tökätä siihen niin, että etupää hieman nousee maasta. Toimii myös hyvänä virittelynä!

Kapuloiden välmäys
Peruspitotreeniä. Ensin edessä, siitä sivulle edeten. Annetaan koiralle kapula suuhun ja heti ennenkuin alkaa pyörittelemään, naks ja heitetään nami kohti naamaa. Aikaa voi pidentää niin, että heiluttelee namia hitaasti naaman edessä niin että joutuu keskittymään siihen.

Palautuksen jälkeen pätkä seuraamista ja siitä vasta vapautus. Tottuu siihen, että liike ei välttämättä lopu vielä, eikä ala kärsimättömäksi.

Ylipäätään seuraamista kapulan kanssa. Erityisesti ympyrää vasemmalle, jolloin koiralle tulee samanlainen liike kuin palatessa sivulle.

Luoksari
Suoruus. Loppukohdan banaanin parantamiseen muistutuskäsky "sivu" ja samalla käännytään itse vasemmalle että joutuu kiertämään oikeasti sivulle.

Somero-paimennusta

En voi väittää mitenkään huonoksi paikaksi, mutta ei ollut ehkä meidän juttu, kun on tottunut tietynlaiseen toimintaan muualla. Erikoisinta oli ehkä se, että oli tiedossa että porukassa on kaikkea vasta-alkajista konkareihin, ja meille oli varattu pelkästään pieni pyöröaitaus. Mieluusti olisin itse mennyt johonkin isompaan tilaan tekemään asioita.
Ensimmäisenä laitettiin koira liinaan (ok, ymmärrän, että ei voi tietää miten vieras koira suhtautuu lampaisiin) ja lampaiden sekaan. Olin ihan hukassa sen liinan kanssa kun yritin pyöriä aitauksessa vailla mitään oikeita ohjeita. Hetken aikaa katseltuaan kouluttaja käski ottaa liinan irti, en tiedä vakuuttuiko koiran kilttiydestä vai mun urpoudesta.
Siitähän se ralli sitten alkoi. En oikeasti tunnistanut koiraani siitä sinkoilevasta karvapallosta, joka oli mukanani aitaukseen tullut. Ihan peruskuljetuksetkin meni ihan tosi äkkinäisillä liikkeillä, eikä todellakaan ollut nättiä. Samalla takaraivossa oli jotenkin kiireen tuntu jatkuvasti, ja piti vahtia ettei koira kovin kuseskelisi ja painaa sitä jatkuvasti töihin. Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt antaa Demolle aikaa purkaa niitä paineita, ihan niinkuin ennenkin.

Toisella kierroksella kuljetukset alkoivat sujua paremmin, ja Demo tuntui normaalimmalta. Tehtiin vähän poispäinajoharjoituksia, jotka eivät tehneet yhtään järkeä mulle aluksi (ks. piirros). Eli sauva koiran ja lauman välissä edetään kohti reunimmaista lammasta ja kun koira saa lauman liikkeelle niin lähdetään peruuttamaan. Kyllähän siinä mennään yhdessä kohti lampaita, mutta jotenkin ei tunnu ollenkaan luontevalta tuo sauvan paikka saatika se, että annetaankin sen koiran kääntää tasapainoon kun lähdetään peruuttamaan. Kyllähän tuossa on se idea, että estetään koiran eteneminen, eikä sysätä sitä hakemaan (jos sauva olisi koiran takana), mutta ei ole mulle loogista että sen yhtäkkiä kuuluukin ohittaa sauva ja hakea lampaat tasapainoon.

Kolmannella kerralla tehtiin paljon järkevämmin. Vein lampaat paalin taa ja pysähdyin, jonka jälkeen kutsuin koiraa, mikä sysäsi lampaat liikkeelle mun ohi ja Demo ihan vahingossa ajoi niitä eteenpäin. Näitä tehtiinmolemmista suunnista muutama ja oli ihan sikahienoja!

All in all, ei täydellinen fiasko, mutta tuskin tästä meidän vakipaikka tulee. Bortsuihmisille varmaan ihan jees ;)