Oli ihan hirmukiva rata! Teemana valssit (kolmosen, vitosen ja ysin jälkeen), ja hyvät valssit tehtiinkin. Ensin tehtiin 1-8, ja tajusin ottaa ekan putken jälkeen kunnolla etumatkaa ja olin ajoissa valssaamassa vitosella. Aivan itsekin yllätyin, kuinka uskalsin luottaa että se koira tulee kyllä perässä, ja sama juttu kun lähetin aika kaukaa seiskalle, sinnehän se vaan meni. Tähän väliin huomio, että Demo tuli tosi nätisti kolmosputkesta neloshypylle kun vaan muisti hihkaista sille, eikä edes meinannnut karata tuohon ansakympille (todellisuudessa putken suu oli suoraan sitä päin).
Loppupätkä eli 8-13 oli vähän suoraviivaisempaa. Periaatteessa oli ehkä ajateltu että tuossa 9-10 -välissä olisi se valssi, mutta jotenkin se tuntui hölmöltä niin tehtiin persjättönä. Senkin tein tosi ajoissa ja joka kerta olin ihan varma että se paahtaa ysin ohi, mutta ei! Mä oon alkanut luottaa tuohon koiraan!
Siinä sitten tuumittiin tuota odottamisen vaikeutta. Tulin ehkä vähän siihen tulokseen, että mennään niinkuin viime talvena, eli lentävillä lähdöillä pääosin ja työstetään sitä odottamista erikseen. Samoin sain vinkin, että kannattaa kaivaa se viimeinen vauhtivaihde esiin, vaikka sitten sen hallinnan kustannuksella. Tuosta koirastahan olisi vaikka mihin, mutta jotenkin se oikea vauhti on siellä piilossa ja tulee vain ajoittain esiin. Toihan on (oli?) meidän ongelma myös tokossa, kun ensin on hiottu sitä tekniikkaa ja sitten vasta asennetta, niin suorituksesta tulee vähän blaah. Se on yksi asia mitä ainakin seuraavan kanssa tehdään toisin ;)
Tehtiin sitten siinä muiden aikana sitä odotustreeniä, ja voi hitto kun mä en osaa ajaa tota takaplakkaa sisään. Ei se vieläkään ymmärrä että tietty sana tarkoittaa että syö se nakki sieltä takaa, vaan tarvii vielä erillisen kehotuksen. Se on kuitenkin selkeesti tietonen, että siellä takan on palkka ja saattaa jopa kuikuilla sinne, mutta ei se nyt siltikään oikein toimi...
Keppejä muutamasti, kauheen epävarmaksi taas heittäytyi n. kolmen toiston jälkeen. Siinä sitten tehtiin vähän useampi toisto että saatiin taas vähän iloa siihen. Jotenkin se näkee kepit hirmu kurjana hommana, vaikka välillä nekin meni jo ihan hyvin ja vauhdikkaasti. Voisko joku vaan kertoa mulle mikä siinä mättää? :D
Lopuksi tehtiin tuo rata kokonaisena kahdesti läpi peräkanaa, VIRHE. Lähinnä ohjaajan kannalta, koska ei jaksa juosta... Ekalla kerralla en ottanut kolmosputken jälkeen kunnolla haltuun, niin vähän takkusi. Toisella kerralla en enää 11-putken jälkeen jaksanut juosta vaan karjuin vaan koiraan vauhtia ja vähän epäröi viimesellä esteellä, että tännekö piti mennä. Namialustalla aiemmin sai sen kyllä irtoamaan tuonne loppuun asti nätisti. Laitetaan siis ohjaaja kuntokouluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti