Long story short: maanantain tokokurssin kisatreeni meni päin honkia koiran paineistuessa asiasta x ja tän päivän agility meni päin honkia koiran paineistuessa musta.
Miten musta tuntuu että meidän harrastukset ei edisty sitten paskaakaan. Edelleen seuraaminen on liian väljää, paikkamakuu ei toimi, pysähdykset on huonoja, kontaktiesteet kammottavia ja kepit hitaaaaat.
Tässä alkaa miettimään, että onko vaan niin väärä omistaja tuolle koiralle. Se olis varmaan paljon onnellisempi jossain puolikurittomana kotikoirana. Kotonakin nöyrä koiraraukka aina kiireen vilkkaa kipittää omalle paikalleen sängyn/pöydän alle jos meinaan vaan tulla sen viereen istumaan.
Tänään agissa oli puhe siitä, että mulla on liian tiukka hallinta koiraan, ja se ei pysty suorittamaan "täysillä", kun se koko ajan saa käskyjä. Jälkiviisaina myös todettiin, että alusta alkaen olisi pitänyt rakentaa se asenne ennen tekniikkaa, että koira kestäis epäonnistumisiakin. Nythän tilanne on, että jos Demo vaikka missaa yhden keppivälin, mä sanon ihan täysin neutraalisti "oho, mennään uudestaan" ja koira lannistuu aivan täysin. Seuraus: se ei halua tulla kepeille, mä vaadin sitä tulemaan, ja sitten se suorittaa surkeana hiipien.
Suurin ongelma on se, että mun logiikalla koira ei sais päästä pois vaikeasta tilanteesta menemällä vaan ihan lukkoon. Siinä sitten aina loppuaika yritetään korjailla niitä "kouluttamisen" jälkiä, kun ei koiraa saa reipastumaan siinä tilanteessa. Heti kyllä, jos poistutaan paikalta, on se taas oma reipas itsensä. Se ei vaan kestä vaatimista, tai mä vaadin liian paljon.
En tiiä, nyt ei huvita ollenkaan.
Nyt alat vahvistaa sitä koiran itsetuntoa ja kasvattamaan röyhkeyttä :) Mä luulen, että suurin osa schapeharrastajista on paininut ja painii edelleen noiden samojen ongelmien kanssa. Mä en oikein usko, että kukaan on väärä omistaja millekään koiralle vaan se on sitten vaan jokaisen kouluttajan haaste oppia toimimaan erilaisten koirien kanssa, toisten kanssa se vaan vaati vähän enemmän ja täytyy ehkä vaihtaa toimintatapojaan yms. Mä oon itte käynyt Teslan kanssa pitkän koulun motivoinnin suhteen ja nyt sitten tuon toisen kanssa ongelma on lähes päinvastainen. Olen kouluttanut sitä kuin schapea ja kaikkien mielestä se on täysin kuriton tapaus.
VastaaPoistaMutta takaisin schapeihin ;) Ne on pirun älykkäitä otuksia ja osaavat kyllä väistää sinne paineeseen liiankin helposti. Itse en ole Teslan kanssa saanut yhtään tuloksia sillä, että vaatisin sen sieltä paineesta takaisin töihin. Kerran tein sen virheen, että palautin sen suhteellisen nätisti paikkamakuuseen ja sitä virhettä korjailtiin sitten varmaan vuosi. Onneksi sain hyviä neuvoja ja aloimme rakentaa paikkamakuuta puhtaasti perustuen motivaatioon maata paikallaan ja sehän toimi.
Mä olen myös kasvattanut koiran röyhkeyttä treeneissä sallimalla sille asioita, joita monille koirille taas ei kannata sallia, kuten päälle hyppiminen, hihoista repiminen, varastelu jne. Ja kaikesta huolimatta, jos Tesla noudossa esim. karkaa kapulalle enkä sano sanaakaan niin se tietää seuraavalla toistolla, että teki väärin eikä lähte lainkaan nouto käskyllä hakemaan... Meitä on tämmösissä lukkotilanteissa auttanut se, että vaihdetaan tokojutuista johonkin täysin muuhun eli tehdään vaikka väliin joku nostattava temppu ja sitten yritetään uudestaan. Kapulalle saan sen vapautus käskyllä, jos menee lukkoon jne.
Ja yks ehdoton on ollut lelupalkan käyttöönotto ja leikkimisen vahvistaminen. Auttaa kummasti agilityssä mm. noihin hitaisiin keppeihin.
Ja mä tiiän että sitten kun se virhe tulee (niitähän tulee) että koira menee lukkoon niin se on masentavaa ettei sitä saa sieltä pois ja schapen kanssa en lähtisi siihen vaatimiseen vaan vaihtaisin aihetta niin että siitä kentällä olosta tulis jokatapauksessa kivaa ja koira tavallaan unohtaisi sen äskeisein virheensä ja saisi tehdä jotain missä varmasti onnistuu tai nousee (temput. leikit jne.)
Tulipas tälleen tekstiä iltavuoron päätteeksi, mutta tarkoitus oli sanoa, että niin samoissa ongelmissa on painittu ja niiden kanssa tehty töitä ja tehdään edelleen, että tsemppiä eteenpäin, kyllä siitä vielä hyvä tulee! Ja jos tarvit jotain schapemaisia treenivinkkejä niin niitä saat varmasti muilta schapeharrastajilta, koska hyvin schapemaisia teidän ongelmat ;)
-Riina
Lohduttavaa kuulla, että tää on oikeasti "rotuominaisuus", eikä vaan kiinni siitä, että mä oon jotenkin erityisen epäonnistunut kaikessa :D
PoistaPitäis kyllä saada Demo vähän sikailemaan treeneissä (tai no, ei suorituksen aikana) ja saada enemmän sitä tekemisen makua hommaan. Ja ehdottomasti ainakin agissa pidän koiraa remmissä enemmän, enkä pidä sitä siinä rautaisessa otteessa vapaana mitä tähän asti :D
Oon tullut tässä vähän pidemmälläkin aikavälillä tulokseen, että kyllä se omakin asenne taitaa kaivata säätämistä. Ei se vaan oo kenellekään kivaa tai tuottoisaa jos sitä koiraa pakottaa paineistuneena tekemään, pitäisi vaan löytää ne oikeat keinot sen paineen purkamiseen. Helpommin sanottu kuin tehty, kun itseä alkaa ärsyttää heti kun näkee sen koiran mielialan muutoksen, eikä enää pysty itsekään olemaan niin vapautunut ja iloinen.
Sen mä oon oppinut, että mä en ajattelekaan pääseväni/haluavani mihinkään kisaamaan vielä piiitkään aikaan. Jos ei luo niitä kuvitteellisia deadlineja, niin ei tuu niin kova stressi ja paine itelle. Samoin, tarkoitus oli mennä oman seuran tokokokeeseen marraskuussa, mutta totesin, että turhaan tällä mielialalla. Jos nyt viilataan vaan pilkkua ja mennään sitten kun siltä tuntuu :)
Mutta kiitos vinkeistä, tässä on taas hetkeksi sulateltavaa! :)
Mulla on koira, jonka kans on tehty töitä motivaation kanssa, ohjaajapehmeä se ei ole lainkaan. Sen myötä opin, että ensin motivaatio ja halu tehä asioita, sitten taidot. Niinpä sitten seuraava koira oli ihan erilaisella työinnolla jo valmiiksi varustettu koira, jonka kanssa saatiin motivaatio ja tekemisen meininki kohdalleen. Harrastuksissa se sietää kovaakin käskytystä tietyissä tilanteissa ja lempeän mutta päättäväisen vaatimisen. Muualla arkielämässä se on huomattavasti nöyrempi ja pehmeämpi, ja paineistuu herkemmin mun vaatimuksista. Eli agilityyn se on saanut sitä itsevarmuutta ja rohkeutta taitoihinsa, kotona se on melkein kuin varjo vanhemmasta koirasta ja alistuvainen mua kohtaan. Annan sen sikailla treeneissä esim. haukkumalla ja hyppimällä vasten, vetämällä hihnassa ymv. mitä en salli missään olosuhteissa arkielämässä. Tästä kokemuksesta antaisin sen vinkin, että tehkää treeneissä helppoa ja kivaa, annat koiran sikailla. Jos se paineistuu jostain, niin huomio muualle, johonkin helppoon jonka se osaa ja onnistuu. Sitten pikku tauko ja vähän virittelyä, ja yrittämään uudelleen aiemmin epäonnistunutta asiaa. Teet kaikkes, että saisitte onnistumisen ja siitä huippupalkkaus. Kaikki koirat on kumminkin niin yksilöitä. Mä ite ehkä pitäisin sen lisäksi jonkun tuumaustauon, mulla on tapana siinä vaiheessa kun vaistoan koirista, ettei into ole ihan 100%, pitää muutaman viikon-kuukauden täystauko agilitysta. Sen jälkeen koirat yleensä ihan uudella halulla odottaa yhteistä tekemistä ja treenejä.
VastaaPoista