Hei me liidetään taas

Akilitiä pitkästä aikaa!

Päivän teemana oli umpiputki. Putken takana oli siis neljä hyppyä samassa U:n muodossa putkea myötäillen, joista haettiin vauhtia. Ensin otettiin hyppy-putki-hyppy, ja ei tuottanut mitään vaikeuksia tulla "takaapäin" putkeen, ihan itsekin yllätyin! Seuraavaksi otettiin putken takaa aloittaen hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy, jälleen meni kuin vettä vaan. Vauhti ei tosin ollut optimaalisin, joten palattiin takaisin hyppy-putki-hyppy -ketjuun ja laitettiin etupalkka odottamaan viimeisen hypyn taakse. Teki ihan selvän eron! Tämän jälkeen koitettiin samaa toiseen suuntaan, ja eka kerta oli vähän epävarmempi tai ehkä huonommin ohjattu, mutta toisella kerralla taas tosi hyvä. Viimeisenä jätettiin vielä koira odottamaan hypyn taa, ja ohjattiin pakkovalssilla putkeen ja siitä vielä viimeinen hyppy, oli ihan sikakivaa!

Yllättävän vähän tässä tarvi ohjata sinne putken suulle, eikä juuri ollenkaan vastakädellä ohjata itse sinne putkeen, ottaen huomioon että esim. takaakierto vaatii niin pirun paljon saattamista vielä. Toinen, mikä tänään kävi harvinaisen selväksi, on tuo etupalkan teho. Vähän tavallaan harmittaa että se vauhti on nyt niin paljon siitä kiinni, koska se tarkoittaa vain että se pitää ennen pitkää häivyttää. Edelleenkään lähdössä odottaminen ei oo meidän vahvin puoli. Tuntuu jotenkin siltä että Demo paineistuu tai jotain kun sen pitää vaan istua ja odottaa. Ei varsinaisesti masennu siitä, mutta ei jotenkaan koe mitään syytä jäädä siihen odottamaan, ja mitä painokkaammin sanoo, sitä vähemmän se pysyy. Argh. Kaiken lisäksi ratatreeneissä mä en maltaviittijaksa tuhlata aikaa siihen jankkaamiseen, kun arvokkaat treeniminuutit valuu hukkaan, vaan otan suosista kiinnipitäjän. Pitäis skarpata.

Keppien lähestymisiä treenattiin, ja toimii kyllä. Vauhtiakin on tullut jostain tosi paljon lisää. Vielä saa olla pelko persiissä että koska se mun kirittäminen menee niin yli, että alkaa hutiloimaan, mutta aika hyvin se kestää. Jotenkin tuntuu, että Demo on siltikin jotenkin vähän epävarma keppien kohdalla, kun se kattelee aina mua ihan eri ilmeellä kuin muiden esteiden kohdalla.

Muuta mitä tehtiin, oli vähän sitä ja tätä, en jaksa tarinoida kun keskityinkin niin huonosti. Yritin myös kovasti kuvailla meidän ryhmän suorituksia, mutta oli niin ankeat olosuhteet, että itkettää. Parasta on, kun kaikki tarkat kuvat on koirien perseistä ♥

Täytyy rakastaa tuota Purinan pohjaa...

Ainiin, suunnittelin että mentäis agiepiksiin ensi tiistaina, mutta tulin hirveesti katumapäälle jo nyt. Suurimpana ongelmana todennäköisesti lähtö, ehkä pitää suorittaa se lentävänä (tästä tulee mieleen yks hauska koirakko kisoissa, kun mies aina tiputti räksyttävän yorkin lähdössä maahan ja siitä ne lähti samaa matkaa pinkomaan) :D. No, eiköhän me siitä putkirallista ainakin selvitä, katotaan jos uskalletaan sinne mölliradalle. Kukahan tulis videoimaan? :)