torstai 27. helmikuuta 2014

Nuuskis

Argh, ihan hirveetä haistelua ja apinointia ja liikaa häiriöitä tänään. Ekalla pisteellä ei hetken rauhaa, heti jos ei jotain käskenyt niin nokka maassa ja korvat narikassa. Kuulin jälkeenpäin että siellä oli ollut joku paskaepisodi viikonloppuna, ei ihme. Haistelu ärsyttää ehkä eniten ikinä, kun ei tuolla edes kehtaa huutaa niin perkeleitä kuin tarvis, että yks kuuntelis. Ja joo, kuulostaa huonolta koirankoulutukselta kun en just naksuttele ja vastaehdollista ja mitänäitänyton saadakseni sen haistelun pois, mutta kun on vaan asioita joita en siedä ollenkaan.

Ekaksi siis paikallaan käännöksiä, sivuaskeleita ja peruuttamista. Näitä on tehty tooooosi vähän koska pelkään että Demo pelkää mun jyräävän sen vasemmalle astuessa, ja koska tuo koira nyt vaan ei osaa peruuttaa. Eiks ookin hyvä taktiikka, että ei edes treenata niitä asioita mitä ei osata?
Joka tapauksessa, tänään niitä sitten tehtiin. Kuulemma sivuaskeleet on ihan tosi hyvät niin kauan kun mä en kato koiraan. Ja siis molempiin suuntiin, jopa vasemmalle! Kääntymisen se periaatteessa osaa, mutta kun on tehty aikalailla ysikymppejä, niin pitäisi harjoitella noita muitakin variaatioita. Peruutus on todellakin hakusessa, ei mene suoraan oikein edes sitä kymmentä senttiä, vaan ottaa semmosen loitonnusaskeleen ja sitten tulee sivulle kun pysähdyn. Ilmeisesti pieni kuuriluontoinen seinän vieressä peruuttaminen vois toimia, täytyy koittaa.

Merkki. Ei olla tehty ikinä, muuta kuin tänään päivällä 5 toistoa kosketusalustalla. Siinä ajassa jo onnistuin opettamaan huonon merkin, kun nyt on jo niin kiinni siinä tötterössä että ei oikein osannut hakeutua alustalle kauemmas. Alusta on siis jonkun metrin päässä tötterön takana, että koira ei kaartaisi ennakoiden merkille jne. Tehdään aluksi vain vapautuksella, eikä kuluteta sitä merkkikäskyä. Kotona toistettuna, kerran kun menin pysäyttämään siihen törpön kohtaan niin ei taas meinannut osata mennä siitä ohi. Tunnen jo kuinka harmaat hiukset pukkaa päänahasta. Mutta, askel kerrallaan.

Omatoimisesti tehtiin sitte käskettyä odottelua kun oli niin ylivoimaiset tuoksut ja häiriöt kentällä. Yllättävän hyvin toimi, ja vaikka nousi niin tiesi tasan tarkkaan tekevänsä väärin, kun pienestä ilmeen muutoksesta löi takas maihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti