Ulla Kaukosen hyppytekniikkaa

Täytynee tänne listata tärkeimmät pointit, ennenkuin muistiinpanot katoavat.

Hyvässä hyppytekniikassa koiran siirtää painon taakse ponnistuksessa. Silloin lantio pyöristyy samalla kun etujalat ovat jo ilmassa ja koko paino takajaloilla. Ilmalennon aikana selkä on kaarella ja pää selän jatkeena. Takajalat voivat olla rungon alla koukussa tai suoristua taakse, kumpikin on ok. Alastullessa etujalat joustavat ja tulee punnerrusliike. Tömisevät askeleet tai koiran ähkiminen kielivät huonosta tekniikasta, yleensä hyvä suoritus on hiljainen.

Harjoituksissa koira on hyvä lähettää istuma-asennosta, jolloin se luonnollisemmin ponnistaa liikkeella takaosallaan. Asennon tulee olla suora, keskellä estelinjaa ja katseen tulee olla eteenpäin. Lähetys tapahtuu mahdollisimman läheltä lähetyslinjaa, koska pienetkin etäisyydet merkitsevät.

Sitten, mitä tehtiin. Alussa perus "maximitat" ja perässä meidän personoidut mitat.

Set-point
Okseri, jossa rimat 30+35 cm, välimatka 1 jalka, sekä lähtöpiste 6 jalan päässä. Demolle laskettiin 20+25 cm.

Perussarja
5 hyppyä 6 jalan välein, lähteys 4 jalan päästä. Ensimmäinen rima 20 cm, muut 25 cm. Demolle pienennettiin väliä 5½ jalkaan ja laskettiin kaikki rimat 20 cm:iin.
Ensimmäisillä toistoilla Demon ei oikein tarvinnut koota itseään, niin lyhennettiin välimatkaa, että saatiin jotain haastetta.

Askeleen pidennys
5 hyppyä joiden välit 6,7, 8 ja 9 jalkaa, korkeus 15 cm.
Viimeisessä välissä tulee aina kunnon kurotus, eli arvioinnissa on parantamisen varaa. Silti kuitenkin pystyy hyppäämään noinkin pitkän leiskauksen.

 Aluksi Demo oli vähän jännittynyt, kun tuo set point oli niin kummallinen. Onneksi kuitenkin rentoutui siinä namia syötellessä ja loppuajasta oli jo aivan malttamaton eikä olisi halunnut odottaa edes kiinnipitäjän kanssa. Videoissakaan ei näy mitään paskajäykkää jännityskoiraa, vaan ihan iloisia suorituksia.

Mitä Demosta sitten sanottiin? Vähän jäykkää kuulemma tuo hyppääminen, pitäisi käydä taas fyssarilla (mikä voi tuoda myös lisää sitä kaivattua vauhtia). Hävettää aivan, miten laiskaksi oon päässyt. Hyppää myös vähän etupainoisesti, mutta hyviä oivalluksia tuli jo tuonkin treenin aikana.

Näitä harjoituksia nyt sitten suositeltiin tehtäväksi 2 per kerta, 4-6 toistoa kutakin. Jos on ratatreeni samassa, niin sitten ainakin aluksi vain yksi tekniikkapätkä. Rimojen nostoa ei kannata hätäillä (eikä kyllä ollakaan... :D). Askeleen pidennystä tyyliin kerran kuussa. Tuon pitkän perussarjan lähettäminen ei tuota ihan niin hyvää vauhtia kuin kutsuminen, ja siinä tehdäänkin sitten enemmän kutsumalla, mutta samalla myös treenataan lähettämistä siellä seassa.

Eipä siinä, sitte vaan reenaamaan!

Possupäivä

Päivän "oikea" rata, ihan sikakiva. Demolla oli kunnon sikailumeininki ♥
Eka kerta mentiin ilman loppualustaa, ja ainut oikea ongelma taisi olla taas mun rytmitys tuossa 3-4 välillä. Pysähdyin vähän liikaa, ja Demo halusi mennä hypyn väärään suuntaan. Muut kerrat mentiin namialusta lopussa, alussa hirvee kyttäys nakkitarjoilun perään ja aina viimeistään 6-putkesta syöksyi alustaa kohti. Se oli tässä vaiheessa mulle täysin ok, koska se apinanraivoasenne oli se mitä mä kaipasin (ei tietty annettu sen kuitenkaan syödä nameja alustalta). Tuon karkailun takia todettiin että aletaan tehdä niin, että alusta on tyhjä, ja saa palkan vasta multa. Näin sillä on kuitenkin jotain mihin fokusoida, mutta ei silti koe karkaamisen arvoiseksi.
Yleisesti, jos menin liian pitkälle kutosen jälkeen, hyppäsi ykköshypyn, mutta kun tajusin jäädä taakse ja tarpeeksi painokkaasti ottaa haltuun, niin sain menemään lopulta oikein putkeen. Riemunkiljahdukset sitten harhauttivat pyörtämään ympäri palkan toivossa, mutta ei se mitään. Ihan jumalaton vauhti taas putkesta loppusuoran kautta maaliin!

Omatoimiratana toimi viereinen viritelmä. Numerot ovat suuntaa-antavia, tehtiin erilaisia yhdistelmiä. Puomi oli sitä nopeampi, mitä enemmän sitä tehtiin, samoin A. Renkaan meni joka kerta oikeasta välistä ja tosi varmasti, jee!
Kun oli noin paljon tilaa, ja koiralla meni aikaa esteissä, niin pyörin siinä itse sitten kuinka sattui, tällä kertaa tarkoituksella. Erityisen ylpeä olin kolmosen jälkeisestä persjätöstä, jota seurasi valssi nelosen takana, uskalsin luottaa koiraan ja pinkoa esteen taakse. Rehellisesti sanottuna, olihan se valssi myöhässä, mutta itse suoritus meni hienosti. Koitettiin myös takaaleikkausta tuohon samaan putkeen, ihan sikahyvin toimi kun Demo irtosi niin vauhdilla sinne. Jälleen, sikakova vauhti loppusuoralla renkaan ja okserin kautta, vaikka ei ollut edes alustaa!

Näiden välissä tehtiin vähän keinua, taktiikalla riehutan-koiraa-ja-annan-sen-valita-esteen. Reippaasti meni maksipöydän kanssa kun jäin itse pitämään sitä pöytäpäätä alhaalla. Ei paineistunut pahasti kun en kytännyt, ja sain viimeistään leikillä aina jälkeenpäin reipastumaan. Ihan jees.

Lopuksi vielä kun oli aikaa, niin tehtiin keppejä, oli nopeat! Nyt siihen on tullut se vauhti, että "perkele, ihminen menee jo tuolla ja mulla on vielä näin paljon keppejä jäljellä!". Oon niin kiitollinen, että sen tapana ei ole skipata välejä *kopkop*, tuommoisessa tilanteessa voisi herkästi niin tehdä. Samoin pystyy tekemään, vaikka oon sivusuunnassa suhteellisen kaukana. Kyllä se 2by2-taistelu on kannattanut!

PS. En malta odottaa että päästään ens maanantaina treenaamaan hyppytekniikkaa!

Päivähoidossa

Kuvat pöllin tyylikkäästi tikruhailta.

Lauantaina, kun itse otin vapaata tästä rankasta yksinhuoltajan elämästä juhlistamalla kaverin häitä, oli Monsteri hoidossa Hervannassa. Kaikista ennakkokauhukuvitelmistani ja levottomasta edellisestä illasta huolimatta oli jätkä kuitenkin käyttäytynyt mallikkaasti. Eikä kuulemma edes poistanut koirakuumetta!

Vielä miljoonat virtuaalikiitokset majoittajille/koiranhoitajille/ruokkijoille!

Kisakatsomo käynnissä

Jääviä ja hyppyjä

Vitsi oon tyytyväinen kun päästiin tonne hevikurssille! Jotenkin ajatukset on paljon selkeämmät kuin tähän asti ja ei oo niin epätoivonen olo.

Ekana aiheena oli jäävät. Tehtiin zeta noin niinkuin testimielessä, ja selkeästi saatiin ainakin ongelmat näkyviin :D Siis nuuskii heti jätön jälkeen, eikä pysy paikallaan kun kävelen "väärältä" puolelta ohi (tai muutenkaan...). Nyt lähetään sitten kehumaan heti kun jää nätisti ja voidaan tehdä myös tähän niitä yllätysvapautuksia, tai vaikka käskyttää eri asentoon, niin joutuu keskittymään. Ja sitä liikkumisen sietoa rakennetaan samalla kaavalla kuin ennenkin, mutta ehkä täytyy otta naksu pois käytöstä, niin Demo ei vapauta itteensä välillä. Istumisessa on vielä aikamoinen käsiapu, ja muutenkin se on suhteellisen epävarma, mutta eiköhän se siitä.

Toinen aihe oli hyppy. Koki jonkun bugin siinä, eikä meinannut stopata ollenkaan kun joku haisi niin hyvältä. Mutta pääasiana oli taas väistäminen. Tarvin näköjään jonkun ulkopuolisen sanomaan, että älä kato sitä koiraa, äläkä hiivi sen viereen. Eli, reippaasti normaalivauhdilla sen viereen, ja seisomisesta palkka, ettei ennakoi.

Paikkamakuu 3 min oli kyllä selvästi liikaa, tyhmä minä. Mutta tulipahan nyt puheeksi semmonen, että kun Demo nousee istumaan, niin laitetaan "liikkuri" tai "tuomari" palauttamaan se takaisin, niin ei palkkaannu mun tulemisesta eikä mun tarvi huudella sille kaukaa. Loistavaa! Ei oikein kyllä vielä toiminut, ku otti selvästi häiriötä kun viereistä käytiin palkkaamassa, ja vois kyllä kokeilla tehdä sitä että menee aina palkkaamaan kun joku muukin menee. Sais vähän musta tukea eikä tarvi ahistua yksin tommosesta. Alusta toimi sikahyvin, ei noussut (vaikka sitä kyllä tekikin yksin etukäteen harjotellessa, mur!).

Tiistaiagi ja keskiviikkotoko

 

Tiistaina oli kunnon rataharkka, Saviojan ykkösten rata. Ei ollut aivan mittakaavassa, tuo 5/13 putki oli melkein alku- ja loppuhyppyjen tasalla, lisäksi keinu oli korvattu pussilla ja rengas normiaidalla. Namialustan vein loppuun odottamaan, ja molemmissa lähdöissä menikin ilmeisesti sen palkan vetämänä tuohon em. putkeen, ja toisella yrityksellä vasta oikeaan suuntaan. Eka rata meni ihan semihyvin, ei ollut vauhdikkainta menoa, mutta oli aika vapautunut ja rento fiilis, mikä tällä hetkellä tuntuu olevan tärkeintä. Kepit ja puominkin meni epäröimättä. Olin tosi tyytyväinen, että jaksoi noin paljon pidemmän radan mitä viime aikoina on ollut.

Toisella rundilla huomasin jo alussa että nyt menee plörinäksi, kun nenä veti vaan maahan, eikä oikein edes kiinnostanut mun villitseminen, toisin kuin ekalla kierroksella. Kaiken hyvän lisäksi oltiin viimeisiä niin hätäilin liikaa. Radalla vielä huutelin ties mitä käskyjä kun jäin virheitä miettimään, niin siinähän oli hieno soppa.

Siispä:

 - ota oma aikasi koiran tsemppaamiseen, vaikka olis kiire

- ota onnistumisen asenne, äläkä etukäteen mieti että nyt menee ketuille

- älä märehdi myöskään menneitä virheitä, keskity menemään eteenpäin

 

Tänään käytiin hallilla vapaapäivän kunniaksi. Aluksi otettiin namialustan sisäänajoa, eli koira maahan, alusta n. 3 metrin päähän, ja takaisintullessa laitetaan siihen nakkia. Toimi ihan sikahyvin, vaikka ei fokusoinutkaan ihan niin tiukasti alustaan kuin halusin, mutta pääasia että ei meinannutkaan nousta. En tiedä, pitäiskö sitä alustan arvoa nostaa sillä, että vapauttaisi jo ennen viereen palaamista, mutta kun en haluaisi taas vahvistaa mitään paikkamakuustavoilähteämilloinvaan-tapaa.  Anyway, nämä tehtiin ehkä puolella matkalla ja joku 10-30 s.
Seuraavaksi tehtiin käännöksiä, ensin vasempaan. Aluksi ihan paikallaan, sitten parin askeleen kanssa, ja palkkasin aina käännöksen aikana. Edelleen saisi käyttää takapäätään paremmin, eikä vaan jäädä seisomaan ja lähteä mukaan kun käännyn. Pitäisi tehdä näitä hidastettuina, mutta kun ne on jotenkin niin vaikeita, ja tuntuu että en osaa toimia niin loogisesti hidastettuna kuin normaalivauhdissa. Oikeaan käännökset oli ihan kamalia. Vaikka koitin tehdä niiiiin selkeästi, niin piti lopulta turvautua käsinamiin ja vähän imuuttaa, että saatiin homma toimimaan. Ja edelleen alkaa heti edistää kun huomaa kääntymismerkin.
Tehtiin myös vähän ruutua ex tempore. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että Demo selkeästi tietää mikä on ruutu, eli mihin suuntaan pitää juosta, mutta sillä ei ole mitään kriteeriä mihin pitäisi mennä. Näyttöruutu tuntuu olevan yhtä tyhjän kanssa, sinne se juoksee ilmankin, eikä tavallaan tajua että näyttäminen = "tähän pisteeseen haluan sun tulevan". Muutenhan tuo kelpais mulle, mutta kun se tuppaa menemään liian reunaan ja joskus tarjoaa törpöillä seisomista. Ehkä vaan täytyy sitä nami-/kosketusalustaa kokeilla tuohonkin, en tykkää kyllä yhtään, mutta en mä muutakaan tiedä!
Tunnari oli hieno! Heitin tuon koko laatikollisen (20?) kapuloita maahan, ja oman sinne sekaan. Eka kerta oli vähän hakemista ja piti auttaa. Muilla kerroilla löysi kyllä hirveän hyvin oman, ja viimeisenä vielä suht tiukoista riveistäkin. Lähetyskin oli nyt kauempaa, olisko joku 7 metriä parhaimmillaan, ja laitoin yhden hidastusnakin kapuloiden eteen, että ei rysäytä niin lujaa. Itse olin vielä kapuloiden vieressä, ja en vaatinut tuomista, kunhan valitsi sen omansa ja istahti. Tuo palautus pitäisi vielä katsoa kuntoon erikseen.
Viimeisenä vielä paikkamakuuta samoin kuin alussa. Yhteensä 7-8 toistosta otin kerran sivulle, ja nousi kyllä hienosti vaikka pelkäsin että ei enää sitten "osaa".

Rakettimies

Kyllä tää agility on kamalaa mun sielulle. Ensin yhtenä kertana oon ihan valmis lyömään hanskat tiskiin ja seuraavalla viikolla on aivan järjetön draivi ja suoritusvarmuus.

Tehtiin siis kontaktien tsekkaus koutsin kanssa. A:ssa ei edelleenkään mitään vikaa, ja malttaa kyllä mennä kontaktinkin nätisti jos itse hidastan vähän.
Puomi menee radan osana ihan kivasti, oikein reippaalla ravilla (riittää mulle tällä hetkellä) ja suhteellisen epäröimättä. Mutta, saatiin nyt kiinni ainakin yhdestä ongelmakohdasta, puomista ei saa tehdä mitään Juttua. Heti kun yritettiin hetsata sitä namialustalla pelkän puomin suoritukseen, niin koira löi lukkoon. Se menee kyllä vapaaehtoisestikin sitä puomia, mutta turhaa numeroa siitä ei kannata tehdä. Jos haluaa sitä vauhtia vastaisuudessa lisää, niin se pitää kaivaa jollain muulla tavalla.
Keinulla ollaan oltu ihan jumissa, ja niin tänäänkin aluksi. Jotenkin nyt kun oli appari pitämässä sitä keinun päätä nousemasta niin äkkiä, niin pystyi keskittymään muuhun. Parin kökkötoiston jälkeen kävin vähän nollaamassa tuon pääkoppaa kauempana riehuttamalla, ja sehän toimi! Tällä sitten mentiin kolmisen kertaa, kehuttiin aina kun vilkuili ite keinuun päin riehuessaan ja päästiin vihdoin siihen vaiheeseen, että se itse valitsi mennä sinne, eikä vain tehnyt niinkuin käsketään. Huikeeta! Tässäkin vaan todettiin, että ei se namien viljely sinne keinun päähän ainakaan auta yhtään, paljon paremmin se palkkaantuu mun iloisuudesta ja erillisestä namipalkasta. Kiva kun on ite niin töhö että jonkun muun pitää nuo ääneen sanoa että tajuaa.

Toisena "rastina" oli estehakuisuutta ja meidän tapauksessa irtoamista. Tökättiin kaikki erikoishyppyesteet samalle radalle, pituus (kuvassa tietty väärinpäin :D) oli ihan pikkumitassa ja hypyt matalia. Ekaksi tehtiin kuten kehotettiin, eli putki-rengasta. Hämmästyin taas aivan totaalisesti miten jokin tuon renkaan kanssa on naksahtanut, kun tuli putkesta lujaa ja pienen hakemisen jälkeen hyppäs kuin hyppäskin oikeasta kohtaa läpi. Melkein jo vedin henkeä moittiakseni kun suunnisti sivuun, mutta sitten tajusi mitä oli tekemässä ja teki äkkikorjauksen renkaan läpi. Hyvä!

Alusta asti oli tosi hyvä raivovauhti päällä, ja mitä enemmän tehtiin, sitä lujempaa meni. Se on niin ihanan estehakuinen, että sain vaan huutaa renkaan luota "putkeenputkeenPUTKEEN" niin sinnehän se meni (yritin kyllä hölkyttää vieressä, mutta...). Jännästi silti huomasin, että enemmän vauhtia se keräsi hypyille kuin putkiin, saatto johtua siitä että en ollut vieressä kirittämässä kun yritin irrottaa hyvissä ajoin (mikä onnistuikin mainiosti, hyvin sain aina, noinkin pitkillä väleillä, edelliseltä esteeltä lähetettyä esim. putkeen).

Paras pikkuasia oli se, että vihdoin mä kuulen kun koira menee putkessa! Tähän asti se on aina niin sievästi hiippaillut, mutta nyt kuului ryminä kun paahtoi tuhatta ja sataa eteenpäin :)

Hevari-Demo

Tänään alkoi siis hevitokokurssi, eli HT1. Tarkoituksena on opetella niitä ylempien luokkien liikkeitä ja vähän muutakin, jos vaikka joskus sattuis semmonen sauma, että tulis tarpeeseen.

Ekalla kerralla heti alotettiin kisaharkalla, meillä liikkeinän liikkeestä maahan, luksetulo ja hyppy. Voi juusto, sanon mä. Siinä kehän ulkopuolella hinkattiin paikallapysymistä, ja meni ihan ookoo, mutta kaikki unohtui kehään mennessä. Sisääntulokin oli jo karmaiseva kun piti mennä nuuskuttelemaan ja olla ihan sählänä siinä. No, tarkkana oli lähdössä mukaan, mutta koko ajan leveni ja leveni kun lähdettiin liikkeelle, mutta meni kuitenkin maahan. Hitaasti. Palatessa nousi, korjasin takasin maahan ja menin viereen, niin pysyi. Luoksetulossa ilmeisesti nuuski maata sen aikaa kun mä etenin, ja heti kun käännyin niin oli kuin mitään ei olisi tehnytkään, argh! Tuli hyvin, hidasti loppupätkällä, mutta tuli kivasti sivulle. Hyppy oli ihan ok, olisi voinut pysähtyä nopeammin ja pysyä paikallaan kun tulin viereen.

Lopuksi paikkamakuu, vissiin minuutin verran. Siinä oikein urakalla pakkosilittelin koiran rauhalliseksi, puhuin sille ihan laamana asioita ja koitin rauhoittaa. Jopa toimi! Vähän meinasi mopo taas karata kun mentiin kehään, mutta ihan yllättävän hyvä. Vaati kaks käskyä maahan, mutta makasi tosi nätisti, vähän haisteli, mutta ei näyttänyt ollenkaan levottomalta. Sitten taas nousi kun palasin.

Puhuttiinkin siinä, että tuo väistäminen on saatava pois NYT. Samoin nuuskiminen, olin tänään jo ihan natsina kieltämässä joka nuuhkaisusta hallin sisäpuolella. Etupalkalla yritetään nyt mennä, kun vaan saisin sen omassa mielessäni järjesteltyä loogiseksi, jotenkin käsitteenä mulle niin hankala :D Koetilanteessa nuuskiminen yritetään poistaa yllättävillä käänteillä, eli ei aina kävellä sitä 15 metriä ja käännytä, koska sitä koira tietää odottaa. Joskus palkataan heti, joskus palataan viereen, joskus kutsutaan lähempää, heitetään kärrynpyöriä jne.

Kaikenkaikkiaan hirveen kiva fiilis jäi, semmonen "nyt korjataan sun koira!", ihan eri lailla kuin tähän asti koulutuksista :)