Possupäivä

Päivän "oikea" rata, ihan sikakiva. Demolla oli kunnon sikailumeininki ♥
Eka kerta mentiin ilman loppualustaa, ja ainut oikea ongelma taisi olla taas mun rytmitys tuossa 3-4 välillä. Pysähdyin vähän liikaa, ja Demo halusi mennä hypyn väärään suuntaan. Muut kerrat mentiin namialusta lopussa, alussa hirvee kyttäys nakkitarjoilun perään ja aina viimeistään 6-putkesta syöksyi alustaa kohti. Se oli tässä vaiheessa mulle täysin ok, koska se apinanraivoasenne oli se mitä mä kaipasin (ei tietty annettu sen kuitenkaan syödä nameja alustalta). Tuon karkailun takia todettiin että aletaan tehdä niin, että alusta on tyhjä, ja saa palkan vasta multa. Näin sillä on kuitenkin jotain mihin fokusoida, mutta ei silti koe karkaamisen arvoiseksi.
Yleisesti, jos menin liian pitkälle kutosen jälkeen, hyppäsi ykköshypyn, mutta kun tajusin jäädä taakse ja tarpeeksi painokkaasti ottaa haltuun, niin sain menemään lopulta oikein putkeen. Riemunkiljahdukset sitten harhauttivat pyörtämään ympäri palkan toivossa, mutta ei se mitään. Ihan jumalaton vauhti taas putkesta loppusuoran kautta maaliin!

Omatoimiratana toimi viereinen viritelmä. Numerot ovat suuntaa-antavia, tehtiin erilaisia yhdistelmiä. Puomi oli sitä nopeampi, mitä enemmän sitä tehtiin, samoin A. Renkaan meni joka kerta oikeasta välistä ja tosi varmasti, jee!
Kun oli noin paljon tilaa, ja koiralla meni aikaa esteissä, niin pyörin siinä itse sitten kuinka sattui, tällä kertaa tarkoituksella. Erityisen ylpeä olin kolmosen jälkeisestä persjätöstä, jota seurasi valssi nelosen takana, uskalsin luottaa koiraan ja pinkoa esteen taakse. Rehellisesti sanottuna, olihan se valssi myöhässä, mutta itse suoritus meni hienosti. Koitettiin myös takaaleikkausta tuohon samaan putkeen, ihan sikahyvin toimi kun Demo irtosi niin vauhdilla sinne. Jälleen, sikakova vauhti loppusuoralla renkaan ja okserin kautta, vaikka ei ollut edes alustaa!

Näiden välissä tehtiin vähän keinua, taktiikalla riehutan-koiraa-ja-annan-sen-valita-esteen. Reippaasti meni maksipöydän kanssa kun jäin itse pitämään sitä pöytäpäätä alhaalla. Ei paineistunut pahasti kun en kytännyt, ja sain viimeistään leikillä aina jälkeenpäin reipastumaan. Ihan jees.

Lopuksi vielä kun oli aikaa, niin tehtiin keppejä, oli nopeat! Nyt siihen on tullut se vauhti, että "perkele, ihminen menee jo tuolla ja mulla on vielä näin paljon keppejä jäljellä!". Oon niin kiitollinen, että sen tapana ei ole skipata välejä *kopkop*, tuommoisessa tilanteessa voisi herkästi niin tehdä. Samoin pystyy tekemään, vaikka oon sivusuunnassa suhteellisen kaukana. Kyllä se 2by2-taistelu on kannattanut!

PS. En malta odottaa että päästään ens maanantaina treenaamaan hyppytekniikkaa!