Tiistaina oli kunnon rataharkka, Saviojan ykkösten rata. Ei ollut aivan mittakaavassa, tuo 5/13 putki oli melkein alku- ja loppuhyppyjen tasalla, lisäksi keinu oli korvattu pussilla ja rengas normiaidalla. Namialustan vein loppuun odottamaan, ja molemmissa lähdöissä menikin ilmeisesti sen palkan vetämänä tuohon em. putkeen, ja toisella yrityksellä vasta oikeaan suuntaan. Eka rata meni ihan semihyvin, ei ollut vauhdikkainta menoa, mutta oli aika vapautunut ja rento fiilis, mikä tällä hetkellä tuntuu olevan tärkeintä. Kepit ja puominkin meni epäröimättä. Olin tosi tyytyväinen, että jaksoi noin paljon pidemmän radan mitä viime aikoina on ollut.
Toisella rundilla huomasin jo alussa että nyt menee plörinäksi, kun nenä veti vaan maahan, eikä oikein edes kiinnostanut mun villitseminen, toisin kuin ekalla kierroksella. Kaiken hyvän lisäksi oltiin viimeisiä niin hätäilin liikaa. Radalla vielä huutelin ties mitä käskyjä kun jäin virheitä miettimään, niin siinähän oli hieno soppa.
Siispä:
- ota oma aikasi koiran tsemppaamiseen, vaikka olis kiire
- ota onnistumisen asenne, äläkä etukäteen mieti että nyt menee ketuille
- älä märehdi myöskään menneitä virheitä, keskity menemään eteenpäin
Seuraavaksi tehtiin käännöksiä, ensin vasempaan. Aluksi ihan paikallaan, sitten parin askeleen kanssa, ja palkkasin aina käännöksen aikana. Edelleen saisi käyttää takapäätään paremmin, eikä vaan jäädä seisomaan ja lähteä mukaan kun käännyn. Pitäisi tehdä näitä hidastettuina, mutta kun ne on jotenkin niin vaikeita, ja tuntuu että en osaa toimia niin loogisesti hidastettuna kuin normaalivauhdissa. Oikeaan käännökset oli ihan kamalia. Vaikka koitin tehdä niiiiin selkeästi, niin piti lopulta turvautua käsinamiin ja vähän imuuttaa, että saatiin homma toimimaan. Ja edelleen alkaa heti edistää kun huomaa kääntymismerkin.
Tehtiin myös vähän ruutua ex tempore. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että Demo selkeästi tietää mikä on ruutu, eli mihin suuntaan pitää juosta, mutta sillä ei ole mitään kriteeriä mihin pitäisi mennä. Näyttöruutu tuntuu olevan yhtä tyhjän kanssa, sinne se juoksee ilmankin, eikä tavallaan tajua että näyttäminen = "tähän pisteeseen haluan sun tulevan". Muutenhan tuo kelpais mulle, mutta kun se tuppaa menemään liian reunaan ja joskus tarjoaa törpöillä seisomista. Ehkä vaan täytyy sitä nami-/kosketusalustaa kokeilla tuohonkin, en tykkää kyllä yhtään, mutta en mä muutakaan tiedä!
Tunnari oli hieno! Heitin tuon koko laatikollisen (20?) kapuloita maahan, ja oman sinne sekaan. Eka kerta oli vähän hakemista ja piti auttaa. Muilla kerroilla löysi kyllä hirveän hyvin oman, ja viimeisenä vielä suht tiukoista riveistäkin. Lähetyskin oli nyt kauempaa, olisko joku 7 metriä parhaimmillaan, ja laitoin yhden hidastusnakin kapuloiden eteen, että ei rysäytä niin lujaa. Itse olin vielä kapuloiden vieressä, ja en vaatinut tuomista, kunhan valitsi sen omansa ja istahti. Tuo palautus pitäisi vielä katsoa kuntoon erikseen.
Viimeisenä vielä paikkamakuuta samoin kuin alussa. Yhteensä 7-8 toistosta otin kerran sivulle, ja nousi kyllä hienosti vaikka pelkäsin että ei enää sitten "osaa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti