Lopella taas

Tänään tehtiin taas retki useampien schapparien kanssa Poronpolulle. Mukana oli kymmenen karvaturria (Demo, Isla, Peppi, Roope, Hertha, Antti, Essi, Iris, Ransu ja Rölli) emäntineen, ja hauskaa oli. Aivan ihanaa kun on tuommonen rotu jota voi olla tusinan verran samassa porukassa noin sopuisasti iästä ja sukupuolesta huolimatta ♥ (Jos ei nyt lasketa hieman innokkaita Iriksenkosiskeluyrityksiä nuorten poikien toimesta ;))

Ekstraohjelmanumerona vedettiin verijälki joka sai vanhentua kolmisen tuntia, ja oli pituudeltaan joku vajaa 100 m. Olipas turhauttava kokemus :D Hetken aikaa epäröityään Demo kyllä lähti seuraamaan jälkeä, mutta kun tuli hukka, niin meni pallokin aivan hukkaan. Jotenkin tuntuu että se ei edes hiffannut että miksi siellä metsässä rämmittiin, koska ei se edes yrittänyt löytää jälkeä uudestaan. Piti maasta oikein osoittaa että tässä menee jälki, seuraa sitä. Loppumakuulle saapuessa reaktio oli luokkaa: "katohan, joku on jättäny tohon ihan hyvän nakin maahan, varmaan mä sit syön sen". Ehkä mejä ei oo ihan meidän laji, mutta voisihan sitä kokeilla vähän virkeämmällä koiralla joskus myöhemmin...