Ohjaajaongelmia?

Alkuun kuulusteltiin läksyt, eli katottiin maahanmenon nopeutta rivissä EVL-tyylisesti. Höhöö, tuplakäskyn tarvi eikä meinannut pysyä maassa kun samalla kaavalla nostettiin koiria sivulle, nousi muiden käskyistä ja pelkästä tylsyydestä. Tais tulla laiskanläksyä.

Kaukojen tekniikkaa hiottiin, tai lähinnä pohdittiin että mitä vois tehdä toisin. Hetkeen ei ookaan hinkattu tuota peruuttaen istumista ja sen huomasi. Samoin s-m -vaihto on aika huono, pitää tehdä sitä avustetusti, mutta niin että nami tulee vasta taskusta. Vastaavasti m-s teki tosi hienosti, ihan niinkuin oon yrittänytkin opettaa. Puhuttiin vähän, että olisko helpompi jos se siirtäis etujalkoja vähän taaksepäin, niin tulisi helpommin ryhdikkäämpi seisominen ja istuminen siitä helpottuisi. Mutta en tiiä, oon nyt saanut sen niin hyväksi, että en ehkä viitsi vaihtaa enää. AVO-vaihdot oli ihan jees, mitä nyt nousi aina vähän kakstahtisesti istumaan, mutta eihän se joka kerralla kovin reippaasti pomppaakaan.

Ruutua tehtiin omatoimisesti ja voi jummi! Nyt on selkeästi joku naksahtanut päässä, tai lähinnä mä oon ollut johdonmukainen ja on päätetty selvä kriteeri. Ja ihan vaan ettei totuus unohtuisi, niin piirsi itselleni pienen kartan, vain vihreellä palkataan.
Hienosti Demo osaa bongata ruudun, siinä ei oo mitään ongelmaa. Vauhti saisi pysyä samana kuin lähdössä, meinaa vähän hiipua, mutta ihan ok. Pari kertaa tein jopa niin, että kehuin oikeasta paikasta, sitten käskin maahan ja kävin palkkaamassa, ja lopuksi käskin vielä seuraamaan. Hyvin tuli seuraamaan namin kanssa, vaikka aina meinaa usko loppua kun kyllähän sillä kestää kiriä mut kiinni.

Seuraamispisteellä vuodatin kuinka meillä on niin paska väljä seuruu, jossa koira edistää ja jätättää vuorotellen. "Voin vaikka näyttää", ja sitten koira suorittaa täydellistä seuraamista... En tienny että sekin voi joskus harmittaa :D
Syitä tähän: a) keskityin siihen mitä tehtiin b) en katsonut koiraa, kun näin peilistä c) seuraamispätkä oli tarpeeksi lyhyt. Kontaktihan tuolla on aivan loistava, ja varmaan osittain siksi se leviää ja edistääkin. Mutta nyt vaan ei saa katsoa sitä koiraa, pitää luottaa siihen että se seuraa, ja pikkuhiljaa pidentää pätkää. Käännöksiin ihan samat ohjeet.

Lopuksi tehtiinsama maahanmenoruljanssi kuin alussa. Ai että oli hieno! Ihan superpätevä! Niin nopea, ja kehuin aina kun ei välittänyt muiden käskyistä. Tehtiin niin, että Sanna & Sanna kulkivat peräkanaa ja toinen käskytti maahan ja toinen sivulle, ja tätä siis kaksi kierrosta. Ainakin sai lähteä hyvillä mielin kotiin!

Tässä vaan herää ajatukset, että mitä kaikkea mä oon pilannut tässä ajan mittaan tuijottamalla sitä koiraa? Kaikki vierelle palaamiset, seuraamisen, perusasennon ja todennäköisesti noudon palautuksen. Nyt tuli vähän semmonen ahaa-elämys, että oikeesti mun täytyy opetella uusia tapoja kun ei vanhat näköjään toimi. Täytyy alkaa luottamaan koiraan, eikä saa hermostuttaa sitä tuijottamalla, hipsimällä tai nojaamalla, ei saa vältellä ongelmia ja pitää nostaa kriteeriä jos kerran jotain jo osaa. Piece of cake :D