Voi hitsinpimpula kun voisin pomppia onnesta! Meillä meni tänään aksassa melkein niinkuin "vanhoina hyvinä aikoina".
Mua jännitti ihan törkeesti että osaanko mä olla tarpeeksi iloinen ja kannustava, mutta ei näköjään haitannut menoa yhtään. Olin vahingossa myös vähän ahne ja mentiin aika pitkää rataa kun koutsi oli sitä mieltä että voidaan. Mutta ei sekään haitannut!
Rata oli suurinpiirtein tommonen. En kyllä käsitä miten mä pystyin sen tässä ajassa unohtamaan... Ykkönen oli varmaan jotenkin helpommassa paikassa, koska mä en usko että se koira olis muuten tullu niin helposti ton 5-6 -välin menemättä sinne ykköselle :D
Anyway. Ennen omaa vuoroa otin Demon siihen kattelemaan kun edellinen meni ja se oli ihan pähkinöinä. Tuntu kyllä että se oli muutenki jo ihan hölmönä kotoa lähtiessä, eikä varsinaisesti ottanut kierroksia siitä muiden suorittamisesta. No, ihan sama, toimi kuitenki. Kun käytiin lopulta laskemassa rimoja meille olisi poika jo kovasti halunnut pompiskella, hyvähyvä!
Ekana otettiin ihan alusta 2 kertaa ja yllätyspalkka kolmosputken jälkeen. Toimi! Seuraavaksi mentiin seiskalle asti ja palkattiin vaikka tuli kutosen ja seiskan välistä (se oli mun moka!). Sitten siinä muutamia kertoja jauhettiin 5-8 että saatiin mun valssi kohdalleen ja koira hyppäämään seiskakin. Kun se oli pois alta niin mentiin vitoselta loppuun asti, ja vielä ihan viimeisenä koko rata! Siis koko rata!
Ihmeen hyvin kesti noin pitkää, eikä kertaakaan pyrkinyt tänään karkuun, vaan jopa varasti lähdössä ♥ Harmi vaan että ei voinut hyödyntää sitä varastamista kun pointti oli olla kaukana jo silloin kun koira lähtee ja ohjata putkeen. Osin tohon riemuun varmaan vaikutti sekin, että ei tehty yhtään mitään ylimääräistä tuon suorituksen lisäksi, niin en päässyt lannistamaan sitä missään. Ehkä ihan pikkuisen hitusen verran oli hämmentyneen näkönen viimesen radan jälkeen, mutta se nyt saattoi olla ihan väsymystäkin.
Täytyy nyt kyllä vähän vielä soimata itseäni, kun mä en osaa sanoa vastaan mua opettaville. Nytkin olisi varmaan ollut hyvä lopettaa vähän aiemmin, että se into pysyis. Tällä kertaa ei onneksi käynyt kuinkaan, mutta mutta...
Ainiin, piti vielä mainita. Demo ihan selkeesti jännitti ja ressas kun mä jätin sen takahuoneeseen odottamaan kun kattelin muita. Mutta mä vain kylmästi jätin sen huomiotta ja olihan se lopulta ihan normaali kun tulin sitä hakemaan. Kylmetän tästä lähin sydämeni ja yritän päästä irti siitä pehmoilusta. Nih.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti