Ja taas kulkee

Tässä on nyt erinäisistä aikatauluongelmista johtuen tullut vahingossa pidettyä joku kolmen viikon agitauko. Ja sehän on tehnyt vain hyvää! Pitkästä aikaa tuntui siltä, että me kaksistaankin saatiin jotain järkevää aikaan.

Aluksi meinasin jo polttaa päreeni, kun tuo agilitytreenien aikainen luoksetulo ei vaan toimi niin millään. En tiiä mikä siinä on, mutta ei vaan voi tulla käskiessä luokse. Jotenkin vaan se haluaa pitää hirmuisen turvavälin ja käskiessä vaan jäätyy paikalleen tai alkaa nuuskuttelemaan. Sivustakatsojan silmin se varmaan näyttää siltä että oon piessy sitä koiraa niin, että se ei uskalla tulla mun luo ja rauhottelee vaan itteään... Kaiken huipuksi, sitten kun se tulee luo, niin ihan mielellään kyllä tekee.

No, nakkien voimalla päästiin tästä vähän yli, niin että päästiin suorittamaan. Ihan siltä varalta että tänään olis jänskäpäivä, niin aloitettiin kevyesti vaan loppupalkalla pari aitaa, A ja yks aita. Ihme bugi tuli, kun ei olisi halunnut mennä A:lle, mikä on yleensä melkein lempieste. Kolmas kerta toden sanoi ja meni hienosti, vauhtiakin oli kivasti.

Koitettiin ekaksi tuota mustaa rataa. Eka pätkä mentiin kolmoselle asti ja siitä este kerrallaan pidennettiin ihan tuonne kepeille asti. Lempikohta oli ehdottomasti tuo 3-4-5 -veivaus, kun Demo kääntyi tosi hyvin ja itsekin uskalsin juosta alta pois, vaikka tuntuikin että oon pian naamallani nurmella. Puomikin tuli vähän shokkihoitona noinvaan siihen radan osaksi, mutta suostui hyvin menemään, eikä vauhtikaan nyt ihan säälittävä ollut. Ja kepit, voi ne kepit! Joka kerta haki ihan helvetin hyvin sisäänmenon, vaikka kuinka (jopa tarkoituksellisesti) sähläsin!

Punasella radalla nyt ei ollutkaan mitään muuta erikoista, kuin tuo tosi lyhyt väli putkesta kepeille ja siinä vielä väärä väli suoraan linjalla. Tein aluksi ihan niin, että olin tuossa "sisäpuolella" ja ohjasin koko ajan oikealla kädellä. Toisella kierroksella tein valssin kolmosen jälkeen ja vaihdoin puolta niin että tuli ei-niin-sujuva takaaleikkaus kepeille. Ja taas! Ihan superüberhyvämahtavat kepit! Huomasi oikein kun putkesta tullessa välähti että "hetkinen, tämä on aivan väärä väli" ja niin nohevasti kiersi oikeaan sisäänmenoon. Vauhtikin kepeillä oli joka kerta aivan super, kyllä me jotain oikeesti osataankin!

Edistymistä!

Tällä kertaa päätin että otetaan pitkää seuraamista. Tässä on nyt jonkin aika keskitytty tuohon tiivistämiseen, käännöksiin ja tempon vaihteluihin, niin teki ihan hyvää vaihteeksi. Eihän se kovin hyvin mennyt aluksi, jotenkin nää ekat toistot mistä aiheesta vaan on aina hirveen tahmeita. Selvästi kun meni esim. agiesteitä kohti niin alkoi jättäytymään ja loittonemaan, huomautin ihan rehellisesti että tuommoinen ei käy ja otin uudestaan. Vasemmalle käännökset oli ihan hyviä, mutta oikealle tuppasi taas levenemään. Täyskäännökset oli tosi vaihtelevia, ei nyt sentään karannut mihinkään, mutta tooooooosi (siis tooooosi) loivasti kääntyi välillä. En oikein saanut kiinni, että missä vika.

Paikkamakuuta, JES. Ihan oikeesti, nyt voi sanoa, että meni hyvin. Olin ihan 4 metrin päässä ja tyhjä alusta mun edessä, tavoitteena kasvattaa vain aikaa. Pari minuutin pätkää taisi olla, välissä lyhyempiä ja vapautin välillä. Tosi hyvin piti pään maassa, vaikka tulin eteen tai sivulle palkkaamaan, ja ei haistellut juurikaan. Erikseen tehtiin vielä kahden minuutin makuu, siinä vähän meinasi haistella, mutta kun kielsin niin hyvin keskittyi pitämään pään maassa. Vapautin alustalle.
Aivan ahaa-elämys melkein iski tuossa matkalla, että tää hommahan pitää oikeasti treenata pienissä paloissa; mun häiriö lähtiessä ja tullessa, matkan pituus ja aika. Siinä nyt sitten kun muistaisi treenata aina yhtä asiaa kerrallaan.

Ruutukin oli tänään ihan super. Ekalla toistolla meni just eikä melkein täysiä oikeaan kohtaan, tokalla vähän hitaammin, kolmannella oli vähän jo paikka hukassa. Neljännellä kävin taas näyttämässä paikkaa ja hienosti meni, otin oikein pysäytyksen ja maahanmenonkin siihen.
Merkkiä tehtiin myös, oli ihan hirrrveen kova hinku sinne alustalle merkin taakse, kyttäs aivan sikana. Luvan saatuaan singahti samantien oikeaan kohtaan, ja nimellisesti vielä pysäytin. Toinenkin toisto alustalla, kolmas ilman, eikä mitään vaikutusta alustan poistamisella! Uhkarohkeana yhdistin siihen sitten vielä ruudun. Merkin jälkeen palkkasin ja menin vierelle lähettämään. Ei meinanut uskoa että piti oikeasti mennä ruutuun, otti muutaman juoksuaskeleen ja pysähtyi hämmentyneenä. Uudella käsky(i?)llä meni kyllä, jäi tosin vähän eteen. Toisella kerralla en palkannut merkillä, enkä mennyt viereen lähettämään, vaan tein ihan "oikeana liikkeenä" (herääkin kysymys, että miksi, jos kerta äskeinenkin oli vaikea?) ja meni ihan hyvin. Ei nyt superisti, mutta tosi hyvin odotuksiin nähden.
Ruudussa pitää treenata vieläkin sitä paikkaa, että ei tule epäonnistumisen mahdollisuutta. Samoin varmempaa irtoamista merkiltä ruutuun, mutta tämä nyt olikin vasta ekoja kertoja. Maahanmeno ja pysäytys ei tunnu olevan mikään ongelma, niin turha niitä on hinkuttaa, alkaa vaan turhaan ennakoimaan.

Lopussa tehtiin ihan vähän jääviä, ja voi sikapossu kun nuuski... Pysähtyessä seisomaankin piti laittaa nokka maata kohti. Siirryttiin sitten peilin eteen ja sanoin aina semmoset ärkeleet kun tätä näin. Kamalan haastavaa meinasi olla, mutta selvittiin ihan kunnialla. Aivan lopuksi treenattiin istumisen nopeutta, eli koira vaan hilluu, käskytän yllättäen istumaan ja nakki lentää taakse. Tänään sen totesin, että eihän tuo meinaa osata istua. Siis liikkeestä, ehkä n. 55% käskyistä tuotti sen istumisen, muuten vaan pysähtyi tai meni jopa maahan.

Tuplatokot

Olin niin malttamaton päivällä että piti käydä yksin reenimäs ennen illan ryhmähäiriöitä.

Seuraaminen oli tosi kivaa, kyllä ne käännökset on parantuneet ja juoksussakin pysyy mukana. Tuntuu vaan että eka pätkä on aina sellanen harjotteluveto ja sitten joku kolmas kerta on niin super että ei mitään rajaa.

Pää maassa makaamista, alkoi vähän ärsyttää. Nyt kestää mun vierellä ja vähän takaosassakin heilumisen, mutta jos kumarrun laittamaan vaikka palkkaa alustalle n. 3 metrin päässä niin pää nousee heti. Mä luulin että sen etäisyyden piti olla se helpompi osa! Haluaisin vaan niin positiivisesti vahvistaa ja olla iloinen, mutta kun niillä "oijoi/hupsista/kuinkassenytnoin" -huomautuksilla ei oo juuri mitään vaikutusta siihen seuraavaan suoritukseen, vaan sama toistuu. Pitäisi osata helpottaa aina sen jälkeen sopivasti, mutta kun ei sillä paikallaan junnaamisellakaan asiassa etene. *Hnnngh*

Jääviä ja niissä mun häiriötä, eli yritin kulkea mahdollisimman läheltä Demoa ja tehdä zeta-tyylisesti yksittäisia asentoja. Meni ihan jees, ja oikeassa mielentilassa menee maahan sikahienosti ja pysähtyykin ihan ok. Hyppyäkin piti vielä katsastaa ja juma kun siinä oli laiska pysähtyminen! Mutta eipä se vaatinut kuin muutaman vauhtitoiston erikseen, ja sitten homma taas pelitti.

Tehtiin vielä kaikkea epämääräistä tyylin hyppy-seis-kierränkoiran-seuraa-maahan-koiranviereen-seuraa-hyppy-seis-istu. Olispa tokokokeessa joku tommonen freestyle-osa!

-----

Illalla oli sitten niitä häiriöitä.

Ekana kontaktihäiriöitä. Ihmisen kanssa meni ihan superisti, ei paljon kiinnostanut, mitä nyt piti vähän väistellä ettei Hänen Korkeutensa henkilökohtaista tilaa loukata tehtävää suoritettaessa. Lelu oli aavistuksen kivempi, mutta ei sekään vaikeuksia tuottanut. Täytyy sanoa, että tuo on kyllä Demon vahvuus. Tehtiin myös jonkin verranasentohäiriötä, eli Demo maassa mua vastapäätä ja siinä sitten oli lelua ja houkuttelua. Ihan super.

Tokana tehtiin kaukoja liioitelluilla viiveillä ja seinään päin seuraamista. Kaukoissa ei ollut mitään ihmettelemisen sijaa, olisi varmaan pitänyt olla kauempana niin olisi voinut tulla virheitäkin. Mutta, siinä se seisoi tasan niin kauan että käskin jotain muuta, ei meinannutkaan herpaantua. Seinää päin seuraaminen oli vaikea, ei mikään yllätys. Paljon helpompaa oli esim. käännökset ihan seinässä kiinni, mutta tuo päin kävely on hankala. Saatiin siitä kyllä ihan ookoo, mutta paljo parempikin vois olla.

Kolmas piste oli ruutu, häiriönä muita pisteitä suorittavat koirakot, ja namien seassa paikkamakuuta. Eka ruutu oli törkeen hyvä, mutta sitten vähän paikka taas katosi. Ja selkeästi leikkivät koirat ruudun vieressä hämmentivät, kun Demo ei edes osannut fokusoida kun kysyin että "missä ruutu". Tehtiin sitä sitten muutama yliavustettu toisto. Namien seassa makaaminen oli pala kakkua, luulen että se ei oikeasti edes huomannut että ne oli ruokaa. Piti oikein asettaa vielä nenän eteen yksi, ja vähän kirsu tavoitteli hajuja, mutta ei meinannut ottaa. Oli vähän liiankin kiltti.

Neljäntenä liikkurihäiriöt. Oli paperien pudottelua, tippuvia kapuloita, pussin rapistelua, vääriä liikkeenaloituskohtia, laitettiin merkkejä koiran eteen jne. Lopuksi pa, niin että liikkuri oli herkkupussin kanssa istumassa ensin koiran vieressä ja lopulta edessä. Olin ihan sikaylpee, vähän meinasi nenä käydä, mutta uskoi hienosti ja otti kontaktia muhun. Tuntuu että ei se hirveästi ottanut tuosta liikkurista pulttia, kun en mäkään ottanut.

Viidentenä oli hirveä lelupelto, jossa piti suorittaa seuraamista, luoksaria ja jääviä. Jälleen, ei meinannutkaan harhautua! Yritin vielä istuttaa namipussien eteen ja makuuttaa lelun päällä, mutta ei. Tehtiin sitten vähän asentohäiriötä lisää siinä ja heittelin leluja makaavan koiran yli :D

Ihan viimeisenä oltiin yhdessä ringissä, liikkurit käskytti ylös-alas ja palkattiin kontaktista/pysymisestä tai vastaavasti omasta käskystä suorittamisesta. Tehtiin samalla systeemillä myös kaukoja. En tiiä iskikö väsymys vai mikä, mutta kaukoissa oli aika epävarma vaikka yritin auttaa kovasti. Toisaalta tuntui, että oli niin kamalasti ääntä että oma pää meinas levitä, niin onko se kummakaan että koirakin huomas sen.

Kaikesta tästä vois päätellä, että mun koira ei ole kovin häiriöherkkä. Mutta noh, kokeet todistaa toisin. Mä luulenkin että se pahin on just joku yksittäinen häiriö, kuten vaikka joku nakinpala kentällä tai kirjurit teltassa. Kun tuntuu että noissa superhäiriöissä se vaan kattoo että "jaaha, tää on taas tätä, älä tee mitään niin lihapullat virtaa."

Nuuskis

Argh, ihan hirveetä haistelua ja apinointia ja liikaa häiriöitä tänään. Ekalla pisteellä ei hetken rauhaa, heti jos ei jotain käskenyt niin nokka maassa ja korvat narikassa. Kuulin jälkeenpäin että siellä oli ollut joku paskaepisodi viikonloppuna, ei ihme. Haistelu ärsyttää ehkä eniten ikinä, kun ei tuolla edes kehtaa huutaa niin perkeleitä kuin tarvis, että yks kuuntelis. Ja joo, kuulostaa huonolta koirankoulutukselta kun en just naksuttele ja vastaehdollista ja mitänäitänyton saadakseni sen haistelun pois, mutta kun on vaan asioita joita en siedä ollenkaan.

Ekaksi siis paikallaan käännöksiä, sivuaskeleita ja peruuttamista. Näitä on tehty tooooosi vähän koska pelkään että Demo pelkää mun jyräävän sen vasemmalle astuessa, ja koska tuo koira nyt vaan ei osaa peruuttaa. Eiks ookin hyvä taktiikka, että ei edes treenata niitä asioita mitä ei osata?
Joka tapauksessa, tänään niitä sitten tehtiin. Kuulemma sivuaskeleet on ihan tosi hyvät niin kauan kun mä en kato koiraan. Ja siis molempiin suuntiin, jopa vasemmalle! Kääntymisen se periaatteessa osaa, mutta kun on tehty aikalailla ysikymppejä, niin pitäisi harjoitella noita muitakin variaatioita. Peruutus on todellakin hakusessa, ei mene suoraan oikein edes sitä kymmentä senttiä, vaan ottaa semmosen loitonnusaskeleen ja sitten tulee sivulle kun pysähdyn. Ilmeisesti pieni kuuriluontoinen seinän vieressä peruuttaminen vois toimia, täytyy koittaa.

Merkki. Ei olla tehty ikinä, muuta kuin tänään päivällä 5 toistoa kosketusalustalla. Siinä ajassa jo onnistuin opettamaan huonon merkin, kun nyt on jo niin kiinni siinä tötterössä että ei oikein osannut hakeutua alustalle kauemmas. Alusta on siis jonkun metrin päässä tötterön takana, että koira ei kaartaisi ennakoiden merkille jne. Tehdään aluksi vain vapautuksella, eikä kuluteta sitä merkkikäskyä. Kotona toistettuna, kerran kun menin pysäyttämään siihen törpön kohtaan niin ei taas meinannut osata mennä siitä ohi. Tunnen jo kuinka harmaat hiukset pukkaa päänahasta. Mutta, askel kerrallaan.

Omatoimisesti tehtiin sitte käskettyä odottelua kun oli niin ylivoimaiset tuoksut ja häiriöt kentällä. Yllättävän hyvin toimi, ja vaikka nousi niin tiesi tasan tarkkaan tekevänsä väärin, kun pienestä ilmeen muutoksesta löi takas maihin.

Semikaunis ja suhteellisen tottelevainen

Hiottiin paikallaankäännöksiä, ihan noin niinkuin seuraamista silmälläpitäen. Alussa oli niin kierroksilla että tuli superpätevästi, mutta sitten alkoi löysäilemään. Tarpeeksi monen palkattoman yrityksen jälkeen sitten onneksi tajusi että pitää olla tarkempi.Tehtiin ensin oikeaan, ja selkeää parannusta kyllä tuli, mutta vasempaan kääntymisessä meni vielä paremmin. Pikkupättkällä tuntui että Demo tajusi perseensä ja ymmärsi että ei voi vaan pysähtyä ja lähteä jossain vaiheessa mukaan. Täyskäännökset oli tosi siistejä, sekä heti käännöksestä palkaten, että pienen suorankin pätkän jälkeen.

Pää maassa makaamista *huoh*. Puhe oli, että opetus täytyy aloittaa siitä, että mä pyörin siinä vieressä, lähden ja tulen, ja sitten vasta voidaan alkaa miettiä etäisyyttä ja kestoa. Totta, mutta kun se on niin vaikeaa, molemmille! Toisaalta, pää maassa selkeästi olisi Demolle helpompi, kun muutkin on vahvistaneet sen, että se näyttää varmemmalta ja rauhallisemmalta niin.
Otin etupalkan käyttöön että saisin sen pään jopa vähän suoraan eteenpäin, ja että palkka tulisi järkevästä suunnasta (vrt. naksaus → pään nosto → palkka ylhäältä). Mun liikkeellelähtö on ihan sikavaikea Demolle, jopa ehkä enemmän kuin palaaminen viereen. Tein sitten soveltaen niin, että hyörin siinä vähän kauempana edestakaisin ja vapautin aina kun oli rauhassa eikä vilkuillut.

Lopuksi tehtiin vähän sattumalta keinujuttuja. Ekalla kerralla sai jonkun paskahalvauksen ja pomppasi sieltä korkealta pois, kun pidin vielä toista päätä maassa. Tehtiin sitten niin kauan että meininki reipastui, välissä tietty aina riehutusta että sais ne paineet pois. Palkka oli alusta kauempana, tämän oon todennut parhaaksi, kun ei se viitti jännityksessään sieltä keinun päästä mitään syödä. Hyvin se parani loppua kohti.
Mutta silti, vaikka kuinka laiskottais, niin laita se koira hihnaan! Se on helpompi molemmille kun Demo tietää että se ei pääse kauas ja mun ei tarvi menettää hermoja ku joudun huutelemaan sitä. Koska onhan se nyt epäreilua että pieni koira joutuu tultuaan luokse tekemään jotain mitä se ei halua!

Ainiin, käytiinhän me lauantaina Lahdessakin öö, tuota Jyväskylähän se taisi olla! :D Tuloksena sileä ERI, ei sijoitusta. Arvostelukin vähän tyly, mutta ihan oikeat viathan se sieltä löysi. Eihän nää hollantilaiset ymmärrä mitään Demon kauneudesta! ;)

2½ yrs dark grey. Head of good proportions. Thin ears, dark eyes. Scissor bite, missing P2 left under. Could have more angulation in front, angulation behind ok. Good forechest & depth of brisket. Coat is a bit soft & lacks structure. Fine bones. Regular movements, a bit close behind. Nice temperament.

Ohjaajaongelmia?

Alkuun kuulusteltiin läksyt, eli katottiin maahanmenon nopeutta rivissä EVL-tyylisesti. Höhöö, tuplakäskyn tarvi eikä meinannut pysyä maassa kun samalla kaavalla nostettiin koiria sivulle, nousi muiden käskyistä ja pelkästä tylsyydestä. Tais tulla laiskanläksyä.

Kaukojen tekniikkaa hiottiin, tai lähinnä pohdittiin että mitä vois tehdä toisin. Hetkeen ei ookaan hinkattu tuota peruuttaen istumista ja sen huomasi. Samoin s-m -vaihto on aika huono, pitää tehdä sitä avustetusti, mutta niin että nami tulee vasta taskusta. Vastaavasti m-s teki tosi hienosti, ihan niinkuin oon yrittänytkin opettaa. Puhuttiin vähän, että olisko helpompi jos se siirtäis etujalkoja vähän taaksepäin, niin tulisi helpommin ryhdikkäämpi seisominen ja istuminen siitä helpottuisi. Mutta en tiiä, oon nyt saanut sen niin hyväksi, että en ehkä viitsi vaihtaa enää. AVO-vaihdot oli ihan jees, mitä nyt nousi aina vähän kakstahtisesti istumaan, mutta eihän se joka kerralla kovin reippaasti pomppaakaan.

Ruutua tehtiin omatoimisesti ja voi jummi! Nyt on selkeästi joku naksahtanut päässä, tai lähinnä mä oon ollut johdonmukainen ja on päätetty selvä kriteeri. Ja ihan vaan ettei totuus unohtuisi, niin piirsi itselleni pienen kartan, vain vihreellä palkataan.
Hienosti Demo osaa bongata ruudun, siinä ei oo mitään ongelmaa. Vauhti saisi pysyä samana kuin lähdössä, meinaa vähän hiipua, mutta ihan ok. Pari kertaa tein jopa niin, että kehuin oikeasta paikasta, sitten käskin maahan ja kävin palkkaamassa, ja lopuksi käskin vielä seuraamaan. Hyvin tuli seuraamaan namin kanssa, vaikka aina meinaa usko loppua kun kyllähän sillä kestää kiriä mut kiinni.

Seuraamispisteellä vuodatin kuinka meillä on niin paska väljä seuruu, jossa koira edistää ja jätättää vuorotellen. "Voin vaikka näyttää", ja sitten koira suorittaa täydellistä seuraamista... En tienny että sekin voi joskus harmittaa :D
Syitä tähän: a) keskityin siihen mitä tehtiin b) en katsonut koiraa, kun näin peilistä c) seuraamispätkä oli tarpeeksi lyhyt. Kontaktihan tuolla on aivan loistava, ja varmaan osittain siksi se leviää ja edistääkin. Mutta nyt vaan ei saa katsoa sitä koiraa, pitää luottaa siihen että se seuraa, ja pikkuhiljaa pidentää pätkää. Käännöksiin ihan samat ohjeet.

Lopuksi tehtiinsama maahanmenoruljanssi kuin alussa. Ai että oli hieno! Ihan superpätevä! Niin nopea, ja kehuin aina kun ei välittänyt muiden käskyistä. Tehtiin niin, että Sanna & Sanna kulkivat peräkanaa ja toinen käskytti maahan ja toinen sivulle, ja tätä siis kaksi kierrosta. Ainakin sai lähteä hyvillä mielin kotiin!

Tässä vaan herää ajatukset, että mitä kaikkea mä oon pilannut tässä ajan mittaan tuijottamalla sitä koiraa? Kaikki vierelle palaamiset, seuraamisen, perusasennon ja todennäköisesti noudon palautuksen. Nyt tuli vähän semmonen ahaa-elämys, että oikeesti mun täytyy opetella uusia tapoja kun ei vanhat näköjään toimi. Täytyy alkaa luottamaan koiraan, eikä saa hermostuttaa sitä tuijottamalla, hipsimällä tai nojaamalla, ei saa vältellä ongelmia ja pitää nostaa kriteeriä jos kerran jotain jo osaa. Piece of cake :D

MenemenemenemenePUTKEENPUTKEENPUTKEEEN!!

About tuolta kuulosti meidän tämänpäiväiset treenit :D

Näköjään vähän huonosti näkyy varsinkin nuo punaiset numerot, mutta ne menee noita alareunan esteitä edestakaisin. Tänään siis sai taas ohjaaja juosta.

Aluksi otettiin neljä toistoa ihan pelkkää alareunan suoraa. Ensin ykkösestää vitoseen, sitten kutosesta ysiin loppupalkalla, sitten kutosesta ysiin niin että näki kun palkka laitettiin ja vielä viimeisen kerran niin, että odotettiin lähdössä ja katsottiin kuinka palkka karkasi putken päähän. Vauhtia tuli toistojen myötä tosi hyvin, ja paras taisi olla kolmas toisto kun jäin melkein tuonne toiseen päähän käskemään putkeen ja jätkä vaan painaa menemään ♥

Toisessa setissä otettiin tuota alapätkää ihan kokonaisuutena ja sitten myös jatkettiin kasiin asti niin, että kutonen oli korvattu renkaalla.

Loppuhuipennuksena oli tuo kuvan koko rata äkkikuolemaperiaatteella. Meitä oli kaksi jäljellä niin tehtiin rataa, ja jos tuli virhe niin vuoro vaihtui toiselle koirakolle. Hieno idea, mutta me molemmat oltiin liian hyviä, eikä saatu keskeytyksiä. Pari kierrosta juostiin ja sitten tuli käsky, että vaihdetaan suuntaa, eikä siltikään ollut ongelmia! Olin ihan varma että en saa Demoa tuon hypyn jälkeen väärään päähän putkea, mutta kyllä se persjätöllä vaan sinne etsiytyi (vaikka jälkikäteen ajatellen, ei se voinut sitä putken suuta mun läpi nähdä, onneksi oli tuttu rata).

Viimeinen rata oli kaiken huipuksi kuulemma selkeästi nopein. Pelkäsin hirveästi että olisi liian rankkaa eilisen jälkeen, kun lämmitellessä lenkillä oli aivan lahna, mutta mitä vielä.