Tämä ilta meni ongelmanratkaisupohdinnoissa eri tahoilla.
Odotanko mä Demolta liikaa? Jännitänkö mä? Enkö mä osaa iloita tarpeeksi vilpittömästi kun me onnistutaan? Teenkö mä vaan hallaa pakottamalla sen tekemään jotain mitä se ei halua? Mistä mä saan mun iloisen koiran takaisin?
Tänään kävi niin, että ei sitä meinannut kiinnostaa edes normaali hyppy-putki-rata. Aina kun yritin kehuakin sitä jonkun pätkän jälkeen niin ei oikein kiinnostanut. Sitten lopulta kun saatiin koko jumbopätkä menemään hyvin, niin alkoi kehut ja palkkakin toimia. Tää oli ilmeisesti mun moka, koska koutsikin sanoi että "kato nyt, kun säki oot oikeesti ilonen niin koirakin innostuu!" Ja siinä se mun koirani oli, oma innokas itsensä! Täh? Ihan niinku olisin tajunnu, että olin ollu jotenki epäiloinen niissä ekoissa palkkauksissa. Miksi? Varmaan pelkäsin pahinta.
Surkuttaa kun toinen haluaisi kovasti tehdä mitä mä haluan, mutta kun se ei tajua koska mä en osaa tehdä sitä selväksi. Sitten mä turhaudun ja koira huomaa sen ja se ajattelee ettei saa nyt mokata ja sitten se mokaa kun mä en osaa opettaa sitä ja siinä sitä sitten kierretään.
Mutta nyt mä päätän sen heti. Me ei ressata. Ens viikolla mennään vaan oikeesti pitämään hauskaa ja mokailemaan. Eikä murehdita sitä että ei päästä ikinä kisaamaan, ei saada ikinä aloykköstä, näytetään ihan typeriltä tai että muut pitää meitä ihan huonoina. Aivan helvetin sama. En mä ottanu koiraa sen takia että saisin koko ajan verrata meitä johonki superbortsuihin, tai että saisin hikoilla päästäkseni mahdollisimman nopeesti eteenpäin lajissa kuin lajissa.
Me ei myöskään kosketa niihin pirun kontakteihin ennenkuin mä keksin miten mä teen niistä hauskoja. Tai ennenkuin me päästään vauvaesteille.
Ja jos me jäädään ikuisesti harrastelijatasolle, so be it. Ainakaan mun koira ei oo päästä pöpi tai muuten sairas, vaan maailman paras sängynlämmittäjä ja pahanhajuisin partainen pusukone ♥
Mä luin muutaman postauksen tästä etusivulta, tokoon en sano mitään kun en sitä harrasta kummankaan koiran kanssa. Sanon nyt heti, että toivottavasti et tykkää huonoa mun kommentista tai neuvoista, en luule olevani jotenkin huippukouluttaja ja tietäväni kaikkea varsinkin kun en ole koiraasi enkä sinua nähnyt. Mutta oon harrastanut 4 vuotta agilitya kahdella aika erilaisella koiralla ja ongelmia jos jonkinlaisia on tullut eteen ja ratkottua niin, että nykyään molemmat toimivat treeneissä ja kisoissa ihan mallikkaasti.
VastaaPoistaSulla taitaa olla aika herkkä ja ohjaajapehmeä koira, joka tosiaan vaistoaa sun tunteet ja mielentilan paremmin kuin sinä itse. Sellaisen koiran kanssa treenatessa haaste on se, että sitä ei oikeastaan voi ojentaa väärin tehdystä, vaan todeta vaan tyynesti että otetaanpas uusiksi. Omaa turhautumista ei sais näyttää koiralle eikä siinä mielentilassa edes treenata koska koira vaistoaa sen helposti ja paineistuu siitä ja tulee varovaiseksi. Mulle jäi sun teksteistä sellainen kuva, että koirasi ainakin jonkin verran paineistuu sinusta. Liinulla on ollut ajoittain nuorempana samaa, Ransuhan ei minun negaatioista ole moksiskaan mutta Liinu oli alkuun ennen kuin se oppi että mä olen aika räiskyvä persoona välillä. Koira kyllä oikeasti tietää, milloin sä olet siihen todella, oikeasti tyytyväinen. Mieleen tulee meidän alkuajoilta yksi agilityrata KLAGissa 2010. Lirkutin ja lirkutin Ransulle ja yritin kannustaa sitä radalla parempaan vauhtiin, koira kulki aina vaan hitaammin ja haluttomammin. Tarkemmin ajateltuna se koitti tietyllä tavalla rauhoitella mua. Lirkuttelu ja maanittelu saa koiran epävarmaksi, varsinkin jos sen luonne on vähän herkkä ja epävarma tai se suhtautuu epäilevästi uusiin asioihin. Siihen paras lääke on vaan se, että kun koira on hihnassa, ohjaaja sanoo ihan reippaasti ääneen että "nyt me mennään tämä keinu, sillä lailla, hieno koira!" Äijäasennetta siihen ääneen niin koirallekin tulee mahtifiilis että no eihän tässä ole mitään! En kyllä kehota pakottamaankaan koiraa.
Sitten kiinnitin huomiota tuohon, ettei halua nameja tai on ihan jäykkis/peloissaan. Ethän ainakaan palkkaa siitä mielentilasta? Koira voi oppia siitä sen mielentilan sille esteelle eikä suinkaan sitä, että se sattui olemaan oikeassa asennossa kontaktilla. Eikä suorituksen tarvitse heti olla täydellinen kokonainen keinu tai muu este, vaikka sitten pienillä askelilla voitetaan koira luottamaan siihen että sinä tiedät että homma on turvallista. Jos se tulee reippaasti namin kanssa edes keinun akselille, siitä palkkaus ja koira saa tulla pois. Aina lopetetaan johonkin hyvään ja rohkeaan suoritukseen. Seuraavalla kerralla sitten mennään taas pikkuisen pidemmälle, kunhan koira säilyy rohkeana ja reippaana ja saa palkan siitä mielentilasta. Kun on rohkealla mielellä, pystyy keskittymään oppimiseenkin eikä vain siihen "hui mua pelottaa".
Yksi juttu vielä mikä meillä on etenkin Ransun kanssa toiminut sellaisina aikoina kun on tuntunut että hommien kanssa on ihan jumissa: pidetään muutaman viikon-kuukauden täystauko koko hommasta. Sinä aikana lenkkeillään ja tehään rennosti kaikkea ihan muuta, ohjaaja pohtii sinä aikana miten tästä eteenpäin. Tauon jälkeen ekoihin treeneihin mennään voittajafiiliksellä tekemään vaikka vain pari hyppyä ja putki, ja jos menee hyvin niin kunnon palkkaus ja treenit oli siinä. Kokemus tuo varmuutta ja itseluottamusta koiralle, mutta joskus auttaa aikalisän ottaminen ja oman asenteen muuttaminen tai vaatimusten keventäminen. Koira peilaa tekemisessään suhteensa ja luottamuksensa ohjaajaan, sehän tässä niin raadollista onkin...
Tuli pitkä sepustus, mulla vaan on tapana ajatella asioita enemmän kuin tehdä niitä ajattelematta mitä tekee. Tsemppiä teille!
Niin ja vielä mitä tulee tuohon kommenttiisi siitä että miettii mitä muut ajattelee: hitonko väliä! Kun teillä on kivaa ja onnistutte, se saa ja sen pitää näkyä! Arvaa vaan montako kertaa mä olen luultavasti tehnyt itestäni täysin naurettavan pellen muiden silmissä. Ja sitä mä just kadehdin sillon kun alotin koiraharrastamista kun ne pitempään harrastaneet uskalsi hassutella koiriensa kanssa... Schapet on hilpeitä ja omistajan luonteen on oltava jossain määrin samanlainen hilpeä hassuttelija ;)
VastaaPoistaBortsut ei oo sen enempää super kun schapet. Ne on vaan pikkuvanhoi, vakavia, työnarkomaanei, jos verrantaan schapeen, joka kehittyy huomattavasti hitaammin valmiiksi eikä omaa niin valtavaa työmoraalia, mutta tekemisen ilon kautta senkin saa rakennettua :) Paljon puhutaan koiran koulutuksessa vaatimisesta ja mä oon Teslan kanssa tullut siihen tulokseen, että uskallan vasta nyt vaatia siltä, kun se on neljä vuotta, sen motivaatio on kohdillaan ja se osaa jo jonkin verran. Ja Sanna kirjoitti hyvin. Hilpeä hassuttelija nimenomaan :) Sitten kun saa pohjat ja motskat kuntoon niin voi toki alkaa vaatia ja ottaa välillä vähän vakavammin, sitä tärkeintä eli hauskanpitoa unohtamatta!
VastaaPoistaKiitoksia paljon molemmille, tuli taas vähän lisää pohdinnan ainesta! Enkä mä näin asiateksteistä itteeni ota, älä huoli :)
VastaaPoistaMä itseasiassa eilen pohdin myös sitä että oonko mä tavallaan liian pehmeä tolle koiralle, just että yritän lirkutella sitä eteenpäin. Koska kun tajusin että tuota ei sovi kieltää mistään, niin aloin karsia samalla sitä äijämäisyyttä komennoista pois, mikä tietty saattoi olla virhe. Rempseämpi ote vois olla ihan jees rohkaisemaan tuota otusta.
Ja en (ainakaan tietoisesti) palkitse koiraa siis tuosta jäykistelystä ym. vaan lähinnä yritän saada sen tekemään edes jotain pientä oikein siinä tilanteessa että se voisi palkkansa ansaita. Tässä vois kuitenkin olla vähän tuumimisen paikka, sitä saa mitä vahvistaa.
Tuo tauko on ennenkin tehnyt meille hyvää, mutta nyt se on vuorostaan tuonut ongelmat esiin. Meillä oli nimittäin tuosta joulukuun alusta tammikuun loppuun aksatauko koulujuttujen takia, ja ennen sitä oli hirveen hyvä groove, ja nyt sen jälkeen on homma lässähtänyt.
Ja joo, onhan bortsuissa ja schapeissa ainekset samaan, mutta se kehityskaari on vähän erimoinen. En mä missään nimessä tarkottanut että pitäis "tyytyä vähempään" tämän rodun kanssa, mutta just se että ei ne ihan samalla lailla toimi ja samaa tahtia kehity :)
Mutta me koitetaan nyt tosiaan vähän löysätä pipoa ja katotaan jos se tuottais hedelmää :)
Mun piti kanssa vastata tähän silloin heti kun luin, unohtui sitten kun olin töissä. Olen siis paininut Cassun kanssa melkolailla samoista ongelmista. Se myös vaistoaa sen että sä et tosissaan ole iloinen eikä tää nyt mennyt oikein. Sitä itseluottamusta sille kasvatettiin sitten urakalla...eli olen samaa mieltä jotta tauko olis paikallaan mutta kerran sen olet pitänyt niin yritä (tai älä yritä) vaan ole oikeasti iloinen mistä tahansa sen tekemisistä. Yhtään äh-äännähdystäkään ei saa susta kuulua! Kun katsoo esimerkiksi n. vuosi-puoltoista sitten olleita Lotan koulutuksia videolta niin mulla on aika eri koira nykyään...itsevarmuutta minä kasvatin sille aloittamalla koko agilityn alusta, suurinpiirtein kaks hyppyä ja putki. Ja älä tee mitään jos se ei oo 100-prosentin innolla. Eli ekaks sun pitää keksiä millä sä saat sen ylipäätään innostumaan, niin että teet jonkun koiran kanssa ensin (vaikka kaverin koira että tulee mustasukkaseks, mä laitoin Cassun häkkiin ja sai siellä huutaa kun tein Jecun kanssa.) Hetsaamalla lelulla, ekstraparhaalla namilla, millä tahansa mutta älä tee mitään jos on laama! Koska sitten sä taas vaivut epätoivoon tai alkaa ärsyttämään ja Demo huomaa sen aivan varmasti heti. Sitten kun te onnistutte tekemään iloisesti edes ne kaks estettä niin sä olet iloinen ja silloin on Demokin :) Ja tee ihan ekstralyhyitä treenejä, kaks minuuttia ja pois. Jää nälkä tehdä. Tuosta äijäasenteesta olen Sannan kanssa samaa mieltä, jos itse oot epävarma niin se tarttuu siihen koiraankin.
VastaaPoistaJoo ja ps. sun pitää opetella kiljumaan innosta! Tais olla tossa edellisessä postauksessa sulla että sä oot huono hihkumaan, no nyt se on opeteltava ;) Mulle joku toinen schapeihminen naureskeli sitä mun VAU LOISTAVA yms. kiljumista, että siitä vaan harjoittelemaan :D
Niin siis kaks vuotta sitten noita koulutuksia kun aloin itekin katsomaan niitä vanhoja videoita. Mutta se piti vielä sanoa että palkkaa aina! Vaikka ei menis sitten jossain vaiheessa sitä oikeaa estettä, se on oletettavasti kumminkin sun huonosta ohjauksesta kiinni. Niin ainakin meillä :)
VastaaPoistaKirjoitan vielä sen verran, että minustakin voi unohtaa vertaamiseen bortsuun tai mihin tahansa muuhun rotuun. Ei sen bortsun pitäis olla mikään ihannekoira mihin kaikkia muita koiria verrataan, että onko ne vaikka harrastuskoirina minkä veroisia. Se bordercolliekaan kun ei ole avain onneen, vaikka sen kanssa joissain asioissa voi helpommalla päästäkin juuri siksi että sillä on niin vakava ja narkomaaninen asenne tekemiseen. Mä tunnen muutaman ihmisen jotka on ilmeisesti sen takia bc:n hankkineet kun se on "helppo ja varma" harrastuskoira ja sillä menestyy, mutta joille se koira ei koirana sovi yhtään eivätkä osaa sen ominaisuuksia ohjata oikeaan suuntaan koulutuksessa. Itse olen ainakin valinnut schapen sen iloisen ja hassuttelevan luonteen takia, ja ollut valmis tekemään töitä sen eteen että koiralle saa halun ja ilon tehdä. Mieluummin iloisena tekevä koira kuin hullunkiilto silmissä seuraavaa tehtävää odottava työnarkomaani...
VastaaPoistaSitten kun koiran taidot ja varmuus kasvaa ja perusasiat on kunnossa, niin asia on mun mielestä just niinkun Riinakin sanoi, että sitten siltä koiralta aletaan vaatimaan. Ja voi jättää huonon suorituksen palkkaamatta tai ärähtää kontaktilta karkaamisesta tai mitä näitä nyt vois tulla eteen (jos koiran luonne siinäkään vaiheessa sitä sallii, mun koirien luonne sallii sen nykyään mutta olisinpa alkuaikoina erehtynyt ärähtämään jostain törkeilystä niin kumpikin olis katsonu mua sen näköisenä että no tee itte!). Kehittyminen tapahtuu siinä, ettei loputtomasti hyväksy niitä sinne päin suorittamisia vaan alkaa vaatia hyviä suorituksia ja sitten kun sellainen tulee - niin sikabileet pystyyn!!!
Juu olis pitänyt taas olla tarkempi ja sanoa että siinä vaiheessa kun opetellaan, ja tässä tilanteessa. En mäkään enää ihan kaikkea sormien läpi katso. Mutta sen tiedän että jos Cassu väärälle esteelle menee niin ite sen sinne ohjaan 99 tapauksessa sadasta ;) Tokossa on helpompi vetää se raja kun tietää mitä se oikeasti todellakin osaa ja jos possuilee niin en hyväksy vaan vaadin tekemään oikein. Aksassa se edelleenkin on vaan se oho! koska siinä se kestää vähemmän korjaamista jostain syystä. Mutta sen tietää sitten omasta koirastaan mistä kestää sanoa ja missä mielentilassa, korkeassa vireessä tietty enemmän kuin normiolotilassa. Paljonhan tässä varmasti jää sanomatta, joten kysy jos tulee jotain mieleen tai postaile niin me kommentoidaan ahkerasti :D
VastaaPoistaIhanaa, lisää asiaa :D
VastaaPoistaTuo on ihan totta että mähän ne mokat teen yleensä (aina) aksassa. Sen näkee niin selkeesti jos meidän kouluttaja nappaa siitä Demon matkaansa ja näyttää jotain, niin kyllä se osaa kun sillä on osaava ohjaaja. Ja kovasti oon harjotellu noita riemunkiljahduksia ;)
Toi on hyvä idea saada se mustasukkaiseksi, ainakin alkuaikoina sillä alko kierrokset nousta kun se näki muut tekemässä. Mutta vähän tuntuu että se ei enää hirveästi toimi. Yritetään!
Meillä oli tosiaan tossa loppukesästä vähän samanlainen tilanne, mutta se oli vaan vielä pahempi, ja silloin mä lopetinkin suosista. Syytin siinä kyllä ihan täysin itteäni kun oltiin kesä omatoimisesti treenattu ja varmaan edetty vähän liian nopeasti ym. Syksyn tullen sitten alkoi ohjatut treenit ja alotettiinkin ihan tyyliin kahella hypyllä että saatiin se into takasin. Ja se toimi sen jonkin aikaa.
Ja täytyy sanoa että tokossahan meillä ei juurikaan ongelmia ole (vaikka ei koetuloksesta uskoisi :D), siellä menee hyvällä fiiliksellä ja treenattavat asiat on vaan semmosta hienosäätöä. Ottaahan se tässäkin musta paineita ja sen takia se koekin varmaan lösähti käsiin, mutta muuten kaikki hyvin.
Ja siis en mä missään nimessä bc:tä itelleni haluaisia, just noiden em. ominaisuuksien takia. Ne nyt vaan tuntuu olevan ne huippukoirat näissä lajeissa :P
Kiitokset taas kovasti, pitäis enemmän marista täällä niin olis heti opastajia :D