Hitsi ku tuntuu pahalta. Mä en vaan osaa käsitellä tota koiraa silloin kun se arastelee.
Käytiin tuossa treenailemassa vähän kaikkea, mm. sitä keinua. Laitoin taas koiran hihnaan ja sitte mentiin. Ekat askeleet menee reippaasti, mutta sitten hiipiihiipiihiipii kunnes keinun pää osuu maahan, ja silloinkin näyttää siltä että paskoo pian housuun... Laitoin sitten lihapullaa sellaseen kohtaan että sen saadakseen pitää keikauttaa se keinu. Ei vaikutusta monilla toistoilla, lopulta se ei enää ees ottanu nameja, suoritti vaan pakkopullaa. Nyt se hiipii jo sen loppuosankin kun pitäis mennä reippaasti 2on2offiin. Kraah!
Ite yritin olla superpositiivinen, enkä mä oikeesti ees menettäny malttiani siinä vaihees. Ehkä mä en vaan osaa rohkaista sitä. Tai siis en osaa. Edes normaaliaidat ei kiinnostanu sen jälkeen kun se katto vaan mua semmosena että "hullu akka, mä lähen kotiin".
No siinä sitten tokoiltiin ja oli vähän hyvempi fiilis. Sitte bongasin trimmauspöydän nurkassa, ja aattelin että kokeillaan. Sillähän on ollu vähän arastelua pöydän kanssa, ei oikein luota sen tukevuuteen ilmeisesti. Kyllä se paikallaan seisoo mutta just vähän masentuneena. Koitin siinä sitten naksutella ja namitella vähän päätä ylemmäs ja asentoa vähän vähemmän takapainoseksi, mutta kun EI. Oli ihan hirveen epävarma, jännittynyt ja tutiseva eikä oikein namitkaan kelvannu. Kun se jännittyy ja mä yritän jättää sen rauhottumaan siihen enkä päsmäröidä, niin sitten se vaan kyyhöttää siinä asennossa mihin mä sen jätän eikä uskalla tyyliin hengittää. Ja mä en osaa tehä mitään.
Pahinta tässä kaikessa on, että kun se pääsee tilanteesta, se juoksee heti ovelle. Sitten kun mä kyykistyn niin se juoksee ihan salaman mielistelemään mua. Tulee ihan hitusen paska ihminen -fiilis. Muutenki se vaikuttaa ihan hakatulta kun se joutuu tekemään jotain epämiellyttävää.
Tää ei oo nyt hirveen mediaseksikäs postaus kun en voi vaan hehkuttaa kuinka mun ihana suoritusvarma koira osaa kaiken, mutta näin se nyt vaan menee... Kunpa olisinkin prokouluttaja.
Anteeksi.. ei voi olla hihittelemättä! Mä niin jaan tunteesi! Demo on _tässäkin_ kuin äitinsä kopio! Mitäs luulet miksi meillä ei olla treenattu enää moneen vuoteen yhtään mitään..? ;)
VastaaPoistaEtenkin noi agin kontaktiesteet, puomi menee ihan jees ja A meillä ryömitään yli. Keinulle ei suostu astumaan jalallaankaan, kuin ehkä vuoden välein, yhden kerran ja erinomaisen lentokeinu esimerkin kanssa.
Paljon helpompi vaan lenkkeillä! ..tai no, saa sielläkin harmaita hiuksia... :D
No niinpä tietenkin :D Pikkuhiljaa on kans vähän luovutusfiilis ton aksan kanssa, pitää vaan alkaa sitten huipputokoilijaksi (kun kerta alotettiinkin niin loistavasti :D).
VastaaPoistaJa on joo lenkkeilyfiilistäkin koeteltu tässä viime aikoina kun tuntuu että joka toinen pissa on jonkun iiiihanan tytön jättämä ja sitten pitäis pysähtyä sitä lutkuttamaan... Kevättä rinnassa :P
Ja herää kysymys, että missä ne Väinön geenit on... Varmaan sitten tossa värissä :D
Poista