Pohdiskelua

Tämän päivän tunnarialkeet muistutti mua ton koiran luonteesta. Se ei kestä, varsinkaan uuden asian opettelussa, yhtään kieltoa. Samoin se vaatii hirveästi vahvistusta ja rohkaisua että "joojoo, oikein menee". Siinä missä se oppii turhanpäiväiset temput hetkissä, niin tekninen suorittaminen ja viimeistely vaatii paaaaljon aikaa.

Tää on nähty ainakin kepeillä, perusasennon hinkkaamisessa ja nyt tossa tunnarikapulan nostelussa. Jos sanot poikkipuolisen sanan, niin se menee ihan surkeaksi, jäykistyy johonkin asentoon ja/tai lähtee pois tilanteesta. Ihan niinkuin olisin suuremminkin jyrähtänyt. Tämän jälkeen saakin aloittaa kaiken about alusta. Toki eteneminen on nopeampaa kuin ihan ekaa kertaa opetettaessa, mutta on se suhteessa suuri homma saada taas suoritus entiselle tasolle. Vähän ärsyttää. Eikä edes ärsytä se että Demo on tommonen, vaan se, että ite en oo vieläkään oppinut sitä ja sen takia se toistuu!

Ehkä tuo koira on sitten ohjaajapehmeä (huikee trendisana). Oma asenne pitäis olla aina "jeeeeeee!" eikä "toivottavasti se nyt ei mokaa". Tähän se meidän koekin varmaan osin kaatui. Seuraava päämäärä onkin kouluttaa ohjaajaa positiivisemmaksi.

Näin!