Nössö

Tänään taas yllättäen aksattiin. Mulle meinaa tulla vähän harmaita hiuksia noiden kontaktiesteiden suhteen. Ite kontakteissa ei oo mitään vikaa, mutta kun se ei oikeen meinaa uskaltaa mennä niitä esteitä ja näyttää siltä että ei ymmärrä mitä mä haluan. Näitä on pakko melkein mennä hihnassa tai koira liukenee paikalta.

Keinusta se ei oo ikinä tykänny, mutta nyt tää menee jo naurettavuuksiin... Ensin hirvee suostuttelu ylipäätään esteelle ja sen jälkeen sen kohtalokkaan puolivälin yli (asento on semmonen painopiste-takana-ja pikkuhiljaa-eteenpäin-hiiaten). Sitten kun toinen pää kolahtaa niin hienosti 2on2offiin niinku pitääki. Oon koittanu namittaa sitä heti kun saa sen toisen pään liikkeelle, mutta ei oikein tuottanut tulosta.
A:lle mä en saa sitä ees astumaan kaikilla tassuilla, ja kun siihen tarvii melkein vauhtia että pääsee yli, niin ei oikein toimi. Tää nakertaa mua!
Puomi nyt sentään saatiin johonkin kuntoon, kyllä se ihan käyntiä sen jo menee... Mutta huomaa että tosi jännää se on kun ei namitkaan kelvannu kesken matkan. Enkä mä tiiä onko sillä jotain tippumistraumoja, kyllähän se sieltä kerran on mätkähtänyt kunnolla alas, mutta ei se heti sen jälkeen mitään meinannut. Nyt kans ikävästi heti kun uskalsi vähän vauhtia laittaa niin räpelsi ittensä alas siitä ylösmenolta.
Pitäis varmaan päästä johonkin vauvaesteille treenaamaan (tai ees matalalle A:lle), ehkä keväällä sitten kun pääsee taas Ojankoon pihalle. Meillä ei oo mikään kiire.

Muuten tänään kipitettiin ja valssattiin ihan hiki päässä (oltiin kuulemma parempia kuin viime viikolla!) kun päästiin vaihteeksi isolle puolelle. Teemana oli siirtyminen mukavuusalueen ulkopuolelle, eli juostiin ja ohjattiin vaan koiran edellä ja yritettiin luottaa siihen että kyllä se tulee. Mukavuusalue oli kyllä aika kaukana näin rapakuntoiselle :D