Isona tehtiin luoksari ALO-tyyliin. Oli ihan huippu, kutsuessa katteli vähän agikentälle päin, mutta tuli heti käskystä hyvällä vauhdilla ja kuulemma ihan luotisuora perusasento.
Ekassa kehässä tehtiin nouto ja liikkeestä maahan. Nouto meni muuten hyvin, palautusvauhtikin oli hyvä, mutta piti vähän löysästi ja pureskeli sivulla. Liikkeestä maahan ihan perushyvä, vaikka se seuraaminen nyt ei parasta ookaan. Maahanmenossa vois täpäkämmin laskea perseensäkin.
Tokassa kehässä AVO-luoksari ja AVO-hyppy. Ei juma kun oli hieno stoppi! Jarrut kirskuen just merkin kohdalle, ja ei kuulemma vauhtikaan hidastunut toisella pätkällä, vaikka itestä siltä tuntuikin. Hypyssä, kun ei olla juuri tehty, tuli kaksoiskäsky istumiseen. Sivulletulossa oli piiiiitkät piuhat, meni ehkä kolme-neljä elämäni pisintä sekuntia ja just aioin vetää henkeä uuteen käskyyn, kun Demo vihdoin ja viimein hoksas, että hänelle puhuttiin. Jotenkin oli vaan ihan hoomoilasena kattelemas taas agiradan rakennusta, kunnes lamppu syttyi.
Loppuun tehtiin paikkamakuu, ja siitähän se riemu ratkes. Ei helvetin helvetti. En tiiä pitääkö tässä vaan piestä itteään kun piti vaan viedä se palkatta sinne makaamaan ja kun ei osannut viritellä ja istutti liian kauan perusasennossa ja ja ja... No, asiaan. Piti päätä maassa ehkä 5 sekuntia (kun ensin sen hirveillä avuilla sinne sain), sitten alkoi kuikuilemaan ja olin jo ihan varma että nousee istumaan ja alkaa taas toistaa samaa vanhaa kaavaa. Pysyi sentään ajan loppuun, mutta kun piilossa olevat tuli takaisin sisälle, niin istui. Ja en minä helvetti siinä hädässä tiennyt mitä mä olisin sille tehnyt, että se olis siitä jotain oppinut. Enkä edes muista mitä mukakorjauksia siinä suoritin. Tehtiin vielä ihan vaan jättö ja takaisin viereen, mutta ketuillehan sekin meni.
En nyt sinänsä yllättynyt, että ei pysynyt kahta minuuttia pää maassa, mutta kyllä se olisi osannut kauemman kuin 5 sekuntia! Osasihan se jo viikko sittenkin. Eniten ärsyttää, kun luuli jo päässeensä niiden vanhojen tapojen yli, kun ei ole päässyt niitä toteuttamaan mutta näköjään ei.
Vaikka kuinka sanotaan että meidän (toko-/agi)ryhmä on kehittynyt, niin tuntuu vaan että me junnataan paikallaan. Ei niistä EVL:n alkeista oo paskankaan hyötyä jos ei pääse ikinä sinne asti.
Ja jumalauta kun toivoo joskus, että kunpa oltaisiin edes jossain oikeesti hyviä. Ei saada ikinä edes ALOa kasaan, alkaa tuntua että tuo ei edes tykkää mistään agilitysta, ei ymmärrä lampaiden päälle eikä se oo mitenkään järkyttävän kauniskaan. Pehmonen ja epävarma kun mikä ja alkaa sen takia jo lähennellä remmiräyhääkin. Vittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti