Toinen aihe oli kaukot, mikä taas olin vähän latteammasta päästä. Tässä jossain välissä Demo on täysin unohtanut että pitäisi peruuttaa istumaan tai mennä suoraan alaspäin maahan. Myös istumaan nousu maasta oli aika epävarma. Oikein tosi hyvällä mallilla siis, ja voin kertoa että kaukomotivaatio on tällä hetkellä noin nolla. Kuvittelin että tää hinkkaaminen olisi jotenkin kypsynyt sen päässä, mutta ei, näköjään vaan unohtunut.
-----------
Tiistaina aksassa tehtiin takaaleikkausta, oli tässäkin ihan super sitten kun saatiin jännitys purkaantumaan. Hannan sanoin: "Itse ohjaus oli kaikille helppo, mutta jokaisella oli jokin muu ongelmansa." Meillä se oli seinän vierestä ja epämääräisestä nurkasta lähteminen ja Demon liian suuri personal space. Jotenkin erityisesti agilityssa se on alkanut pitää niin suurta väliä muhun että ei meinaa tulla mitään siitä lähtöön hakeutumisesta. Nyt oon sentään saanut sen pakoilun loppumaan ja koiran odottamaan kun tulen lähemmäs ja kutsun uudestaan, jolloin se yleensä tuleekin. Mutta raivostuttavaa, yhtäkaikki. Kuulemma vika on vähän siinäkin että toisinaan Demo mielestään tietää just mitä seuraavaksi tehdään, eikä oikein koe tarvetta tulla mun komenneltavaksi, mutta mä uskon enimmäkseen ylipäätään epävarmuuteen ja noihin jännittäviin tilanteisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti