sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Työpäivän verran tokoa

Huhheijaa, just kotiudutiin HSKH:n koulutuspäivästä. Ihan hirveen positiivinen ja onnistunut fiilis jäi, vaikka teknisesti suoritukset ei välttämättä loistaneetkaan.

Aamuysiltä aloitettiin kisaharkalla, eli suoritettiin alokasluokka kokeenomaisesti. Vaikka Demo oli jo hyvän aikaa ennen omaa vuoroa siinä kehän vieressä hengailemassa, oli virtaa ja innostusta vaikka muille jakaa. Oikeesti, ihan järjetöntä! Kaiken se suoritti niin antaumuksella että liikkurikin nauroi.

Paikallamakuussa pää pyöri, mutta normaalia vähemmän, eikä noussut istumaan kuin vasta mun ollessa melkein vierellä. Ei siis tehnyt normaaleja koetemppujaan.

Seuraaminen oli aika kamalaa, varsinkin hihnassa, mutta kun toinen niin yrittää! Tähän sain neuvon että pitäisi yrittää pitää itsensä ryhdikkäänä (yllätys!), kun koira kuulemma reagoi tosi vahvasti heti kun nojaan/kumarrun sitä kohti. Siis ottaa etäisyyttä ja sitten kun kauempaa yrittää kontaktia, menee vinoksi.

Jäävissä maahameno oli ihan jees, vähän oli kuulemma peppu jäänyt pystyyn, mutta muuten tosi täpäkkä. Seisominen ei ollut aivan yhtä jees, vähän oli himmaillut ja sitten väisti mua kun tulin vierelle.

Luoksetulo! Voi luoja sitä tunnetta kun näki miten tyyppi lähti ampumaan sivulle! Ensin se istuu siellä "oon ihan chillisti"-mentaliteetilla ja kattelee sivulle (joku fiksu sanois, että tässä vaiheessa ei kannata käskeä), mutta käskystä reagoi HETI ja tulee niin lujaa ettei oo ikinä tullut. Ja täydellisesti sivulle kirskuvan jarrutuksen saattelemana! Olin onnellinen :)

Hyppy oli ihan samalla mentaliteetilla. Se ei oo ikinä lähtenyt noin äkäsesti ja hypännyt noin kauas kuin tänään. Mutta silti se väisti mua kun tulin viereen...

Kisaharkan jälkeen ohjelmassa oli rastitehtäviä. Näistä eka oli ehdottomasti paras ja semmoinen mitä pitäisi alkaa tekemään jo ihan sen takia että se on hauskaa. Eli kuuntelutreeniä. Kentälle oli aseteltu sikinsokin törppöjä (ja yksi kivi), leluja, ruokakuppeja, noutokapuloita, ruutu ja este. Aloittelijoiden tehtävä oli jättää koira kivelle, kutsua se törpölle luokse ja lähettää sieltä hyppäämään este, mennä esteen taa koiran viereen ja lähettää koira alkupaikkaan.
Olin ihan häkeltynyt Demon osaamisesta! Ajattelin että luoksetulo on piece of cake, mutta lelu olikin kiinnostavampi kuin osattiin odottaa. Pienellä huomautuksella ja uudella käskyllä homma hoidettiin kunnialla. Siitä sitten yritin viisata että "tuolla on este, mene ja hyppää". Käskyn kuultuaan lähti kyllä kovaa estettä kohti, mutta jäi sitte siinä edessä tekemään jotain ihme kärrynpyöriä ja etsimään sitä estettä (joka siis oli nenän edessä alunperin). Kyllä se sitten löytyi ja nätisti hyppäsi. Suurin yllätys oli eteenpäin lähettäminen, kerran näytin ja sanoin jotain tyyliine "mene", niin heti ampaisi kiveä kohti. Piti oikein muistaa stopata se siihen ettei mene pitkäksi. Ruudun treenaamisella on varmasti ollut osansa tässä, vaikka aivan eri käskyä käytinkin.

Toisella rastilla oli liikkurihäiriöitä. Tehtiin ensin seuraamiskaavio papereita rapisuttelevan liikkurin kanssa ja sitten sama uudestaan liikkurin antaessa ihan omia käskyjään. Meni hirveen hyvin muuten, mutta ei se seuraaminen teknisesti oikein meinannut toimia. Juuri ennen puolenvälinä täyskäännöstä se aina lähti haahuilemaan jonnekin, mutta ei se kyllä siitä liikkurista hämääntynyt. Näytti kuulemma siltä että "hmmm, mua yritetään nyt huijata, täytynee olla nyt ekstratarkkana".
Toinen tällä rastilla oli hypyn taakse jätetty noutokapula. Tää oli ihan tosi hyvä, just kun on hyppynoudon makuun päästy! Ekalla hypyllä meinas selkeesti hakea kapulan mutta jäi sitten pysäytyksen jälkeen siihen taistelemaan itsensä kanssa, että mennäkö vaiko eikö. Seuraavalla toistolla hyppäsi parit kerrat jo liikkurin käskystä, mutta saatiin homma vielä hanskaan ja jätettiin kapulakin rauhaan.

Kolmas oli kehääntuloa. Koin ahaa-elämyksen kun meille kerrottiin, että koiraa voi palkata kehääntulon jälkeen, ennen paikkamakuuta. Siis daa! Onhan se ihan kuolettavan tylsä pätkä odotella koiralle, varsinkin jos se joutuu vielä seuraamaan kehään sisälle. Tehdään sisääntulostakin siis oma liikkeensä. Palkkaamalla siitä saa katkaistua sen tylsyyden ja sitten on jo yksi onnistunut suoritus alla ennenkuin koe on kunnolla alkanutkaan :D

Neljäs oli kehähäiriötä. Oli paikallamakuuta niin, että oli tunnareilla merkattu paikat ja niitä ei (olisi) saanut syödä maatessa. Sitten oli yksittäisiä maahan/sivulle -käskytyksiä samalla tunnarikapuloita lisäten/poistaen. About kaikki vaati pari toistoa ennenkuin onnistui. Tehtiin myös hyppynoutoa, niin että liikkuri toi kapulalaatikon mulla ja jätti sen siihen viereen kun suoritettiin, meni ihan jees. Oli myös vähän luoksetuloa ja noutoa lelumeren keskellä, sekä liikkeestä maahanmenoa pizzalaatikon vieressä. Ne meni hirveen hyvin.

Viides oli liikkeiden välejä. Otettiin semmosta, että alotettiin aina joku liike ja palkattiin kun oli vastattu liikkurin "onko ohjaaja valmis?" -kysymykseen ja saatu koiraan kontakti. Tässä huomasi jännästi, että parilla ekalla kerralla kun mä vastasin "kyllä", niin  Demo käänsi heti katseensa pois. Myöhemmin se ei enää sitä tehnyt, mutta en tiedä yhdistikö se sen tuohon harkkaan vai oliko se alunperinkin vain vahinko. Tätä pitää alkaa seurata.

Päivän lopuksi otettiin omia ongelmia. Siinä vaiheessa olivat kaikki koirat jo aika tööt (paitsi mun duracell-pupu), niin ei tehty mitään vaan keskusteltiin asioista. Mä toin esille ton paikkamakuun pään pyörittämisen ja ennakoimisen. Kuulemma pitäisi vaan palkata maahan enemmän vaikka silläkin riskillä että se ei sieltä sitten ekalla nouse. Mieluummin niin, kuin se että se vahingossakaan käy ottamassa joltain kaverilta turpiinsa kun nousee. Fokusointiin voisi auttaa etu- tai takapalkka. Etupalkka olisi siitä hyvä että sitä se saisi tuijottaa ihan rauhassa, kun  taas takapalkka voisi vetää sen kurkkimaan taaksepäin. Toisaalta, koira näkee kyllä onko etupalkkaa kokeessa vai ei, mutta takapalkalla voisi päästä vähän huijaamaan. Ja varmaan sen takapalkan joutuu jossain vaiheessa opettamaan koiralle kumminkin jos haluaa hyvät stopit ym. Yks vois olla myös, että kavereita siitä rivistä käskettäis luokse, ja mä sitten kävisin palkkaamassa paikallaolosta, niin olis jotain äksöniä että pitäis olla skarppina, mutta kuitenkaa ei tulisi sille opetettua että paikallaolosta voi ,lähteä kesken.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti